torstai 30. kesäkuuta 2016

Kesäkuussa luettu

Tämä kirja löytyi omasta kirjahyllystä. Kirjaston poistokirja jonka olin joskus napannut talteen. Olin positiivisesti yllättynyt kuinka nopeasti tämä edisty ja piti otteessaan. Pitkästä aikaan oli kiva lukea jotain dekkaria.


Löytyi kirjaston sateenkaari hyllystä. Ahmin sen muutamassa päivässä. Mitä tästä voi sanoa muuta kuin ihana. Tämä kirja auttoi myös edistämään yhtä omaa tarinaa, joka on pyörinyt mielessä jo jonkin aikaa. Ei siis mitään juonellisia juttuja, ihan yksi nimi vaan. Ainoa mistä en pitänyt oli se, kuinka groteskisti Maria kuvattiin vanhana.


Kirjat joissa on monta pikkujuttua, niin niiden vaarana on se, että jossain vaiheessa ne pikkujutut alkaa puuduttamaan. Tämän kirjan kohdalla niin ei käynyt. Faktaosuuksia oli välillä liikaa, varsinkin alku oli pelkkää faktaa ja historiaa. Kirja imaisi kuitenkin heti mukaansa, kunhan alkuselitykset loppui ja tosielämän esimerkit alkoi.Tätä lukiessa sai nauraa. 
 

Korppinaiset oli tämän kuun ainoa kirja, jonka kanssa en ihan tullut toimeen. Monta kertaa jätin melkein kesken mutta aina kun ajatus kävi mielessä, niin eteen tuli kirjasta hyvä arvio ja jatkoin. Halusin löytää ja kokea saman kuin muut, mutta en kyllä ihan löytänyt. Sadan sivun jälkeen oli vieläkin vaikeaa, mutta sitten kun jotenkin selvisi sivulle 150 ja tuntui turhalta hylätä kirjaa enää siinä vaiheessa. Sivuja tässä kirjassa oli kuitenkin vain 280. Tätä kirjaa luin ihan tuhottoman kauan, koska se ei napannut. Vasta viimeiset 80 sivua veti enemmän ja kun sunnuntaina menin nukkumaan ja jäljellä oli vielä 30 sivua, niin kirja hiipi uniin. Se oli hauskaa. En ole pitkään aikaan nähnyt mitään painajaisiin viittaavaakaan. Viimeiset 30 sivua ahmin, koska halusin tietää miten tämä loppuu.


Melkein luin:
Oikeastaan kuuntelin Stephen Kingin Miseryn. En ole hirveästi pitänyt. Olisin kuunnellut loppuun, mutta äänikirjan laina-aika umpeutui ja nyt joudun odottamaan kunnes se vapautuu. Aion kuunnella tämän kuitenkin loppuun. Siitä jäi niin vähän jäljelle.


Karin Slauhterin Sokaistu. Tämä alkoi vähän nihkeästi niin, että heti ensimmäisten 20 sivun aikana mentiin ryminällä läpi päähenkilön työkuviot, perhe, avioero ja kaikki muukin. Nämä on just niitä juttuja, jotka ei mua hirveästi kiinnosta dekkareissa. Mutta, tämä ei ole se syy miksi jätin kirjan kesken. Syy oli se, että kuka ikinä olikaan lukenut kirjaa ennen minua, oli syönyt jotain grillikastiketta lukiessaan ja joka ikisellä sivulla oli ruokatahra. Kun käänsin sivulle 18-19 ja peukalo osui kuivuneeseen kastiketahraan ajattelin (kaikkien kirosanojen lisäksi), että luen sivulle 20 koska en halua laittaa kirjanmerkkiä näiden sivujen väliin. Kun sitten pääsin sivulle 20 ja sieltä löytyi litistynyt banaanikärpänen, lopetin. Ennen kun palautin kirjan kirjastoon, tökkäsin kanteen post-it lapun ja ehdotin poistoa. Ei tuon kuntoista kirjaa saisi pistää enää kiertoon.


