sunnuntai 30. joulukuuta 2018

Joulukuussa luettu ja tämän vuoden kirjasaldo

 


Vaikka meillä ei hirveästi synny ruokajätettä (paitsi kissalta joka jättää aina edes sen yhden märkäruokapalan kuivumaan minkä jälkeen se ei tietenkään kelpaa), niin tämän kirjan jälkeen aloin silti kiinnittämään enemmän huomiota kaapissa oleviin ruokiin ja siihen, mikä on seuraavaksi menossa vanhaksi jotta sen voisi käyttää ensimmäisenä pois.

Hyllynlämmittäjät


Kuuntelin




Alien kirja oli Audible originaali. Huomasin tuossa jokin aika sitten audiblen tarjouksen, että jäsenyyden sai puoleen hintaan kolmeksi kuukaudeksi joten liityin taas. 

Tällä viikolla huomasin sitten, että näitä originaaleja saa 2 kappaletta ilmaiseksi jos on jäsenyys. Valitettavasti näitä ilmaisia originaaleja ei voi valita ihan vapaasti, vaan kuukausittain vaihtuvasta listasta. Tämä oli ainoa joulukuun listalla joka kiinnosti. 

Yllätyin itsekin, kuinka paljon pidin tästä. Olisin pitänyt tästä vielä enemmän, jos tämä olisi ollut ihan itsenäinen teos. Tarinallisesti tämä sijoittuu ensimmäisen ja toisen alien leffan väliin ja kyllä sitä aika nopeasti tajusi, miten tämä tulee päättymää jottei filmien tarinankaari häiriinny tästä sivupolusta. Tästä huolimatta tätä kuunteli ihan mielellään. Hienosti näytelty ja Ripleyn ääninäyttelijä kuulosti niin paljon Sigourney Weaverilta, että piti ihan tarkistaa oliko hän tässä (ei ollut). 

Tämän vuoden kirjasaldo oli 76 luettua kirjaa + kasa lastenkirjoja. En aina jaksa merkitä ylös jokaista lastenkirjaa jonka luen töitä varten. 

Osittain tätä lukua nostaa se, että mukana oli useampi äänikirja sekä ne lastenkirjat jotka jaksoin merkata. 

Tällä hetkellä luen vieläkin sitä kindlekirjaa jonka meinasin saada loppuun joulukuun aikana, mutten sitten saanutkaan sekä Atwoodin Nimeltään Grace.

keskiviikko 26. joulukuuta 2018

Vähän jotain muuta

Eilen päätin, että K:n osuus saa nyt olla. Olen jotenkin niin kyllästynyt koko osuuteen, etten saa korjatuksi niitä muutamia kohtauksia jotka tarvitsevat vähän uutta tekstiä. Joten päätin, että olkoon sitten. Pidän tauon.

Ja tänään sitten syntyi tekstiä. Yksi pieni lisäys kohtaukseen joka oli juuri yksi noista puuttuvista. Oikeastaan tämä oli vähän sitä mitä toivoinkin tapahtuvan. Vähän samaan tapaan kuin jos vannoo, etten ikinä! Niin kohta huomaa tekevänsä juuri sitä.

Seuraavaksi edessä olisi L:n osuudet. Jos mä lähtisin editoimaan tätä omalla prosessilla se olisi sitä, että otan esille sivu 1 ja lause 1 ja sitten uudelleenkirjoittaisin sitä kunnes olen tyytyväinen, ennen kuin siirryn seuraavaan. Sitten kun tulee se kohta, että jokin juttu ei toimi juonellisesti ratkaisisin sen jotenkin siinä kohtaa ja muokkaisin alkupään lukuja ja loppupään lukuja ja sitten jatkaisin lauseiden hinkkaamista.

Myönnän itsekin, ettei tämä ole se kaikkein järkevin tapa. Minkä takia ajattelin kokeilla jotain uutta.

Luin alkuvuodesta kirjan Fast Draft Your Memoir. Nimi saattaa olla hyvä karkotin niille joita ei kiinnosta yhtään muistelmat, mutta tämä kirja oli lempein kirjoitusopas, jonka olen koskaan lukenut ja tässä oli selkein ohje tekstin editoimiseen, johon olen koskaan törmännyt.

Herronin editointiohje on lyhyydessään seuraavanlainen

1. Löydä tekstin teema. (Tämä on ainoa kohta joka tuottaa vaikeuksia. Jos yrittää kirjoittaa dekkaria, niin onko teema ratkaise murha? Voi olla, että tämä kohta toimii paremmin juuri muistelmissa).

2. Tulosta teksti.
Teksti luetaan ja tarkoitus on kirjoittaa jokaisesta kohtauksesta muutaman sanan synopsis.
Sanoja ja lauseita ei saa viilata. Jos teksti synnyttää ideoita, kirjoita ne ylös.

3. Kirjoita lukulistaus puhtaaksi. Lue synopsikset läpi, tee muutoksia, siirrä luvut paikasta toiseen, kirjoita muistiinpanoja…. Kun tämä osa on tehty, kirjoita lukulista taas puhtaaksi. Tämän on tarkoitus nyt olla editointikartta.

4. Aukaise kässärin tiedosto ja siirrä lukujen paikkoja, kunnes ne vastaa editointikarttaa.

5. Nyt vasta tulee lukukohtainen editointi (mutta tässäkään vaiheessa ei viilata sanoja tai lauseita täydellisiksi). Tässä keskitytään luvun sisältöön: toimiiko, onko kohtaus tärkeä, voisiko tämän yhdistää toiseen...

