En suunnitellut kirjoittavani tänään koska piti tehdä muita juttuja, mutta sitten kävi niin etten jaksanut heti aamusta tehdä mitään järkevää joten päätin vaan käydä läpi ne yhdet korjaukset mitkä olin eilen merkannut printattuun lukuun. Kolme tuntia myöhemmin, kässäriltä oli romahtanut pohja.
Aluksi editointi sujui ihan mukavasti, kunnes tän kolmen tunnin rupeaman jälkeen aloin nähdä kaikki kässärin epäjohdonmukaisuudet ja yhtäkkiä tajusin miten mikään ei toimi koska XYZ. Se tunne mikä siitä tuli oli jotain kaipuun ja itkun väliltä. Tässä vaiheessa en olisi halunnut muuta kuin selvitellä ja miettiä kässärin ongelmia, mutta onni onnettomuudessa oli että oltiin sovittu vierailu ja oli pakko lähteä kotoa. Irtiotto teki hyvää ja onnistuin hetkeksi jopa unohtamaan kässärin.
En kokenut mitään suurta ahaa-elämystä ratkaisun suhteen. Olen nyt ehkä taas kerran sitonut langanpäät yhteen ja ainakin tällä hetkellä näen epämääräistä valoa tunnelin päässä. Olo ei ole mitenkään helpottunut, pikemminkin uupunut. Saa nyt nähdä kuinka kauan tämä ratkaisu kestää ja koska seuraavaksi tajuan ettei mikään oikeastaan toimi.
sunnuntai 27. syyskuuta 2015
perjantai 25. syyskuuta 2015
Etsintäkuulutetaan jännitettä
Jos satutte törmäämään, niin pyytäkääpäs sitä käväisemään kässärissäni.
torstai 24. syyskuuta 2015
Tänään en kerinnyt
Kun luin eilen sen editoimani luvun, olin oikeasti niin tohkeissani siitä, että tänäänkin vielä hymyilin. Olisin mielelläni jatkanut sen ja muiden tulostamieni kolmen luvun työstämistä, mutten vaan kerinnyt. Piti tehdä kouluhommia ja lukea työjuttuja. Nyt olisi aikaa, mutten enää jaksa.
Löysin muutama päivä sitten mukavan blogin, Kirjailijan Kellarissa. Todella hyvä blogi, harmi vaan että sinne ei ole kirjoitettu mitään tän vuoden puolella. Kävin etsimässä tyypin myös Rising Shadows foorumilta mutta sinnekin hän on kirjoittanut viimeksi vuoden alussa. Toivottavasti blogin pitäjälle ei ole sattunut muuta kuin totaalikyllästyminen nettiin ja hän palaa joku päivä jatkamaan blogia.
Löysin muutama päivä sitten mukavan blogin, Kirjailijan Kellarissa. Todella hyvä blogi, harmi vaan että sinne ei ole kirjoitettu mitään tän vuoden puolella. Kävin etsimässä tyypin myös Rising Shadows foorumilta mutta sinnekin hän on kirjoittanut viimeksi vuoden alussa. Toivottavasti blogin pitäjälle ei ole sattunut muuta kuin totaalikyllästyminen nettiin ja hän palaa joku päivä jatkamaan blogia.
keskiviikko 23. syyskuuta 2015
Burana
Tänään editoin
itselleni pääkivun. Työn alla oli luku jonka luulin menevän ihan
noin vain, mutta se osoittautuikin kinkkisemmäksi tapaukseksi.
Ensinnäkin siitä syystä että ymmärsin luvun olevan väärässä
kohdassa, sitten sen takia että siinä ei käsitelty lainkaan niitä
juttuja mitä piti. Kirjoitin luvun ytimen uusiksi ja olin todella
tyytyväinen siihen, mutten saanut millään johdateltua keskustelua tähän ytimeen.
Lopputulos oli
kuitenkin se, että luvusta tuli hyvä, mutta sen ydinkohdan heitin
menemään ja kirjoitin sen siihen suuntaan mihin hahmot sitä vei. Tässä
vaiheessa otin buranan ja menin minipäikkäreille, ennen kuin piti lähteä asioille.
