2/50 - Kirja, josta on tehty elokuva

Yrittäessäni hillitä lainaamieni ja varaamieni kirjojen määrää, aloin ottamaan kuvia niistä kirjoista joita halusin lainata heti nyt, vaikka just nyt kyseisen kirjan lukemiseen ei ole aikaa. Tämä on hillinnyt omaa addiktiota, ja hetkellinen omistamisen halu saa tyydytystä. Ei myöskään tarvitse pelätä unohtavansa jonkun hyvän kirjan, koska aina voin palata selaamaan kännykän kuvagalleriaa. Sofien valinta oli yksi tällainen kuvattu kirja. Kiva päästä pienentämään tätäkin pinoa aina välillä.

Tavoitteita

A2:sen ensimmäiset 10 000 sanaa korkattu! 

Parin viikon päästä olisi tarkoitus pyhittää kokonaisen vapaapäivän A2:lle ja pitää editointipäivä. 

Ajattelin kokeilla sellaista lähestymistapaa, että editoin samalla kun kirjoitan uutta. Tällä viikolla piti olla ensimmäinen editointipäivä, jos olisin onnistunut rikkomaan kymppitonnin rajan aikaisemmin.

Jos menen minimisanamäärällä niin editointipäivään mennessä pitäisi olla vähän päälle 15 000 sanaa, mutta tavoitella kuitenkin tuota 20 000 rajaa. Pakottamalla en ajo sanoja tunkea tekstiin. Silloin kun teksti on hyvää ja sujuvaa sen tuntee, mutta senkin tuntee kun päivän sanakiintiö on täynnä. Sen jälkeen kaikki mitä yrittää naputella on tahmeaa ja takertuu kurkkuun.

Tammikuussa luettu

Välipala

Järkevä ihminen, joka suunnittelee lukuhaasteesta selviämistä, olisi varmistanut että kun edellinen kirja loppuu, seuraava on valmiiksi odottamassa. Epäjärkevä ihminen varaa seuraavan kirjan kirjastosta, vasta siinä vaiheessa kun ensimmäinen kirjan viimeinen sivu on luettu. Tämä tapahtui lauantaina, seuraavaa kirjaa ei ollut lähikirjastossa joten tein siihen varauksen.

Suojattomat oli välipalakirja. Yritin kuvitella tilannetta että olisin kirjatta kunnes varaus saapuu mutta ei siitä olisi tullut mitään. Kirjattomana hyppisin vain seinillä. Suojattomat oli ollut minulla jo pitkään lukemattomien kirjojen pinossa. Tämä pino ei yleensä pienene koska nämä ovat omistuskirjoja joiden lukemisella ei ole kiire, kirjaston kirjat vetävät aina pidemmän korren koska niillä on eräpäivä. Kyseinen kirja oli kierrätyshyllylöytö ja olin ihan tohkeissani kun löysin näinkin uuden ja hyväkuntoisen kirjan. 

Kun luin kirjan takakannen, siellä oli monta sanaa jotka pitkästyttivät. Jengi, huumeet, sekä päähenkilö jonka kuvailussa käytetään sanoja ”identiteettinsä kipupisteet”. Pelkästään takakannen perusteella kirja olisi jäänyt lukematta, mutta, hyvät arviot saivat ottamaan tämän käteen. Sekin oli plussaa että kirja on lyhyt, pari sivua vaille 300. Ajattelin ehtiväni lukea sen hyvin ennen kuin varaus saapuu. Tämä arvio meni nappiin, sain kirjan tänään luetuksi ja varauksen pääsen noutamaan huomenna.