Tämä oli lyhyt tiivistys macro-tason editoinnista. Editointi jatkuu vielä tämänkin jälkeen, mutta mun tavoite on päästä tammikuun aikana aloittamaan kohta 5.

Jos kirjan kirjan ostaminen ei kiinnosta, mutta haluat silti tietää, miten tämä editointi menee niin tämän luvun äänikirjaversion voi kuunnella ilmaiseksi How Do You Write -podcastin jaksossa 108.

L:n osuudet on nyt tulostettu. Sanoja on 22 492 ja sivuja on 125. Tämän pidemmälle en aio vielä mennä. Pidän nyt muutaman päivän tauon ja aloitan lukemisen viikonlopun puolella. 

sunnuntai 23. joulukuuta 2018

Joulu

En ole ehkä se kaikkein innokkain joulu-ihminen, mutta joulu on kiva syy värkätä kaikenlaista.

Voi esimerkiksi leipoa pipareita (jotka on liian paksuja, jää osittain raa'aksi ja joiden koristelu ei ole yhtään niin helppoa, kuin leivontasivut antaa ymmärtää).

Jouluna voi myös askarrella kaikenlaista, kun ensin sopii sisarusten kanssa, että ei osteta toisillemme lahjoja. Voi esimerkiksi tehdä mysliä ja sitten voi tehdä lisää mysliä koska ensimmäinen satsi kärähti.



Jouluna voi myös ottaa kissasta kuvia ja lähettää ne postin kortti-apista eteenpäin.

Ja sitten voi jälkikäteen olla hirveän tyytyväinen siihen, että kuivumassa ollut pyyhe oli sattumoisin punainen mikä saa koko kortin näyttämään siltä, että panostin.

keskiviikko 19. joulukuuta 2018

Miniperjantai!

Miniperjantai siksi, että ollaan miehen kanssa huomenna vapaalla. Suunnitelmissa on käydä joululounaalla ja sitten Oodissa. Niin ihanaa kuin uusi iso kirjasto onkin, niin ulkonäöllisesti en ole Oodin suuri ihailija. Muistan, kun kaikki kuusi ehdotusta oli äänestettävissä enkä osannut päättää mikä kuudesta rakennuksesta oli vähiten ruma minkä takia en sitten äänestänyt mitään. Mutta kaikkeen tottuu. Kävelin viikko sitten perjantaina Oodin ohi ja mietin, että ei se nyt niin kauhean näköinen ole.

Editoitavien lukujen määrä tipahti tänään kahteen! Olen tässä alkuviikon editoinut sellaista lukua jonka raakatekstin kirjoitin aikoja sitten, mutta jonka paikka muun tekstin seassa selvisi vasta viime viikolla. Tänään poistin luvusta huutomerkin. En sen takia, että luku olisi valmis vaan sen takia, että tällä kierroksella en pysty parempaan.

Lakon kanssa menee vielä ihan hyvin. Luin tänään loppuun yhden hyllynlämmittäjän ja nyt tartuin jo seuraavaan. Lainoja on tällä hetkellä pyöreä nolla. Varauksia on 15, mutta ne on kaikki lukittu.

tiistai 11. joulukuuta 2018

Editointia, takapakkia ja lisää editointia

Viime päivien vakioarvo on ollut editoitavien lukujen määrä, tai siltä se on ainakin tuntunut. Aina, kun olen saanut editointia odottavat luvut alle viiteen olen melko pian tajunnut, että loppupään luvut ei ihan toimi ja editoitavien lukujen määrä nousi. Kunnes eilen tapahtui muutos ja tekstinpätkä, jonka luulin olevan keskikohta kokonaisesta luvusta, osoittautuikin editoidessa pieneksi kohtaukseksi toisen luvun sisältä. Toisin sanoen, editoitavia lukuja on nyt enää neljä ja vähän jo uskallan elätellä toiveita, ettei se tule tästä enää muuttumaan. 

Itseä ainakin auttaa hirveästi se, että Scrivenerissä kaiken voi nähdä visuaalisesti. Siinä on jotain erityisen palkitsevaa, kun tuollaisen huutomerkki-kuvakkeen saa vaihdettua pois. 
Ja jos värit kiinnostaa, niin tässä pätkässä vuorottelee kaksi eri hahmoa. Sininen ja keltainen ja vihreät huutomerkit ovat vain sinisen hahmon editoitavia lukuja.

Jos oltaisiin täysin rehellisiä, niin oikeastihan noita editoitavia lukuja on enemmän kuin nuo neljä. On alkupään luvut joista pitää poistaa se yksi hahmo ja kuusi lukua aivan tarinan lopusta joita en ole kirjoittanut vielä lainkaan. Sitten on tietenkin vielä L:n osuudet jotka on ihan vielä alkutekijöissään. 

Mutta tuo viimeinen sininen kansio, on se piste mihin haluan päästä ennen vuoden loppua.

Ja sitten vähän työtilasta.

Jokin aika sitten bloggaajat linkitteli työpistekuvia ja vaikken ole mikään valokuvausihminen, niin minäkin innostuin laittamaan sellaisen.

Tässä on se kuva jonka otin.



Olohuone näyttää tällä hetkellä 90% samalta, kuin (vuosi?) sitten (en löydä postausta joten en ole nyt ihan varma, kauanko tästä on).