Tällä hetkellä luen Lee Childin Tappotahtia. Aivan ihana. Lähtee heti käyntiin ja kun päähenkilöltä kysytään perheestä, sanoo että vanhemmat kuolleet ja veli jossain eikä sitä sitten enää vatkota. Keskitytään vaan siihen ongelmaan joka on käsillä. En oikeastaan kuvitellut, että tykkäisin Lee Childin kirjoista koska en niin välitä aseista ja olen jotenkin saanut käsityksen että tässä ongelmat ratkaistaan ampumalla, mutta ainakin toistaiseksi ketään (muuta kuin uhria), ei olla ammuttu.

tiistai 28. kesäkuuta 2016

Aamuyön editointia

Kello on puoli kuusi. Unohdin ottaa illalla nukahtamislääkkeet ja olen ollut hereillä jo pari tuntia. Näiden kahden tunnin aikana olen muuttanut yhden yön päiväksi. Puhuin pimeydestä ja kuun valosta, kun heti seuraavaksi oli keskipäivä. Kirjoitin pari uutta kohtausta ja korjasin muutaman muun. Jäljellä olis enää yksi kohtaus ja yksi puuttuva luku ja sitten voisin pitää taukoa. Ehkä sen tauon kannattaisi olla kuitenkin pidempi kuin päivä. Ehkä jopa niin pitkä, että saan luettua vielä yhden taustatutkimuskirjan. Pidempi tauko vois tehdä hyvää ennen seuraavaa kierrosta.

On tässä unettomuudessa hyviäkin puolia, mutta onneksi töihin ei tarvitse mennä ihan kasiin.

maanantai 27. kesäkuuta 2016

Yksi päivä

Tarvitsisin enää yhden, ehkä kahden, arkiloman tai muuten lomapäivän ja voisin saada tämän editointikierroksen loppuun. Kolmen päivän viikonloppu oli ihana, mutta lauantaina kirjoittaminen jäi hyvin vähäiseksi kun oli kaikkea muuta. 

Tällä viikolla olis kuitenkin tarkoitus saada tämä kierros tehtyä. Sitten tulostan. Yritän pitää edes päivän verran taukoa, ennen kun aloitan seuraavan kierroksen.

Eilen katsoin Stephen Kingin ja George R. R. Martinin haastattelun. Harmi ettei ollut pidempi. 

tiistai 21. kesäkuuta 2016

Arkiloma

Arkiloma tuli tarpeeseen. Ei vain siksi että oli loma, vaan myös siksi kirjoitin melkein koko päivän ja se oli ihanaa. Heräsin kaksikymmentä vaille yhdeksän ja aamuaskareiden jälkeen istuuduin sohvalle kone sylissä. Välillä söin lounaan ja laitoin koneellisen pyykkiä pyörimään, mutta muuten kirjoitin kunnes puoli viideltä olin tyhjä.

Nyt elättelen toivoa, että kolmen päivän loma loppuviikosta olisivat yhtä tehokkaita. Ne eivät kyllä tule olemaan, koska ainakin yhtenä päivänä pitää olla sosiaalinen.

Illalla kävin kävelyllä ja luin. Tein myös pädipalapelia ja kuuntelin youtubesta The National Writers Series- videoita. Pitkiä mielenkiintoisia kirjailijahaastatteluja. Olen katsonut niistä vain muutamia ja ilokseni voin sanoa, että niitä on siellä vielä aika reilusti jäljellä.

maanantai 13. kesäkuuta 2016

Kierre

Loppuviikosta iski epäilys, ettei tämä valmistu ikinä. Tunne kumposi siitä, että näiden kahdeksan ensimmäisen luvun loppuun tuli kolmen luvun putki, jotka piti kirjoittaa uutena. Ei siis saanut istua ja editoida ja hio lauseita kauniiksi, vaan ihan piti vääntää uutta tekstiä. Toinen näistä luvuista oli vaikea ja perjantaina iski epäilys ja väsy. Väsy aiheutti sen, että ei tehnyt mieli kirjoittaa, joka tietenkin johtaa siihen, ettei teksti valmistukaan koskaan. Viikonloppuna piti sitten ihan pakottamalla pakottaa itsensä töihin ja kyllähän se sitten sujui kun vaan istu alas.