Suojattomat yllätti. Kieli, tunne, juoni.... kaikki oli ihanasti kohdallaan. Myös sekin oli käsittämättömän ihanaa että vaikka tämä oli toinen kirja saman päähenkilön elämästä, ensimmäistä kirjaa ei spoilattu. Se mainittiin pari kertaa ohimennen, mutta, se jäi siihen. Olen yhtä tietämätön sen juonesta luettuani tämän kirjan, kuin olin ennen aloittamista. Mikään ei ole niin raivostuttavaa ja halpamaista kuin se, että edelliset kirjat spoilataan lukukelvottomiksi. Jos on ihan pakko sanoa jotain negatiivista tästä kirjasta, niin olkoon se sitten vaikka se, että kulutushysterian arvostelu meni vähän saarnaamisen puolelle. Tämäkin on vähän kaivamalla kaivettu juttu. Saarnaaminen pisti vähän silmään mutta kun kaikki muu kirjassa on kohdallaan, yksi paasaus siellä täällä on pientä.

Hektisiä hetkiä

Rooibos kirjoitti tosi hyvän postauksen velvollisuuksista jotka puskee kirjoittamisen tielle. Se aika mitä ehtii olla kotona ja kirjoittaa tehokkaasti tai tehottomasti on niin hyvin rajallista, ja helposti kadotettavissa.

On niin helppo ajatella että tänään illalla kirjoitan, mutta ennen kun saa hoidettua oman ja kissan muonituksen, pakolliset kotityöt ja leikittänyt kissan tyytyväiseksi, niitä tunteja ennen nukkumaanmenoa ei enää ole monta jäljellä. Tämä tietysti niinä päivinä kun tulee suoraan kotiin. Oma salitavoite on kaksi kertaa viikossa ja kun aloitan maratontreenit taas ensi kuun puolella salikertoja tulee kolme. Eli siinä jää kaksi arkipäivää kun vois ehtiä kirjoittaa illalla. Salipäivinä en välttämättä jaksa paljoa tehdä kuin lukea. Onneksi on viikonloput vaikka niillekin kertyy helposti kaikenlaista, mutta ainakin voi olla varma että jonkun tunnin voi pistää sivuun kirjoittamista varten.

A2 on edennyt nyt sellaista 500 sanan päivävauhdilla. Ihan joka päivä en ole ehtinyt kirjoittaa, kuten tänään kun menin aamulla salille, sieltä töihin ja kotona joskus yhdeksän maissa. Niinä päivinä kun olen illassa, mutta en mene salille, kirjoitan aamulla, mutta en tänään kun oli salipäivä.

En yleensä tee uudenvuodenlupauksia, mutta tänä vuonna päätin että yritän kirjoittaa päivittäin. Joko projekteja, tai sitten vain tajunnanvirtaa päiväkirjaan. Ei ole väliä mitä kirjoitan ja minne, kunhan kirjoitan. Tämän päivän kirjoitussaldo on tämä postaus. En vain ehdi enkä jaksa tätä enempää. Tämä kirjoitaedesjotainjonnekin tavoite on pitänyt aika hyvin, muutama päivä on ollut sellainen etten ole jaksanut/ehtinyt kirjoittaa mitään minnekään, mutta niitäkin on ollut tässä kuussa tyyliin kaksi tai kolme.

Meillä on puolison kanssa sellainen iltarutiini, että kahdeksalta keitetään teetä ja mennään sohvalle lukemaan. Pidän tästä rutiinista erittäin paljon ja se on päivän yksi suosikkihetkistäni. Joskus lukemisen sijaan, jos en ole muuten ehtinyt, niin tämä on se hetki kuin kirjoitan. Tietenkin harmittaa jos en kerkiä lukemaan, mutta sitten luen teehetken jälkeen.Vaikka lukeminen on yksinkin aivan ihanaa, yhteislukeminen on vielä parempaa, mutta jos sillä hetkellä tuntuu että nyt minulla on sanoja A2:sta varten niin sitten se aika pitää käyttää siihen.

Vaikka tässä nyt valitan ajanpuutetta, pitää tunnustaa että olen silti tehokkaampi arkena kuin lomalla. Lomalla tulee helposti ajateltua että kohta, myöhemmin, huomenna, kyllähän aikaa on.... Lopputulos on se että sanoja ei kerry. Arkena, osaan hyödyntää vähäisen vapaani paremmin.