Suurin muutos on se, että ostin pari viikkoa sitten pelikannettavan. Eli sen sijaan, että minulla oli kannettava jolla kirjoitin ja pöytäkone jolla pelasin, kaikki tapahtuu nyt samalla koneella. Parasta tässä muutoksessa oli oikeasti se, että pääsin eroon tietokonenurkkauksesta. 

Se näyttää nyt tältä 





Tilasta poistui pöydän lisäksi myös tuoli (jolla oli kiva istua, mutta oli jo rikki). Nyt kummatkin on roudattu vintille odottamaan roskalavaa joka ilmestyy keväisin taloyhtiön pihalle. Kaikista ihaninta muutoksessa oli huoneeseen tullut tilan tuntu sekä se, että ompelulaatikolle löytyi vihdoin paikka. Aikaisemmin se oli "ei ole oikein muutakaan paikkaa" -paikassa.  

Että tällaisia muutoksia tässä perheessä.

sunnuntai 9. joulukuuta 2018

Viikonloppu ja vähän editointia

Niin kuin otsikossa lukee, niin en ole editoinut ylettömästi tämän viikonlopun aikana. Vähällä tarkoitan jonkin verran tänään aamulla ja eilen ei yhtään.

Tänä viikonloppuna olen enimmäkseen lukenut. Luin eilen loppuun Sisko Savonlahden Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu ja illalla aloitin yhden niistä lukemattomista kirjoista, jotka ovat odottaneet lukemista siitä asti kun ostin kirjan maaliskuussa (olin lomalla, siksi muistan oston). Tänään jatkoin myös yhden kindle-kirjan lukemista jota olen lukenut todella hitaasti koko syksyn. Joulukuu on kuitenkin se kuu, kun meinaan saada sen vihdoin luetuksi.

Lakko menee vielä suhkot hyvin. Perjantaina (lakkopäivä numero 4) tuli vähän takapakkia, mutta ei mitään mikä kaataisi koko projektin. Ostin amazonista yhden kirjan (mutta kyse oli ennakkotilauksesta ja kirja tulee ulos vasta syksyllä, eli ei vaikuta mitenkään tähän projektiin) ja tein pari uutta varausta (mutta lukitsin paikkani jonossa heti). Kyse oli parista uutuudesta, jotka ilmestyy keväällä ja jotka kiinnostaisi lukea.

Kellotornin kanssa menee ihan hyvin. Elättelen vielä toiveita, että saisin editoitua tämän tietyn osuuden loppuun vielä tämän vuoden puolella. Sitten pitäisi palata alkuun ja poistaa kaikki maininnat siitä hahmosta, jonka poistin.

Huomenna on taas maanantai ja arki ja tämän kuun viimeinen kokonainen työviikko. Seuraavalla viikolla meillä on miehen kanssa yksi vapaapäivä ja sitten onkin jo jouluviikko.  En pidä välipäivinä yhtään ylimääräisiä vapaita, mutta vapaata on silti viisi päivää putkeen.
Mitä ylellisyyttä! vaikka yksi päivä meneekin "hukkaan", kun pitää olla sosiaalinen ja nähdä ihmisä.

torstai 6. joulukuuta 2018

Lakko

Päätin mennä taas lakkoon. Alkuviikosta tuli vaan sellainen olo, että en hallitse mitään mikä liittyy kirjoihin. Liikaa lainoja, liika odottamassa olevia varauksia, liikaa ”luen joskus” kasoja hyllyssä sekä kaikki ne kirjat jotka halusin lukea Kellotornia varten. Tätä suurta ahdistusta edesauttoi varmaa se, että Amazonista on tulossa kolme kirjaa, samalla tuli ostettua kindleen pari muuta (luen ne myöhemmin mentaliteetillä) ja pelastin juuri kirjaston kierrätyshyllystä Yleinen kirjallisuuden historia -sarjan osat 1-9 (miinus pari osaa keskeltä, koska sarja ei ollut täydellinen)

Tiistaina tein jotain niin radikaalia, että lukitsin kaikki kirjaston varaukset. Olen siis vielä jonossa, mutta oma sijainti varauslistalla ei etene. Keskiviikkona lainasin yhden kirjan lisää (apua), mutta se on lyhyt kirja ja jos en olisi unohtanut sitä töihin olisin lukenut sen varmaan jo tänään (selitys kuulosti paremmalta omassa mielessä, kun seisoin kirja kädessä ja mietin, että otanko vai en). Kunhan saan tämän postauksen tehtyä voisin siirtyä vuoteeseen lukemaan. Hyllyssä on vielä muutama kirjaston kirja jotka haluaisin saada luetuksi tämän vuoden puolella.

Itsenäisyyspäivä meni kotitöiden ja neulomisen merkeissä. Yksi ylimääräinen vapaapäivä keskellä arkea oli myös hyvä hetki editoida. Sen yhden hahmon poistaminen aiheuttaa työtä, mutta poiston vaikutukset on pitänyt mielialan korkealla.

tiistai 4. joulukuuta 2018

Poisto

Tänään oli ihana päivä! Ei sen takia, että eksyin matkalla koulutukseen tai koska satoi koko sen ajan kun pyörin navigaattori kädessä paikan lähellä. Vaan ihan vain siksi, että lähdin tänään liikkeelle pikkaisen myöhemmällä bussilla ja sain editoitua kokonaiset 30 minuttia tavallisen 15 minuutin sijaan. Jännää, miten jotain näin pientä voi määritellä koko päivän fiilikset.