Luin luvun uudelleen
nyt illemmalla ja siitä jäi tosi hyvät fiilikset. Samanlaiset kuin
hyvinä kirjoituspäivinä, vaikka tänään kirjoittamisen fyysinen prosessi oli yhtä tuskaa. En päässyt edes kunnon flowhon.
Oli vain pieniä, 15-20 minuutin putkia kun teksti sujui, mutta
muuten se oli vain hiuksien repimistä.
Asiasta kolmanteen, kirjamessut ovat kohta <3 Eli siis kuukauden päästä. Sivuilta löytyy tieto että ohjelma on jo painettu, valitettavasti en kylläkään ole löytänyt printtiversiota vielä mistään. Senhän voisi lukea netistä, mutta puolet ilosta on paperisen lehden tutkiminen ja kaikkien niiden paneelien ympyröiminen jotka haluaa nähdä. Saan tästä samat fiilikset kuin lapsena, kun joulun alla selailin lelukuvastoja.
sunnuntai 20. syyskuuta 2015
Sunnuntai
Tämän päivän
saldo on kaksi tuntia editointia. Tekisi mieli jatkaa, mutta nyt on
pakko jo saada ruokaa. En tiedä kestääkö pää enää editointia,
mutta ehkä se vois kestää uusien lukujen kirjoittamista. Pitää
kokeille, kunhan ensin saan syötyä.
Tämä päivä on
ollut ihan mukavan leppoisa. Paistoin eilen uunissa kanankoipia ja
tänään tein lopuista keittoa, olen myös pyykännyt, vaihtanut
lakanat ja vähän siivoillutkin. Kouluhommiakin on tullut tehtyä ja
sain luettua yhden tenttikirjan loppuun. Taisin jossain postauksessa
valittaa että se on maailman tylsin kirja, olen vieläkin samaa
mieltä. Nyt ajattelin keskittyä seuraavaksi yhteen pääsykoekirjaan
ja sitten voisin palata tenttikirjojen pariin. Kaipaan jo kovasti
kaunoa, mutta vielä en saa sortua.
Harmi kun ensi
viikolla ei ole yhtään päivää kuin voisin raahautua kirjastoon
kirjoittamaan. Joko en pääse koska on sellainen vuoro että olen
kotona vasta kun kirjasto on kiinni, tai tiedän jo etukäteen että
päivästä tulee pitkä koska on niin paljon tekemistä. Pistän toivoni sitten seuraavaan viikkoon.
Ensi viikolla vois kuitenkin yrittää saada nämä kolme lukua
valmiiksi, jotka nyt ovat editointivasaran alla.Se on kaiken muun tekemisen ohella, sellainen tavoite missä voisinkin onnistua.
torstai 17. syyskuuta 2015
Motiivin metsästys
Editoin juuri melkein seitsemänsataa sanaisen kohtauksen kahteen ja puoleen sataan. Hommaan meni tältä istumalta tunti, mutta olen editoinut tätä samaa kohtausta myös eilen ja toissa päivänä, joten tarkkaa tuntimäärää tälle viidensadan sanan pätkimiselle en osaa antaa.
Nyt olen alkanut löytämään kaikenlaisia pieniä epäjohdonmukaisuuksia E:n juonesta. Kuten se että E tekee asioita mitä sen juonen kannalta pitääkin tehdä, mutta sillä ei oikeastaan ole mitään syytä tehdä niitä. On sitä tullut löydettyä muitakin tällaisia juonikömmähdyksiä, mutta tätähän varten editointi on.
Minulla oli tällä viikolla suunnitelmissa mennä kahtena päivänä kirjastoon kirjoittamaan, mutta tänään piti olla sosiaalinen ja huominen seisaus pakottaa minut pyöräilemään (tai kävelemään, en ole vielä päättänyt) töihin, en tiedä jaksanko enää sen jälkeen eksyä kirjastoon. En ainakaan jos sataa ja olen märkä kun pääsen perille. Minulla ikävä käsinkirjoittamista ja sitä minun oli tarkoitus harrastaa näinä kahtena päivänä. No jos en perjantaina jaksa eksyä kirjastoon niin ehkä jaksan silti kirjoittaa kotona, kuppi teetä ja villasukat.
Nyt kello on kuitenkin niin paljon, että aivot ei enää suostu yhteistyöhön. Toivottavasti jaksan sentään lukea.