Eilinen pakottaminen johti kuitenkin siihen, että pääsin pitkästä aikaan ns. flow-tilaan. Kirjoitin kolmen kohtauksen raakatekstin ja editoin yhden niistä valmiiksi. Näistä kolmesta luvusta on jäljellä enää yksi ja sen jälkeen tulee 16 luvun pätkä pelkkää editoimista (teoriassa). Käytännössä näiden lukujen seassa on ainakin kaksi, joista puuttuu jokin kohtaus, mutta ainakin saa hetken enimmäkseen editoida. Tällä hetkellä se tuntuu jotenkin todella ihanalta.  

maanantai 6. kesäkuuta 2016

Liebster Award

Kiitos Vaarna haasteesta :)

Liebster Award-tunnustuksen ideana on tuoda ihmisten tietoisuuteen uusia hyviä blogeja, joilla on alle 200 lukijaa. Homma toimii näin:

1. Kiitä palkinnon antajaa ja linkkaa hänen bloginsa postaukseesi.
2. Laita palkinto (ylläoleva kuva) esille blogiisi.
3. Vastaa palkinnon antajan esittämään 11 kysymykseen.
4. Nimeä 5-11 blogia, jotka mielestäsi ansaitsevat palkinnon ja joilla on alle 200 lukijaa.
5. Laadi 11 kysymystä, joihin palkitsemasi bloggaajat puolestaan vastaavat.
6. Lisää palkinnon säännöt postaukseen.
7. Ilmoita palkitsemasi bloggaajille palkinnosta ja linkkaa oma postauksesi heille, jotta he tietävät mistä on kyse.

En nyt laita tätä eteenpäin. Kun katson oikealla olevaa blogilistaa, näyttää siltä että kaikki ovat jo tehneet tämän.

1. Mitä mieluisaa sinulle on tapahtunut tänä keväänä?
Morren järjestämä retriitti oli kiva kokemus. Muuten kevät tuntui olevan vain arkista puurtamista. Tietty E:n suhteen tuli muutamia kivoja etappeja, mutta mitään sen jännempää ei tule mieleen.

2. Luetko laaja-alaisesti myös omien mieltymyksiesi ulkopuolelta?
Aika heikosti. Luen kyllä välillä, mutta se vaatii että joku vinkka kirjan onnistuneesti.

3. Koetko kuuluvasi jonkinlaiseen kirjoittajayhteisöön? Kerro siitä.
En. Mutta katsotaan ensi kuussa kun Sellon kirjoittajapiiri alkaa.

4. Mitä mieltä olet Rainer Maria Rilken väittämästä: "Taideteos on hyvä, jos se syntyy välttämättömyyden pakosta; muuta arvosteluperustetta sille ei ole."
En nyt ihan tarkalleen hahmota ideaa lauseen takana :/
Jos välttämättömyyden pakolla tarkoitetaan taiteilijan omaa inspiraatiota tai flow tilaa, niin miksi se sulkisi pois arvosteluperusteen?
Taiteen arvostus syntyy yleensä muiden, eli kriitikkojen tai yleisön arivoista. En tiedä onko taiteilijoilla paljon sananvaltaa siihen, mitä heidän töissään arvostetaan. Taiteilijat voivat vain tehdä parhaansa.