Tajusin viikonloppuna, että Kellotornista pitää poistaa yksi hahmo ja vieläpä sellainen joka on ollut mukana ihan alusta lähtien. Jossain vaiheessa tajusin, että tämän hahmon funktio oli tutustuttaa päähenkilö yhteen toiseen hahmoon minkä jälkeen poistettu hahmo pyöri mukana vähän turhana. Niin ikävältä kuin hahmon poistaminen tuntui, näiden kahden jäljelle jääneen hahmon vuorovaikutus parantui huimasti tämän jälkeen.

Aamulla editoin juuri sellaista kohtausta, missä poiston seuraukset näkyivät ja jotenkin siitä tuli sitten sellainen olo, että ehkä tästä vielä joskus voisi tullakin jotain.

sunnuntai 2. joulukuuta 2018

Marraskuussa luettu

Luin I Should be Writing uudestaan, jotta pystyin luopumaan siitä. 



Mielettömän hieno kirja! Mutta miksi näin ruma kansi? Olen nähnyt tämän kirjan hyllyssä monia kertoja ja joka kerta kansi karkotti. Työkaveri sanoi samaa. Harmi, sillä tähän jäi koukkuun heti ensimmäisestä lauseesta <3


Tässä puhutaan prosessista ja editoimisesta <3
(Luin tämän oikeasti eilen loppuun, eli teknisesti joulukuussa, mutta menköön nyt marraskuun piikkiin)

Tämä kirja <3 Harvoin törmää näin pelottavaan lastenkirjaan. Aloitin tämän lukemisen kymmeneltä, kun menin vuoteeseen ja lopetin sen joskus puoli kahdeltatoista koska tätä ei vaan voinut jättää kesken. Jossain vaiheessa jännitti niin paljon, että oli pakko vetää kaikki varpaat peiton alle.

Jatko-osa odottaa hyllyssä. En usko, että on ihan yhtä pelottava (mut katsotaan). 



Widmark <3




Kuuntelin 
Tämä oli ihan hauska (pidempikin olisi saanut olla). 4 viikkoa ja 70 000 sanaa ei ole ihan se minulle ominainen prosessi tai nopeus, mutta kyl tätä kuunteli vaikka onkin hidas :)

keskiviikko 28. marraskuuta 2018

20/23 - Nanopäivitys

Liian aikainen herätys, kuppi teetä ja raakatekstiä. Siinä aamu lyhyesti ennen kuin herätyksen piti soida.

Nano on nyt minun kannalta ohi. Kirjoitin viimeisen luvun lauantaina. Kolme lukua hyppäsin yli koska niiden kanssa oli vähän vaikeaa. L:n osuuksien lopullinen sanamäärä on 22 295. Jos tuijottaa vain sanamääriä, niin kasvua on alle 3000 sanaa :)

Tämän viikon olen keskittynyt enemmän taas K:n osuuksiin ja käynyt läpi niitä lukuja, jotka olen merkannut tarvitsevan lissää huomiota. Aamun raakatekstikin liittyi yhteen tällaiseen lukuun.

L saa olla taas hetken rauhassa. Tämä osa kässäristä tarvitsee rakenteellisia muutoksia ja sen, että ehtisin joskus paneutumaan taustatukimukseen. Vaikka olen tehnyt Kellotornia varten jo paljon taustatutkimusta niin se on aikalailla keskittynyt K:n osuuksiin. K:takin varten pitäisi lukea vielä kasa kirjoja, tietäis vain milloin ehtii.

Seuraava tavoite? Jatkaa K:n parissa ja ehkä saada luetuksi kaikki hyllyssä loikoilevat kirjaston kirjat vuoden loppuun mennessä, jotta voisin vihdoin lukea taas jotain Kellotorniin liittyvää.

lauantai 17. marraskuuta 2018

13/25 - nanopäivitys ja muita projekteja

Viime viikonlopun tavoite oli 2 lukua, mutta todellisuus oli 1.5 ja tämäkin tapahtui vasta sunnuntaina klo 21:20 maissa. Viikonloppuna ei vaan tehnyt mieli eikä jaksanut joten en pakottautunut koneen äärelle. Kunnes illalla tuli sellainen olo, että nyt ja sitten kirjoitin. 

Tämän viikon tavoite oli saada yksi tietty osio loppuun. Tästä osiosta on kesken vielä yksi luku.Tämä luku on sellainen mistä puolet meni roskiin ja nyt kirjoitusvihossa on uusia sanoja jotka odottavat sitä, että siirrän ne Scriveneriin.

Ensi viikon tavoite on viimeinen osio joka koostuu 8 luvusta. Fiksuimmat teistä kohta huomauttaa, että 8 + 13 ei ole 25. No eihän se olekaan ellei laske mukaan niitä 4 lukua jotka hyppäsin yli. Osa näistä ylihypätyistä oli sellaisia, että ne pitää kirjoittaa kokonaan uudelleen ja osassa oli jotain muuta häikkää. Palaan näihin (toivottavasti) tämän nanon loppupuolella. 

