keskiviikko 31. lokakuuta 2018

Lokakuussa luettu


 
En ole minimalisti, eikä minusta koskaan tulekaan sellaista. Mutta en myöskään halua lisää tavaraa kotiin. Pidän tyhjistä tasoista ja siitä, ettei nurkissa tai vaatekaapissa pyöri mitään liikaa. Goodbye things oli paras kirja jota olen lukenut minimalismista. Tässä oli tosi lempeä ote koko prosessiin eikä mitään tiukkoja rajoja siitä, millainen on hyvä minimalisti. Jokaisen lopputulos on omanlainen. 


Tästä en osaa oikeasti sanoa muuta kuin, että tulipas luettua.

Rouva C <3 

Tätä oli ilo lukea ja olisin mielelläni lukenut tätä vielä tuplasti tai triplasti enemmän. Aloitin tämän lukemisen yhtenä sunnuntaina ja juuri ennen puoltaväliä pakotin itseni lopettamaan. En halunnut lukea kirjaa päivässä. Lopulta sain venytettyä sen kolmeen päivään.

Jotenkin tuntuu, että tässä kuussa en lukenut paljon. Osittain se johtui siitä, että luin töitä varten kasan lastenkirjoja, mutta en tajunnut merkitä kaikkia ylös. Tässä kuitenkin pari jotka ansaitsevat erikoismaininna.




 

Maameren tarinat oli ensimmäinen Le Guin kirja jonka luin. Yllä olevssa kirjassa oli kaikki neljä kirjaa, mutta luin niistä vain sen ensimmäisen. Tartuin kirjaan "pakkopullaa" mentaliteetillä (koska hyllyssä odotti Rouva C ja se oli se kirja johon halusin tarttua), mutta sitten luin ensimmäisen kirjan yhden päivän aikana.

Aavehevonen oli ihana. Lastendekkareissa on välillä se ongelma, että lapset (joiden pitäisi tutkia asioita) ovat passiivisia sivustakatsojia ja tapahtumat tapahtuu riippumatta heidän läsnäolostaan. Aavehevosessa nämä lapset olivat aktiivisa ja tarina ei ollut liian siloteltu ja hempeä. Historiallinen Helsinkikin oli ihana <3

Kuuntelin






Tämä oli vähän tällainen ikuisuusprojekti. Luin tätä aika paljon kesäällä lenkkeilymusiikkina. Sitten se jotenkin jäi ja kuuntelin viimeiset parikymmentä minuutta tämän kuun puolella. 
Olin vähän yllättynyt, minkälainen tunari tää BTK oli. Olin jotenkin aikaisemmin ajatellut, että järjestelmällisempi tyyppi, mutta oikeasti aikamoinen sählääjä.

Huomenna on marraskuu ja NaNoWriMo. Uusien sanojen kirjoittamisen sijaan, minun tavoite on uudelleenkirjoittaa L:n osuudet. Lukuja on 26 ja sanoja 19 485. Nämä ovat raakatekstiä jolle en ole tehnyt muuta kuin siirtänyt koneelle. 

Saa nähdä miten menee.

sunnuntai 28. lokakuuta 2018

Sunnuntai

Eilen oli toinen ja viimeinen kirjamessupäivä. Messuilta tarttui mukaan viisi kirjaa: kaksi itselle ja kolme joululahjaa. 


 Nämä pidän



 Ja nämä menee pakettiin

Varsinkin tuon Neulo saumattomasti -kirjan löytymiseen olen tyytyväinen. Lainasin sen vuosi sitten kirjastosta ja ihastuin. Etsin kirjaa viime vuonna messuilta, mutta en löytänyt eikä antikvariaateistakaan ollut apua. Mutta nyt sain sen ja vieläpä ihan uutena <3

Kirjaston varauksia tein vain neljä. Ajattelen tätä voittona, koska olen taas varauskiellossa ja olisi tehnyt mieli varata paljon enemmän.

Tänään olen kirjoitellut käsin ja sitten koneella, siivonnut, paistanut sämpylöitä ja lukenut. Lounaaksi oli pakastepizzaa koska tänään tämä vaimo ei pystynyt parempaan. 

Onneksi Yle kuvasi osan kirjamessun tapahtumista. Muutama mielenkiintoinen paneeli jäi väliin, kun istumapaikat loppuivat enkä jaksanut vain seistä. Ainakin Töölön lavalla olisi voinut olla tuplasi enemmän istumapaikkoja, koska sen lavan esitykset keräsi heinosti yleisöä. 

Kohta voisi keitellä teetä, katsella muutaman haastattelun ja jatkaa sukan neulomista. 

perjantai 26. lokakuuta 2018

24/27 ja kirjamessut

Kauhean raskaalta tuntunut tämä viikko. Ei niinkään töiden takia, mutta koska olen taas epäonnistunut nukkumisessa. Keskiviikkona heräsin neljältä ja eilen kolmelta. Niiden päälle kun laittaa ihan kivankin työpäivän niin yhdistelmä on mitä ihanin. Mutta on tässä heräämisessä ollut se hyvä puoli, että olen saanut kirjoitettua. Keskiviikkona kirjoitin raakatekstiä ja eilen editoin sen sellaiseksi, että olen siihen jo melko tyytyväinen.