Lautturi

Aluksi tunnustus etten taida olla ihan tämän kirjan kohdeyleisöä, en lue paljon nuortenkirjoja, eikä spekulatiivinen fiktio ole minulle tuttu genrenä.

Kai oli hahmona mielenkiintoinen mutta minulle hän jäi etäiseksi, ainakin aluksi. Ira tuli omassa osuudessaan heti enemmän iholle ja oli hahmona puhuttelevampi. Kain sisälle tunsin pääseväni vasta sitten kun hänen ja Iran yhteinen osuus alkoi.

Vaikka kirja oli hyvä, niin se mitä jäin ehkä hiukan kaipaamaan oli enemmän yksityiskohtia. Olisin esimerkiksi mielelläni lukenut lisää Kain kotipuolesta. Huomasin jääväni miettimään paljon millaista siellä oli. Miksi siellä esimerkiksi puhutaan kirjakieltä ja suomea, miksei jotain yleistä kieltä mitä kaikki sielut ymmärtää vai joutuuko tähän tiettyyn virtaan vain suomalaiset vainaat? Elääkö Kain väki yhtä pitkään kuin ihmiset maanpäällä? Vanhenevatko he hitaammin/nopeammin? Ja mitä tapahtuu kun he kuolevat? Oletan että he kuolevat jos heitä kerta voi syntyä lisää. Muutenhan paikka ylikansoittuu.

Toinen mistä olisin halunnut lukea enemmän oli se miten Kai koki meidän maailman. Näitä Kain kokemuksia kuvailtiin hiukan, mutta lisääkin olisi voinut olla. Olisin hyvin voinut lukenut vaikka 20 sivua ihan vain tästä aiheesta koska koen itse tällaiset asiat mielenkiintoisiksi. Mikä oli todella hyvin kuvattu, oli se kun Kai nousi virrasta. Kuinka vaatteet liimautuivat ihoon ja hänellä oli kylmä ja sitä vähän itsekin jännitti että miten hän selviää, mutta sitten kaikki tuntui tapahtuvan liian helposti. Se miten hän löysi setänsä asunnon, miten rapun ovi ei ollut lukossa ja miten kätevästi sedällä oli suhteita että Kai sai henkilötunnuksen ja pääsi aloittamaan koulun. Tämä henkilötunnuksen puuttuminen oli yksi asia mitä mietin kun Kai käveli kylmissään ulkona, Suomessa kun ei voi oikein tehdä mitään ilman sitä. Myös Eeron elämää olisi voinut avata enemmän, miten hän selvisi ja päätyi sinne missä nyt on.

Kun tästä alkusäädöstä päästiin ohi tarina eteni sujuvasti eteenpäin. En voi olla hehkuttamatta liikaa kirjan loppuratkaisua joka oli tähän tarinaan täydellinen, vaikkakin haikea. Kirjan loputtua mietin pitkään millaista Iran elämä tulee olemaan koettuaan sen mitä koki. Voiko sellaisen jälkeen olla onnellinen ja elää normaalia elämää, vai jääkö menetettyä kaipaamaan loppuikänsä niin, että se estää elämisen?

1/50 - Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin

Zadie Smith on yksi niistä kirjailijoista joiden kirjoja olen halunnut lukea jo monta vuotta. Jos tarkkoja ollaan niin yli 10 vuotta, siitä asti kun näin Valkoiset Hampaat minisarjan televisiosta. Jotenkin en kutienkaan onnistunut tarttumaan hänen teoksiinsa, vaan käsi osu aina kaikkeen muuhun.

Haaste 2015

En yleensä viitsi/jaksa haasteita, mutta kun näin lukuhaasteen HelMet:in sivuilla, se näytti niin houkuttelevalta etten voinut olla ottamatta sitä vastaan.