Ja sitten  ne muut projektit

Sininen on se "neulo saumattomasti" villatakki jonka aloitin viime vuonna. Vaikka pidänkin neulomisesta en ole mikään mestari. Tätäkin tehdessä otin huomioon kyllä vartalon mitat, mutta en käsialaa tai mitään muutakaan, minkä takia siitä tuli vähän liian pieni. Tästä syystä joudun tekemään villatakin reunoihin vähän pidemmän resorin. Väri vaihtuu keskenkaiken sinisestä vihreäksi koska lanka loppui ja en jaksanut metsästää samaa lankaa (kauppa josta sen aikoinaan ostin on lopettanut). Joten otin jämävihreän joka löytyi jo omasta takaa. Tämä villapaita on kotivillapaita ja muutenkin täynnä virheitä joten ei haittaa vaikka lanka (väri, laatu ja paksuus) vaihtui kesken työn.

Valitettavasti jämälankakin loppui kesken ja tänään kävin ostamassa sitten jotain mikä oli vähän sinne päin. Kun tämä villatakki joskus valmistuu (toivottavasti huomenna) niin siinä tulee olemaan kolme eri lankalajia ja kolme eri väriä. Mutta kuten sanoin, kotivillatakki. 

Villasukka jäi kesken koska lanka loppui ja juuri tätä Kettu-novitaa ei enää valmisteta. Onneksi löytyi nettikauppa missä sitä oli vielä varastossa. Ajattelin jatkaa tätä ensi viikolla kun töissä on pari kokousta ja voisin ottaa sen sinne mukaan. 

Vaaleanvihreä on kaikisat uusin projekti eli pyykkikorin sisuspussi. Vanhan sisuspussin kangas on jo niin hauras että repeää pelkästä kosketuksesta. Olen korjaillut pussia jo muutamaan otteeseen, mutta nyt sitä ei pelasta enää mikään. Aluksi oli tarkoitus virkata pussi, mutta vikkaus oli vähän liian vaativaa. En osaa virkata joten lainasin Molla Millsin Virkkuri -kirjan ja opettelin. Kyllähän se lähti sujumaan, mutta en päässyt virkkaamisessa samanlaiseen - aivot nollille - tilaan kuin neuloessa. Joten purin kaiken ja päätin tehdä sen neulomalla. Virkkaaminen on kyllä mielessä, mutta ehkä ensimmäisen työn ei kannata olla nyt ihan näin laaja.

perjantai 9. marraskuuta 2018

7/25 ja nanopäivitys

En osaa nyt sanoa menikö tämä viikko hitaasti vai nopeasti, mutta kiva kun meni. Ihanaa kun huomenna on viikonloppu ja kaksi päivää, kun saa vaan olla ja puuhailla kotona omia juttuja. Ihan täysin en voi erakoitua kotiin koska pitää käydä kylässä ja keskustassa asioilla ja kissakin tarvitsee lisää ruokaa.

Kirjoitusopas meni eilen postiin. Arvonta oli kyllä kiva tapa saada kirja eteenpäin. Hyllyssä on muitakin oppaita mitä voisin laittaa samalla tavalla kiertoon. Ensin pitäisi vaan löytää aika lukea ne vielä kertaalleen. Kaikki omistamani oppaat ovat sellaisia, jotka olen lukenut kerran, ja sen jälkeen ne ovat vaan seisseet käyttämättöminä hyllyssä. Kuitenkin kun ajattelen niistä luopumista tulee ”mutku mitä jos kuitenkin” -fiilis. Minulla ei selvästikään kuitenkaan ole mitään suurta kiintymystä niihin, koska en tosiaan ole lukenut niitä sen ensimmäisen kerran jälkeen.

L:n osuuksista on kirjoitettu uudelleen 7 lukua ja viikonlopun tavoite on kaksi seuraavaa. Uskaltaisinko unelmoida kolmesta luvusta? No aina saa unelmoida, mutta onnistuuko se, on asia erikseen.

Tämän illan olen aikalailla vain kuunnellut podcastia ja neulonut. Kello on melkein yhdeksän enkä keksi mitään syytä miksen voisi vaan jatkaa samaa hommaa.

keskiviikko 7. marraskuuta 2018

Kirja-arvonnan tulokset ja nanopäivitys

Kirjan voitti milkousha~
Onneksi olkoon!

Ja sitten vähän nanopäivitystä. 

Uudelleenkirjoitettavia lukuja on 25 ja 5 on nyt tehty. Maanantaina en kirjoittanut mitään koska liikuin töiden jälkeen, mutta nämä kaksi seuraavaa päivää on mennyt ihan kivuttomasti. Varsinkin tänään, kun olin kotona sairaana ja ehdin sitten uudelleenkirjoittaa puolitoista lukua + editoida K:n osuudesta yhtä uutta kohtausta. 

Nano ei ole ollut (ainakaan vielä) liian raskas, koska tämähän ei ole oikea. Jos pitäisi kirjoittaa se 1667 sanaa joka päivä niin se vois tehdä tiukkaa.

lauantai 3. marraskuuta 2018

Nano päivitys ja kirja-arvonta

Nanon kaksi ensimmäistä päivää on mennyt ihan hyvin ja sain uudelleenkirjoitettua kaksi lukua. Tänään en ole kirjoittanut mitään enkä aiokaan. Kyse ei ole kirjoittamisen välttelytä vaan tietoinen päätös. Minulla oli pari hommaa jotka on roikkunut tekemättömänä jo jonkin aikaa ja ajattelin pyhittää tämän päivän niiden hoitamiseen. Huominen voi mennä osittain vielä niihin, mutta toivottavasti ei sentään koko päivää. 

Ja sit siihen kirja-arvontaan. 