Tämän viikon tavoite oli se yksi luku jonka yli hyppäsin, mutta siitä ei jotenkin vaan tullut mitään. Kirjoittelin sitä kyllä vimmatusti, mutta jotenkin se ei vaan edistynyt. Kaikki oli vaikeaa. Tekstiä syntyi vaan pakottamalla ja eikä sekään oikein toiminut. Sitten tuossa tiistai-iltana ripustelin pyykkiä ja tajusin, että en tarvitse koko lukua. Tarvitsen pari uutta kohtausta sekä ratkaisun yhteen ongelmaan, joka minulla tekstissä vielä on.

Lopullinen lukumäärä kasvoi taas kolmella, koska kun tappelin tuon poistetun luvun kanssa, tajusin miten homma jatkuu. Niitä en kuitenkaan yritä vääntää ennen nanoa.

Tänään on perjantai, vapaapäivä ja ensimmäinen päivä kun suuntaan kirjamessuille. Alunperin suunnittelin meneväni kolmena päivänä, mutta taidan jättääkin sunnuntain välistä. Siellä on pari juttua mitä olisi kiva nähdä, mutta ei mitään kovin akuuttia. Lauantaina tulee messuiltua kuitenkin klo 19 asti.

keskiviikko 17. lokakuuta 2018

Päiviä

Tänään oli työpäivä ja salipäivä ja just ennen kun istahdin tähän koneen äärelle toivoin, että olisi myös kirjotuspäivä, mutta eipäs ole. Katsoin Scriveneriä ja olin vain, että ei kykene. Huominen pitäisi vielä jaksaa ja sitten kolmen päivän viikonloppu. Loma tai ei, niin herätys soi perjantaina kello 7 koska haluan editoida. 

Mietin just tänään kotimatkalla, että jos meinaan selvitä nanosta, niin kaikki ne päivät kun en ole iltavuorossa on vain paikko herätä viideltä. Töiden jälkeen ei vaan pysty. 
 

Jos en aio editoida niin kai se on sitten sohva ja Rouva C:n viimeiset sivut. Harmi kun se loppuu, mutta onneksi hyllyssä odottaa seuraava kirja, eli Simo Hiltusen uusin. 

sunnuntai 14. lokakuuta 2018

22/25

Lopullinen lukumäärä kasvoi yhdellä, kun yksi editoitu luku jakautui kahtia. En ole kirjoittanut mitään viikonloppuna. Eilen pelasin koko päivän ja olin vähän kipeä. Tänään tein kaikenlaisia kotiohommia, kävin lenkillä ja nyt luen Rouva C:tä. Siis niin ihana kirja <3 Olen lukenut 58 sivua ja olen jo täysin myyty (olin myyty jo ensimmäisestä 10 sivusta). 

Minulla on ollut tosi hyvä kirjaonni tänä syksynä, kun huomasin monta mielenkiintoisa uutuutta heti kun uudet kuvastot ilmestyivät keväällä. Sitten osasin tarkistaa helmetin tasasen väliajoin ja laitoin itseni varausjonoon heti kun tiedot ilmestyivät sivuille. Olen saanut lukea jo monta kirjaa ihan uunituorena. Sellaisena, joihin ei ole koskenut kukaan muu kuin muvituskone joka sen kirjan on päällystänyt. 

Ensi viikon kirjoitussuunnitelma on kaksi lukua. Se joka on kesken ja yksi toinen. Sitten on puolitoista viikkoa aikaa kirjoittaa se luku jonka yli hyppäsin koska huomasin, että siitä ei ollut olemassa kuin muutama irtonainen muistiinpano ja suuntaa antava ajatus. Ensi viikko on/pitäisi olla töiden kannalta ihan rento. Huomenna on iltavuoro, mutta työpäivän sisältö on vain pari palaveria. Sitten kolme "oikeaa" työpäivää ja perjantaina vapaapäivä. 

Kissa märisee tuossa vieressä, että on kuulema nälkä joten kai se suunta on ensin keittiöön ja sitten takaisin Rouva C:n pariin.

sunnuntai 7. lokakuuta 2018

19/24

Edellisestä editointipäivityksestä on kaksi viikkoa, mutta editoitujen lukujen määrä ei ole päätä huimaava. Osittain se johtui iltavuorojen vähyydestä ja osittain siitä, että viime viikonloppu (pe-su) oli menoa joka päivä eikä yhtäkään kokonaista kotipäivää. Kuluva viikko oli töiden kannalta todella rankka, mikä heijastui olemattomana aivotoimintana työpäivän päätteeksi. Perjantaina piti olla vielä sosiaalinen, lauantai meni pelatessa, alkavan flunssan nujertamisessa sekä vain olemisessa koska energiataso oli täydet 0. Tänään olen jo huomattavasti enemmän hereillä. Editoin aamulla luvun 20 loppupuolta ja kun tuli stoppi aloin siivoamaan. Kohtapuolin voisin miettiä lounaan valmistamista ja ehkä sen jälkeen jaksaa taas editoida.