Kirjan vuoden 2015 lukuhaaste

1. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin
2. Kirja, josta on tehty elokuva
3. Vuonna 2015 julkaistu kirja
4. Kirja, jonka kirjoittaja oli alle 25-vuotias, kun kirja julkaistiin
5. Kirja, jonka henkilöistä kaikki eivät ole ihmisiä
6. Kirja, jonka nimi on yksi sana
7. Novellikokoelma
8. Kirja, jonka tapahtumat sijoittuvat Suomen ulkopuolelle
9. Tietokirja
10. Suositun kirjailijan ensimmäinen kirja
11. Sellainen suosikkikirjailijasi kirja, jota et ole aiemmin lukenut
12. Kirja, jota ystäväsi on suositeltu sinulle
13. Kirja, joka on voittanut merkittävän kirjallisuuspalkinnon, esim. Finlandia-palkinnon
14. Tositapahtumiin pohjautuva kirja
15. Kirja, jonka lukemista olet harkinnut jo pitkään
16. Kirja, jota äitisi rakastaa 
17. Kirja, joka on mukaelma jostakin klassisesta tarinasta, esim. sadusta, Shakespearen näytelmästä tai kirjallisuusklassikosta
18. Yli 100 vuotta vanha kirja
19. Kirja, joka kertoo seksuaalivähemmistöön kuuluvasta henkilöstä/henkilöistä
20. Kirja, jonka valitset pelkästään kannen perusteella
21. Kirja, joka sinun piti lukea koulussa, mutta et lukenut
22. Muistelmateos tai elämäkerta
23. Kirja, jonka pystyt lukemaan päivässä
24. Kirja, joka tapahtuu paikassa, jossa olet aina halunnut käydä
25. Syntymävuonnasi julkaistu kirja
26. Kirjatrilogia
27. Nuorille tai nuorille aikuisille suunnattu kirja
28. Kirja, jonka nimessä on väri
29. Kirja, jossa on taikuutta
30. Sarjakuva-albumi tai -romaani
31. Elämäntaito- tai self-help-kirja
32. Kirja, jonka tapahtumat sijoittuvat kotikaupunkiisi tai -kuntaasi
33. Kirja, jonka kirjoittaja ei ole kotoisin Euroopasta tai Pohjois-Amerikasta 
34. Kirja, jonka nimessä on numero
35. Kirja kirjailijalta, jonka nimikirjaimet ovat samat kuin sinulla
36. Runokirja
37. Kirja, joka on kielletty jossain päin maailmaa
38. Kirja, jonka lukemisen olet aloittanut, mutta joka on jäänyt kesken 
39. Kirja, jonka muistat lapsuudestasi
40. Tulevaisuuteen sijoittuva kirja
41. Kirja, jonka kirjoittaja oli yli 65-vuotias, kun kirja julkaistiin
42. Kirja, jonka lukeminen hieman nolottaa sinua 
43. Kirja, jossa on yli 500 sivua
44. Klassinen rakkausromaani
45. Kirja, joka pelottaa sinua
46. Kirja, joka kertoo jonkin alkuperäiskansan jäsenistä tai kulttuurista, esim. saamelaiset, intiaanit tai aboriginaalit
47. Hauska kirja
48. Kirja, joka kertoo henkilöstä, joka on eri sukupuolta kuin sinä
49. Jännityskirja tai dekkari
50. Kirja, jota kirjaston henkilökunta suosittelee sinulle

Omat muokatut säännöt
1. Kirjat pitää lukea järjestyksessä. Poikkeus on tietokirja, ajattelin kuitata sen kohdan Hitlerin Raivottarilla johon minulla on kirjastossa varaus. Luen sen sitten kun se tulee ja hyppään tietokirjakohdan yli jos se ei ole saapunut kun pääsen sen kohdalle.
2. Ystävän suosittelema kirja tulee olemaan äidin suosittelema kirja. Ystäväni eivät lue hirmuisesti ja äiti ehti suositella sitä kirjaa jonka ostimme hänelle joululahjaksi. Tämä jo ennen kun huomasin haasteessa kyseisen kohdan.
3. Yhdellä kirjalla voi kuitata vain yhden kohdan. HelMet antaa mahdollisuuden kuitata useamman kohdan, mutta se tekisi elämästä vähän liian helppoa.

Vaikeinta tulee olemaan kohta 38. Kirja, jonka lukemisen olet aloittanut, mutta joka on jäänyt kesken.