Mur Laffertyn kirjoitusopas on chemppauskirja aloittelevalle harrastekirjoittajalle. Kokeneempi ei välttämättä saa tästä muuta irti kuin hyvää mieltä. Luin kirjan tällä viikolla uudelleen läpi koska siten siitä on helpompi luopua. Tämä ei ole pitkä kirja, vähän alle 100 sivua tekstiä ja toinen 100 kirjoitusharjoituksia.

Osallistumiseen riittää kommentti tähän postaukseen ja joku yhteystieto jolla voin ilmoittaa voitosta. Arpana käytän random.org -sivua.

Suorian arvonnan keskiviikkoiltana kun olen selviytynyt töistä kotiin. Jos en saa yhtään kommenttia (niinkin voi käydä) niin sitten vien tämän kirjason kierrätyshyllyyn. Tämä on kaunis kirja ja pidän siitä, mutta en minä sitä enää oikeastaan tarvitse.

keskiviikko 31. lokakuuta 2018

Lokakuussa luettu


 
En ole minimalisti, eikä minusta koskaan tulekaan sellaista. Mutta en myöskään halua lisää tavaraa kotiin. Pidän tyhjistä tasoista ja siitä, ettei nurkissa tai vaatekaapissa pyöri mitään liikaa. Goodbye things oli paras kirja jota olen lukenut minimalismista. Tässä oli tosi lempeä ote koko prosessiin eikä mitään tiukkoja rajoja siitä, millainen on hyvä minimalisti. Jokaisen lopputulos on omanlainen. 


Tästä en osaa oikeasti sanoa muuta kuin, että tulipas luettua.

Rouva C <3 

Tätä oli ilo lukea ja olisin mielelläni lukenut tätä vielä tuplasti tai triplasti enemmän. Aloitin tämän lukemisen yhtenä sunnuntaina ja juuri ennen puoltaväliä pakotin itseni lopettamaan. En halunnut lukea kirjaa päivässä. Lopulta sain venytettyä sen kolmeen päivään.

Jotenkin tuntuu, että tässä kuussa en lukenut paljon. Osittain se johtui siitä, että luin töitä varten kasan lastenkirjoja, mutta en tajunnut merkitä kaikkia ylös. Tässä kuitenkin pari jotka ansaitsevat erikoismaininna.




 

Maameren tarinat oli ensimmäinen Le Guin kirja jonka luin. Yllä olevssa kirjassa oli kaikki neljä kirjaa, mutta luin niistä vain sen ensimmäisen. Tartuin kirjaan "pakkopullaa" mentaliteetillä (koska hyllyssä odotti Rouva C ja se oli se kirja johon halusin tarttua), mutta sitten luin ensimmäisen kirjan yhden päivän aikana.

Aavehevonen oli ihana. Lastendekkareissa on välillä se ongelma, että lapset (joiden pitäisi tutkia asioita) ovat passiivisia sivustakatsojia ja tapahtumat tapahtuu riippumatta heidän läsnäolostaan. Aavehevosessa nämä lapset olivat aktiivisa ja tarina ei ollut liian siloteltu ja hempeä. Historiallinen Helsinkikin oli ihana <3

Kuuntelin






Tämä oli vähän tällainen ikuisuusprojekti. Luin tätä aika paljon kesäällä lenkkeilymusiikkina. Sitten se jotenkin jäi ja kuuntelin viimeiset parikymmentä minuutta tämän kuun puolella. 
Olin vähän yllättynyt, minkälainen tunari tää BTK oli. Olin jotenkin aikaisemmin ajatellut, että järjestelmällisempi tyyppi, mutta oikeasti aikamoinen sählääjä.

Huomenna on marraskuu ja NaNoWriMo. Uusien sanojen kirjoittamisen sijaan, minun tavoite on uudelleenkirjoittaa L:n osuudet. Lukuja on 26 ja sanoja 19 485. Nämä ovat raakatekstiä jolle en ole tehnyt muuta kuin siirtänyt koneelle. 

Saa nähdä miten menee.

sunnuntai 28. lokakuuta 2018

Sunnuntai

Eilen oli toinen ja viimeinen kirjamessupäivä. Messuilta tarttui mukaan viisi kirjaa: kaksi itselle ja kolme joululahjaa. 


 Nämä pidän



 Ja nämä menee pakettiin

Varsinkin tuon Neulo saumattomasti -kirjan löytymiseen olen tyytyväinen. Lainasin sen vuosi sitten kirjastosta ja ihastuin. Etsin kirjaa viime vuonna messuilta, mutta en löytänyt eikä antikvariaateistakaan ollut apua. Mutta nyt sain sen ja vieläpä ihan uutena <3

Kirjaston varauksia tein vain neljä. Ajattelen tätä voittona, koska olen taas varauskiellossa ja olisi tehnyt mieli varata paljon enemmän.

Tänään olen kirjoitellut käsin ja sitten koneella, siivonnut, paistanut sämpylöitä ja lukenut. Lounaaksi oli pakastepizzaa koska tänään tämä vaimo ei pystynyt parempaan. 

Onneksi Yle kuvasi osan kirjamessun tapahtumista. Muutama mielenkiintoinen paneeli jäi väliin, kun istumapaikat loppuivat enkä jaksanut vain seistä. Ainakin Töölön lavalla olisi voinut olla tuplasi enemmän istumapaikkoja, koska sen lavan esitykset keräsi heinosti yleisöä. 