Nyt olen alkanut löytämään kaikenlaisia pieniä epäjohdonmukaisuuksia E:n juonesta. Kuten se että E tekee asioita mitä sen juonen kannalta pitääkin tehdä, mutta sillä ei oikeastaan ole mitään syytä tehdä niitä. On sitä tullut löydettyä muitakin tällaisia juonikömmähdyksiä, mutta tätähän varten editointi on.
Minulla oli tällä viikolla suunnitelmissa mennä kahtena päivänä kirjastoon kirjoittamaan, mutta tänään piti olla sosiaalinen ja huominen seisaus pakottaa minut pyöräilemään (tai kävelemään, en ole vielä päättänyt) töihin, en tiedä jaksanko enää sen jälkeen eksyä kirjastoon. En ainakaan jos sataa ja olen märkä kun pääsen perille. Minulla ikävä käsinkirjoittamista ja sitä minun oli tarkoitus harrastaa näinä kahtena päivänä. No jos en perjantaina jaksa eksyä kirjastoon niin ehkä jaksan silti kirjoittaa kotona, kuppi teetä ja villasukat.
Nyt kello on kuitenkin niin paljon, että aivot ei enää suostu yhteistyöhön. Toivottavasti jaksan sentään lukea.
tiistai 15. syyskuuta 2015
8/17
Sunnuntaina editoin loppuun ne kaksi lukua jotka oli työn alla ja siinä samassa luin uudelleen kaksi edellistä lukua joiden editoiminen oli yhtä tuskaa. Oli ihana yllätys huomata ettei niitä kahta lukua tarvinnutkaan hävetä niin paljon kuin kuvittelin. Sain niistä jopa kannustavia huomautuksia mikä oli ihanaa.
Olen luetuttanut E:n lukuja kahdella koelukijalla sitä mukaan kun ne ovat valmistuneet. Toisaalta tämä on ollut minusta hyvä idea koska heidän kommentit ovat auttaneet minua eteenpäin, toisaalta toivon etten olisi antanut keskeneräistä työtä kenellekään. Jatkan samaan malliin tämän nykyajan aikajanan kanssa, mutta kun siirryn kirjoittamaan menneisyyttä en enää anna lukuja yksitellen luettavaksi. Annan sen vasta sitten, kun koko aikajanan tarina on kirjoitettu. Jemmassa on myös sellaisia lukijoita jotka saavat tekstin vasta kun se joskus on täysin kasassa.
Olen ajatellut, että olisi varmaan hyödyllistä jos tekstin saisi luetetuksi jollekin joka ei tunne minua lainkaan. Jollekin jolle voisi antaa vapaat kädet sanoa suorat sanat, jopa lytätä teksti jos se sitä vaatii. Kun koelukijat ovat oma perhe ja läheiset ystävät, taka-alalla mietin aina sitä että yrittävätkö he kuitenkin suojella tunteitani, vaikka joka kerta kun annan heille luettavaa pyydän saada kuulla totuuden, en siloteltua totuutta. Tätä on tässä vaiheessa kuitenkin turha murehtia. Teksti on vielä niin raakile, ja puolet siitä on kirjoittamatta, eli tätä ehtii miettiä sitten myöhemminkin.
Olen luetuttanut E:n lukuja kahdella koelukijalla sitä mukaan kun ne ovat valmistuneet. Toisaalta tämä on ollut minusta hyvä idea koska heidän kommentit ovat auttaneet minua eteenpäin, toisaalta toivon etten olisi antanut keskeneräistä työtä kenellekään. Jatkan samaan malliin tämän nykyajan aikajanan kanssa, mutta kun siirryn kirjoittamaan menneisyyttä en enää anna lukuja yksitellen luettavaksi. Annan sen vasta sitten, kun koko aikajanan tarina on kirjoitettu. Jemmassa on myös sellaisia lukijoita jotka saavat tekstin vasta kun se joskus on täysin kasassa.