Vaikka en editoinut viikolla paljon, niin kirjoitin sitäkin enemmän ja löysin itseni kirjoitusvihon äärellä melkein päivittäin. Eniten kirjoitin vain jotain mitä tuli mieleen, mutta muutama uusi kohtauksin sieltä syntyi. Minulla on Scrivenerissä kansio nimeltä Pätkiä johon olen heittänyt kaikki ne kohtaukset joiden paikkaa en vielä tiedä. Suurin osa niistä ei päädy varmaan koskaan valmiiseen tekstiin, mutta on siellä muutama jotka ehkä päätyvätkin. Just nämä uudet mitkä kirjoitin sekä pari vanhaa.

Marraskuulle on vielä 3,5 viikkoa ja editoituja lukuja (4.5). Vielä olen ihan toiveikas, että ehkä se vielä onnistuu.

tiistai 2. lokakuuta 2018

Syyskuussa luettu




 

Kuten otsikko jo sanoo, niin kirjan pointti oli, että Michelle McGagh on vuoden kuluttamatta rahaa turhaan. Turhaa oli miltei kaikki muu paitsi asumiskulut ja ruoka, eli aika tiukka linja. 

Tässä kirjassa oli kohtia jotka upposi ihan täysin ja kohtia jotka eivät. Ne mitkä upposi oli kaikki ne konkreettiset kuvaukset miten kirjassa välteltiin shoppailua ja turhan ostamista. Ne mitkä eivät uponneet oli enemmän se henkinen puoli. 

Sekä Michelle, hänen miehensä ja hänen ystävänsä olivan kauhean huolissaan, että Michelle erakoituu tämän vuoden aikana ja minä en millään jaksanut ymmärtää mitä vikaa erakoitumisessa on? Se on ihanaa, kun saa tulla kotiin töiden jälkeen ja eikä tarvitse nähdä muita kuin omaa puolisoa ja kissaa. Minua ainakin ahdisti kauheasti se, kuinka sosiaalista elämä Michelle vietti. Siis aina kun hänellä oli vapaata (töiden jälkeen tai muuten) hän meni jonnekin, teki jotain tai tapasi ihmisiä. Koko projekti lähti liikkeelle siitä, kun Michelle havahtui asuntolainansa suuruuteen ja minä ihmettelin monta kertaa, että mitä järkeä ostaa isompi ja kalliimpi talo jos siellä ei koskaan vietä aikaa? 

 

Pintti oli ihana, mutta enpäs muuta odottanutkaan. Tähän kirjaan olisin halunnut jäädä pidemmäksi aikaa, mutta minkäs teet. Kaikki hyvä loppuu aikanaan. Onneksi on kuitenkin Lopotti jota en ole vielä lukenut.

Ensimmäinen Latvala jonka olen lukenut. Aikaisempi kokemus Latvalasta oli Paljastuskirja, mutta se jäi kesken. Venetsialaiset yllätti keveydellään. En nyt tarkoita, että kirja olisi sisällöltään jotenkin höttöä, mutta teksti oli kevyttä. Sitä oli tosi vaivatona ja ihanaa lukea.

Aika harvoin jään miettimään kirjan hahmoja sen jälkeen kun olen lukenut teoksen, mutta Iiris jäi kummittelemaan mieleen. Siinä naisessa oli jotain mistä en osannut päästää irti ja olisin voinut ihan hyvin lukea kokonaisen kirjan vain ja ainoastaan hänestä. 

Latvalan Välimatka kiinnostaa. Ehkä voisi siirtää se jossain vaiheessa (sitten joskus) lukulistalta (ihan oikeasti) luettavien kasaan.

Ihanan synkkää ja tarpeeksi pelottavaa. Varsinkin alku. Varsinkin jos tätä luki yöllä kun mies ja kissa oli jo nukkumassa ja vuoteeseen kömpi vasta kun oli jo täysin pimeää ja sitten mies murahtaa jotain oikealla hetkellä ja kun kääntyy häntä kohti huomaa, että se vain nukkuu ja kaikesta tästä jää vaan ahdistavalla tavalla creepy fiilikset. 

Jännitys lopahti pikkasen loppupuolella, kun mysteeri oli tavallaan selvinnyt ja jotenkin tuntu, ettei viimeiset sata sivua pitänyt yhtä hyvin otteessaan kuin ensimmäiset kaksisataa. 

Leväluhdan lukeminen meni kyl teknisesti lokakuun puolelle koska luin tämän loppuun vasta tänään aamulla kun heräsin aamuyöstä enkä saanut enää unta. Mutta laitan sen tähän samaan satsiin koska suurimman osan luin kuitenkin syyskuun puolella. 

Seuraavaksi pitäisi aloitta Tapani Baggen Aavehevosen arvoitus, mutta se mitä oikeasti haluaisin lukea on Rouva C. Se odottaa hyllyssä sitä, että saan luettua töiden takia pari kirjaa ensin alta pois ja voisin sitten tarttua siihen <3 

Lokakuu. Saa nähdä kuinka pitkälle selviän ennen kuin joulukrääsä puskee silmille. Viimevuonna en selvinnyt marraskuulle asti.