Kohta voisi keitellä teetä, katsella muutaman haastattelun ja jatkaa sukan neulomista. 

perjantai 26. lokakuuta 2018

24/27 ja kirjamessut

Kauhean raskaalta tuntunut tämä viikko. Ei niinkään töiden takia, mutta koska olen taas epäonnistunut nukkumisessa. Keskiviikkona heräsin neljältä ja eilen kolmelta. Niiden päälle kun laittaa ihan kivankin työpäivän niin yhdistelmä on mitä ihanin. Mutta on tässä heräämisessä ollut se hyvä puoli, että olen saanut kirjoitettua. Keskiviikkona kirjoitin raakatekstiä ja eilen editoin sen sellaiseksi, että olen siihen jo melko tyytyväinen.

Tämän viikon tavoite oli se yksi luku jonka yli hyppäsin, mutta siitä ei jotenkin vaan tullut mitään. Kirjoittelin sitä kyllä vimmatusti, mutta jotenkin se ei vaan edistynyt. Kaikki oli vaikeaa. Tekstiä syntyi vaan pakottamalla ja eikä sekään oikein toiminut. Sitten tuossa tiistai-iltana ripustelin pyykkiä ja tajusin, että en tarvitse koko lukua. Tarvitsen pari uutta kohtausta sekä ratkaisun yhteen ongelmaan, joka minulla tekstissä vielä on.

Lopullinen lukumäärä kasvoi taas kolmella, koska kun tappelin tuon poistetun luvun kanssa, tajusin miten homma jatkuu. Niitä en kuitenkaan yritä vääntää ennen nanoa.

Tänään on perjantai, vapaapäivä ja ensimmäinen päivä kun suuntaan kirjamessuille. Alunperin suunnittelin meneväni kolmena päivänä, mutta taidan jättääkin sunnuntain välistä. Siellä on pari juttua mitä olisi kiva nähdä, mutta ei mitään kovin akuuttia. Lauantaina tulee messuiltua kuitenkin klo 19 asti.

keskiviikko 17. lokakuuta 2018

Päiviä

Tänään oli työpäivä ja salipäivä ja just ennen kun istahdin tähän koneen äärelle toivoin, että olisi myös kirjotuspäivä, mutta eipäs ole. Katsoin Scriveneriä ja olin vain, että ei kykene. Huominen pitäisi vielä jaksaa ja sitten kolmen päivän viikonloppu. Loma tai ei, niin herätys soi perjantaina kello 7 koska haluan editoida. 

Mietin just tänään kotimatkalla, että jos meinaan selvitä nanosta, niin kaikki ne päivät kun en ole iltavuorossa on vain paikko herätä viideltä. Töiden jälkeen ei vaan pysty. 
 

Jos en aio editoida niin kai se on sitten sohva ja Rouva C:n viimeiset sivut. Harmi kun se loppuu, mutta onneksi hyllyssä odottaa seuraava kirja, eli Simo Hiltusen uusin. 

sunnuntai 14. lokakuuta 2018

22/25

Lopullinen lukumäärä kasvoi yhdellä, kun yksi editoitu luku jakautui kahtia. En ole kirjoittanut mitään viikonloppuna. Eilen pelasin koko päivän ja olin vähän kipeä. Tänään tein kaikenlaisia kotiohommia, kävin lenkillä ja nyt luen Rouva C:tä. Siis niin ihana kirja <3 Olen lukenut 58 sivua ja olen jo täysin myyty (olin myyty jo ensimmäisestä 10 sivusta). 

Minulla on ollut tosi hyvä kirjaonni tänä syksynä, kun huomasin monta mielenkiintoisa uutuutta heti kun uudet kuvastot ilmestyivät keväällä. Sitten osasin tarkistaa helmetin tasasen väliajoin ja laitoin itseni varausjonoon heti kun tiedot ilmestyivät sivuille. Olen saanut lukea jo monta kirjaa ihan uunituorena. Sellaisena, joihin ei ole koskenut kukaan muu kuin muvituskone joka sen kirjan on päällystänyt. 

Ensi viikon kirjoitussuunnitelma on kaksi lukua. Se joka on kesken ja yksi toinen. Sitten on puolitoista viikkoa aikaa kirjoittaa se luku jonka yli hyppäsin koska huomasin, että siitä ei ollut olemassa kuin muutama irtonainen muistiinpano ja suuntaa antava ajatus. Ensi viikko on/pitäisi olla töiden kannalta ihan rento. Huomenna on iltavuoro, mutta työpäivän sisältö on vain pari palaveria. Sitten kolme "oikeaa" työpäivää ja perjantaina vapaapäivä. 

Kissa märisee tuossa vieressä, että on kuulema nälkä joten kai se suunta on ensin keittiöön ja sitten takaisin Rouva C:n pariin.

sunnuntai 7. lokakuuta 2018

19/24

Edellisestä editointipäivityksestä on kaksi viikkoa, mutta editoitujen lukujen määrä ei ole päätä huimaava. Osittain se johtui iltavuorojen vähyydestä ja osittain siitä, että viime viikonloppu (pe-su) oli menoa joka päivä eikä yhtäkään kokonaista kotipäivää. Kuluva viikko oli töiden kannalta todella rankka, mikä heijastui olemattomana aivotoimintana työpäivän päätteeksi. Perjantaina piti olla vielä sosiaalinen, lauantai meni pelatessa, alkavan flunssan nujertamisessa sekä vain olemisessa koska energiataso oli täydet 0. Tänään olen jo huomattavasti enemmän hereillä. Editoin aamulla luvun 20 loppupuolta ja kun tuli stoppi aloin siivoamaan. Kohtapuolin voisin miettiä lounaan valmistamista ja ehkä sen jälkeen jaksaa taas editoida.