Jos omien sääntöjen kolmos kohtaa ei olisi, olisin voinut kuitata 38 sekä 21 yhdellä kirjalla ja vieläpä lyhyellä sellaisella. Mutta koska se kirja oli ainoa jota en lukenut koulussa loppuun, en voi käyttää sitä kohdan 38 kanssa enää.

Muutamaa kohtaa lukuun ottamatta minulla on jo sopiva kirja mielessä, jotkut ovat vielä vähän auki mutta mietin niitä sitten kun on niiden aika.

En paljasta yhtään kirjaa etukäteen, vaan vasta sitten kuin aloitan. Tänään aloitan ensimmäisen mutta teen siitä eri postauksen, luultavasti huomenna.

Parasta tässä haasteessa on se että pääsen vihdoin lukemaan sellaisia kirjoja ja tutustumaan sellaisiin kirjoihin jotka ovat olleet, sitten joskus kun on aikaa, listalla jo pitkään. Pahinta omassa lukuharrastuksessa on se kuinka jäsentämätöntä se on, yleensä luen sen kirjan mikä milloinkin osuu käteen. Ei näissä kirjoissa ole ollut mitään vikaa, mutta niiden takia jotkut vanhemmat kirjat ja klassikot ovat jääneet hyllyyn koska juuri ennen kun edellinen kirja tuli luetuksi, käteen osui jotain mikä vei huomion.

Servents: A Downstairs View of Twentieth-century Britain

Nimi kertoo aika hyvin mistä tässä on kyse, eli palvelijoista, heidän työstään ja elämästä.

Kirjassa edetään 1800-luvulta aina 1970-luvulle asti ja samalla saa hyvän kuvan kuinka paljon yhteiskunta muuttui maailmansotien jälkeen ja kuinka paljon palvelijoiden arvostus muuttui siinä samalla. Kun 1800-luvulla palvelijan piti kääntää kasvonsa seinää päin kun isäntäväki tuli vastaan, niin toisen maailmansodan jälkeen, kun palvelijoista oli huutava pula ja varaa valita kenelle tekivät töitä, heitä kohdeltiin jo ihmisinä joita isäntäväki tervehti ja kutsui nimellä.

Tämä kirja oli sellainen joka kiinnosti heti kun näin sen ensimmäistä kertaa, koska tavisten ja perusduunareiden elämät kiinnostavat minua enemmän kuin rikkaiden ja hallitsijoiden.

Kiinnostuksesta huolimatta kirja seisoi pitkään hyllyssä odottamassa vuoroaan, johtuen siitä että siitä ei ollut varauksia ja niitä varauksellisia kirjoja tunki väliin ja niiden lukeminen oli etusijalla.

Kirja oli mielenkiintoinen mutta lukemiseen meni pidempään kuin viikko, koska se oli tietokirja ja vieläpä englanniksi. Fiktion lukeminen englanniksi ei ole yhtä työlästä ja fiktiossa harvoin tarvitsee googlettaa tavaroiden nimiä että tiesi millaisesta vempaimesta oli kyse.

Mitä kirjasta jäi käteen oli se kuinka huonosti arvostettua palvelijoiden työ (ennen maailmansotia) oli ja kuinka hierarkista hommaa se oli jopa palvelijoiden kesken (oli upper ja lower serventesjä). Uppereilla saattoi olla jopa omia palvelijoita käytössään, nämä kaksi kastia eivät välttämättä syöneet tai edes jutelleet keskenään. Mieleen jäi myös paljon todella pieniä yksityiskohtia ja kun sitten samaan aikaan katseltiin Downtonia ja yhtä toista samaan aikakauteen sijoittuvaa brittisarjaa, sitä huomasi yhtäkkiä joitain pieniä juttuja joihin ei aikaisemmin ollut kiinnittänyt mitään huomiota.