Olen ajatellut, että olisi varmaan hyödyllistä jos tekstin saisi luetetuksi jollekin joka ei tunne minua lainkaan. Jollekin jolle voisi antaa vapaat kädet sanoa suorat sanat, jopa lytätä teksti jos se sitä vaatii. Kun koelukijat ovat oma perhe ja läheiset ystävät, taka-alalla mietin aina sitä että yrittävätkö he kuitenkin suojella tunteitani, vaikka joka kerta kun annan heille luettavaa pyydän saada kuulla totuuden, en siloteltua totuutta. Tätä on tässä vaiheessa kuitenkin turha murehtia. Teksti on vielä niin raakile, ja puolet siitä on kirjoittamatta, eli tätä ehtii miettiä sitten myöhemminkin.
keskiviikko 9. syyskuuta 2015
Flow tai jotain sen kaltaista
Oletan että flow ilmene kaikilla ihmisillä eri tavoin. Omalla kohdalla se mitä käsitän flowksi, on ajantajun menettäminen. Se on periaatteessa sitä, että istun alas kirjoittamaan ja yhtäkkiä on kulunut tunti tai pari. Näiden tuntien aikana olen hyvin tietoinen mitä teen, mutta jälkikäteen se tuntuu kuin yrittäisi selittää unta.
Tänään minulla oli yli parin tunnin sessio. Aloitin editoimisen joskus kuuden maissa ja kun heräsin ensimmäisestä aallosta kello oli seitsemää vaille kahdeksan. Muistan ajatelleeni että pitää lopettaa ja tehdä teetä, mutta sitten päätin korjata yhden pienen kohdan ja seuraava muistikuva on se että mies tulee työhuoneesta ja kello on jotain kaksikymmentä yli.
Valitettavasti flowta ei voi tilata tarvittaessa eikä sen aikana kirjoitettu teksti ole välttämättä mitenkään erityisen hyvää. Siitä jää kuitenkin jäljelle tosi kiva fiilis, mikä on ihanaa.
Valitettavasti flowta ei voi tilata tarvittaessa eikä sen aikana kirjoitettu teksti ole välttämättä mitenkään erityisen hyvää. Siitä jää kuitenkin jäljelle tosi kiva fiilis, mikä on ihanaa.
tiistai 8. syyskuuta 2015
Syksy
Kävin liikkumassa
ja nyt ajatukset junnaa paikoillaan vaikka kello ei ole edes
kymmentä. Työn alla on tällä hetkellä luku kaksikymmentä ja
kirjoitin siihen juuri sivun verran uutta tekstiä. Siis
käsinkirjoitettua, ei koneella. Nyt kuitenkin loppui puhti. Tuijotan
paperia enkä saa enää mitään irti. Editointi tahti on hidastunut
huomattavasti töiden alettua että epäilen kaikkien hienojen
deadlinejeni pettävän. Kuten sen, että saisin editoitua tekstin
syksyllä sekä kirjoitettua raakaversion menneisyyden aikajanasta
ennen kirjamessuja.
Tällä hetkellä
minulla taitaa olla enemmän kirjoja kesken, kun koskaan aikaisemmin.
Luen pilkun paikkaa, jos vaikka onnistuisin parantamaan kielioppiani,
yhtä tenttikirjaa joka on aika tylsä ja jota on pakko lukea
ajatuksen kanssa, eli hitaasti. ”Viihdykkeeksi” luen yhtä viime
vuoden pääsykoekirjaa mikä oikeastaan on ihan mielenkiintoinen. Valitettavasti en voi
kuitata yhtäkään lukuhaasteen kohtaa näillä tän hetken
lukemisilla.
Vaikka deadlinet ei ehkä pidä ja tekemistä on paljon, niin ei se haittaa. Sillä onhan nyt sentään syksy <3
torstai 3. syyskuuta 2015
29/50 - Kirja, jonka lukemista olet harkinnut jo pitkään
Tämän olen halunnut lukea siitä asti kun ostin sen joskus keväällä. Lainasin sen äidille koska en silloin kerinnyt lukemaan ja pari viikkoa sitten päätin että voisin lukea. Kahdessa viikossa pääsin sivulle 52 ja enempää en ole saanut luettua tätä. Kirja on jotenkin niin filosofinen että ei mene alas.
Ei minulla olisi kuin vähän päälle sata sivua jäljellä, että sinänsä tämä ei ole urakka eikä mikään mutta silti en pysty tarttumaan tähän. En kuitenkaan haluaisi antaa periksi. Luultavasti luen sitä pikkuhiljaa, kunnes se on joskus luettu.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)