Vaikka en editoinut viikolla paljon, niin kirjoitin sitäkin enemmän ja löysin itseni kirjoitusvihon äärellä melkein päivittäin. Eniten kirjoitin vain jotain mitä tuli mieleen, mutta muutama uusi kohtauksin sieltä syntyi. Minulla on Scrivenerissä kansio nimeltä Pätkiä johon olen heittänyt kaikki ne kohtaukset joiden paikkaa en vielä tiedä. Suurin osa niistä ei päädy varmaan koskaan valmiiseen tekstiin, mutta on siellä muutama jotka ehkä päätyvätkin. Just nämä uudet mitkä kirjoitin sekä pari vanhaa.

Marraskuulle on vielä 3,5 viikkoa ja editoituja lukuja (4.5). Vielä olen ihan toiveikas, että ehkä se vielä onnistuu.

tiistai 2. lokakuuta 2018

Syyskuussa luettu




 

Kuten otsikko jo sanoo, niin kirjan pointti oli, että Michelle McGagh on vuoden kuluttamatta rahaa turhaan. Turhaa oli miltei kaikki muu paitsi asumiskulut ja ruoka, eli aika tiukka linja. 

Tässä kirjassa oli kohtia jotka upposi ihan täysin ja kohtia jotka eivät. Ne mitkä upposi oli kaikki ne konkreettiset kuvaukset miten kirjassa välteltiin shoppailua ja turhan ostamista. Ne mitkä eivät uponneet oli enemmän se henkinen puoli. 

Sekä Michelle, hänen miehensä ja hänen ystävänsä olivan kauhean huolissaan, että Michelle erakoituu tämän vuoden aikana ja minä en millään jaksanut ymmärtää mitä vikaa erakoitumisessa on? Se on ihanaa, kun saa tulla kotiin töiden jälkeen ja eikä tarvitse nähdä muita kuin omaa puolisoa ja kissaa. Minua ainakin ahdisti kauheasti se, kuinka sosiaalista elämä Michelle vietti. Siis aina kun hänellä oli vapaata (töiden jälkeen tai muuten) hän meni jonnekin, teki jotain tai tapasi ihmisiä. Koko projekti lähti liikkeelle siitä, kun Michelle havahtui asuntolainansa suuruuteen ja minä ihmettelin monta kertaa, että mitä järkeä ostaa isompi ja kalliimpi talo jos siellä ei koskaan vietä aikaa? 

 

Pintti oli ihana, mutta enpäs muuta odottanutkaan. Tähän kirjaan olisin halunnut jäädä pidemmäksi aikaa, mutta minkäs teet. Kaikki hyvä loppuu aikanaan. Onneksi on kuitenkin Lopotti jota en ole vielä lukenut.

Ensimmäinen Latvala jonka olen lukenut. Aikaisempi kokemus Latvalasta oli Paljastuskirja, mutta se jäi kesken. Venetsialaiset yllätti keveydellään. En nyt tarkoita, että kirja olisi sisällöltään jotenkin höttöä, mutta teksti oli kevyttä. Sitä oli tosi vaivatona ja ihanaa lukea.

Aika harvoin jään miettimään kirjan hahmoja sen jälkeen kun olen lukenut teoksen, mutta Iiris jäi kummittelemaan mieleen. Siinä naisessa oli jotain mistä en osannut päästää irti ja olisin voinut ihan hyvin lukea kokonaisen kirjan vain ja ainoastaan hänestä. 

Latvalan Välimatka kiinnostaa. Ehkä voisi siirtää se jossain vaiheessa (sitten joskus) lukulistalta (ihan oikeasti) luettavien kasaan.

Ihanan synkkää ja tarpeeksi pelottavaa. Varsinkin alku. Varsinkin jos tätä luki yöllä kun mies ja kissa oli jo nukkumassa ja vuoteeseen kömpi vasta kun oli jo täysin pimeää ja sitten mies murahtaa jotain oikealla hetkellä ja kun kääntyy häntä kohti huomaa, että se vain nukkuu ja kaikesta tästä jää vaan ahdistavalla tavalla creepy fiilikset. 

Jännitys lopahti pikkasen loppupuolella, kun mysteeri oli tavallaan selvinnyt ja jotenkin tuntu, ettei viimeiset sata sivua pitänyt yhtä hyvin otteessaan kuin ensimmäiset kaksisataa. 

Leväluhdan lukeminen meni kyl teknisesti lokakuun puolelle koska luin tämän loppuun vasta tänään aamulla kun heräsin aamuyöstä enkä saanut enää unta. Mutta laitan sen tähän samaan satsiin koska suurimman osan luin kuitenkin syyskuun puolella. 

Seuraavaksi pitäisi aloitta Tapani Baggen Aavehevosen arvoitus, mutta se mitä oikeasti haluaisin lukea on Rouva C. Se odottaa hyllyssä sitä, että saan luettua töiden takia pari kirjaa ensin alta pois ja voisin sitten tarttua siihen <3 

Lokakuu. Saa nähdä kuinka pitkälle selviän ennen kuin joulukrääsä puskee silmille. Viimevuonna en selvinnyt marraskuulle asti.