Näin perusihmisenä joka osaa itse hakea maitoa kaapista, entisaikojen elitistien avuttomuus tuntuu nyt hyvin koomiselta. Esimerkiksi se että jotkut, esim Churchill, eivät osanneet edes pukea itseään ilman apua. Se kuinka monen ihmisen (8) työvoimaa tarvittiin että yksi rouva sai iltaisin ditgestive-keksejä ja maitoa. Tekstissä laskettiin ihmiset samalla kun kerrottiin kuinka homma delegoitiin ylhäältä alas.

Tässä toinen esimerkki täysin turhasta hääräämisestä. 

Peter Russell, butler to the Duke and Duchess of Kent during the 1950s, observed the complicated processional that had to be engaged whenever Queen Mary wanted to go to the lavatory. 'It was the practice of the Queen or the Queen Mother that if they wanted to use the loo, they informed the Duchess, who in turn told me. I then told the head housemaid, who arranged for a housemaid to stand near the door, holding a hand towel for appearance sake. The housekeeper would tell me when all was at the ready. I would tell the Duchess, who discreetly would inform Her Majesty'.

Tuli vähän facebookki mieleen tuosta yllä olevasta tekstistä.

Queen Mary: Going to poop

Housemaid and 7 others like this

Suosittelen lämpimästi.

Lisää tällaista

Nyt kun on tullut kirjoitettua muutama kriittinen kirjapostaus, ajattelin ihan vain vaihtelun vuoksi sanoa jostain kirjasta jotain hyvää.

Terttu Autren tuotanto on ollut minulle todella miellyttävä lukukokemus.

Kirjepostia, 2008

Kinkkauskivet, 2009

Sininen hatturasia, 2011

Huhtikuun morsian, 2013

Kuka murhasikaan rouva Holmin?, 2014

Luin nämä melkein järjestyksessä. Ensin kirjepostia, sitten Kuka murhasikaan rouva Holmin ja sitten takaisin lukemaan järjestyksessä.

Kinkkauskiviä lukuunottamatta Autereen kirjat sijoittuvat samaan pieneen kylään ja sarjassa seurataan samoja asukkaita. Kirjepostissa eletään 1900-luvun alkua ja Huhtikuun morsiamissa ollaan 30-luvulla. Myös dekkari sijoittuu 30-luvulle, samaan kylään ja samoihin tuttuihin maisemiin ja ihmisiin. 

Kinkkauskivet on ainoa kirja joka ei lämmittänyt yhtä paljon kuin muut kirjat, vaikka sekin tuli luetuksi kahdessa päivässä.

Toivottavasti Autere jatkaa sarjaa. Kirjoissa on yksi ikävä hahmo joka vetää mielen matalaksi ja saa arvostamaan omaa kumppania entistä enemmän, mutta muuten hahmot ja ympäristö ja kaikki se pikkukaupunkifiilistely on aivan ihanaa. Juuri sellaista hyvänmielenkirjallisuutta jota joskus tarvitsee.

Nämä eivät ole pitkiä kirjoja ja kaikki on tullut luetuksi päivässä tai kahdessa. Nopeus ei johtunut vain sivumäärästä vaan siitä että oikeastaan en halunnut tehdä muuta kuin lukea näitä kun sain yhden aloitettua.

Kesken

Grishaming perintö ja ajan lyhyt historia jäi kesken.

Perintö ei vain vetänyt mukanaan. Luin reilusti yli sata sivua, taisin olla aika lähellä sadanviidenkymmenenrajapyykkiä ennen kun tuli täysi stoppi. Grishameita on tullut luetuksi muutama ja ne on aina olleet todella mielenkiintoisia joten tämä vetämättömyys vähän yllätti. 

Ajan lyhyt historia on todella mielenkiintoinen mutta se vaatii niin paljon keskittymistä että töiden ja muun arjen pyörittämisen jälkeen sellaisia voimia ei vain ollut. Ajan lyhyt historia on ollut katkolla syksystä lähtien. Pääsin melkein puoleenväliin mutta sitten rankka syksy ja kaikki muut kirjat tunki väliin ja se vain jäi.

Yritän tätä kirjaa uudestaan kun olen kesälomalla. Jospa sitten ehdin keskittyä.