5. Kuka on mielenkiintoisin kotimainen nykykirjailija tai -runoilija? Miksi?
Jos valitsen julkisuuden mukaan niin Kinnunen ja Simukka. Simukkaa olen lukenut, Kinnusta en (seuraavaksi listalla), mutta myös Hautala on mielenkiintoinen enkä halua unohtaa Enni Mustosta. 

6. Millainen olisi kirjallinen omakuvasi?

Rönsyilevä ja sekava.

7. Onko sinulla taideteosta, joka merkittävä sinulle tai jollekin tekstillesi
Ei taideteosta, mutta Stoner ja Butcher's Crossing kirjat. Stoner kosketti jostain syvältä kahdesta syystä. Ensin se oli todellakin hyvä kirja mutta toisaalta sen takia, että näin välillä pilkahduksen omaa tekstiäni sen rivien välistä. En nyt väitä olevani yhtä taitava kuin Williams, tai tekstini olevan yhtä hyvää kuin Stoner. Mutta varsinkin Butcher's Crossinkia lukiessani, joka tuli ulos viisi vuotta ennen Stoneria, niin tunnistin jotain Williamsin tavasta kirjoittaa omakseni.. Luultavasti kukaan muu ei näe yhtäläisyyksiä, voi myös olla ettei niitä oikeastaan ole mutta siinä mielentilassa jossa kirjaa luin, näin niitä.

8. Oletko intertekstuaalinen kirjoittaja?

En kauhean paljon. E:ssä on nyt jonkin verran viittauksia, mikä on jo enemmän kuin missään muussa kirjoittamassani. 

9. Mitä haluaisit osata?
Soittaa pianoa. Mutta tämä on eläkesuunnitelmani +30 vuoden päästä. Nyt minulla ei riitä aika siihen harjoittelumäärään joka soittamisen opettelu vaatisi.

10. Saatko päähäsi valmiita lauseita, repliikkejä tai sanapareja?
Saan ja sitten hirveällä kiireellä ne jonnekin ylös. Yleensä kännykkään tai pieneen muistivihkoon jota kannan mukanani.

11. Mitä odotat tulevalta kesältä? 
Lomaa ja mustikoiden poimimista.

keskiviikko 1. kesäkuuta 2016

Toukokuussa luettu

  
Kun tässä kirjassa tulee eteen toimintakohtaus, niin joo, ymmärrän miksi tämä on niin kohua herättänyt kirja, mutta ne kaikki muut sadat sivut toimintakohtausten välissä? Luin tätä yhtä kirjaa ihan hävettävän kauan koska se ei vaan edennyt. Päätin kuitenkin, että yritän saada sen loppuun, jotta tiedän mistä puhutaan tai puhuttiin.
 
En tiedä kuinka paljon kirjaa editointiin ennen kustantamista, mutta mielestäni se olisi vaatinut vielä pari tai neljä kierrosta lisää. Jos tämän sarjan kirjat olisi puolet lyhyempiä, voisin ehkä lukea ne kaksi muuta, mutta en nyt. Ehkä joskus tulevaisuudessa, jos ei oo mitään muuta tekemistä.

Tämä ei ole Stoner, mutta hyvä siitä huolimatta. En aluksi meinannut millään tarttua tähän koska aihe ei napannut, mutta työkaveri kehui. Pidän paljon tämän kirjailijan tavasta kirjoittaa. Se on vähän sellaista pelkistettyä ja hitusen karua. Välillä tuntui ikävältä lukea miten eläimiä kohdeltiin, samoin se kuinka järjetöntä biisonin metsästys on, mutta en kadu että luin.


Näiden kahden lisäksi luin yhden E:hen liittyvän kirjan. Tässä kuussa oli vähän sellainen olo että luen jatkuvasti, mutta silti en saanut luetuksi kuin kolme kirjaa. Osittain siitä syystä että E:hen liittyvä kirja oli paksu, samoin fifty shades jota luin melkein kolme viikkoa. 

Vaikea sulatella että tänään alkoi kesäkuu.