maanantai 30. toukokuuta 2016

Viikonloppu

Lauantai meni töissä ja eilinen siihen että palauduin. Eilisen saldo oli kasa kankeita ja irvokkaita lauseita, joissa ei ollut muuta hyvää kuin tapahtumien kulku.

Muuta? Luin Butcher's Crossingia. Sitä on vielä vajaa 90 sivua jäljellä ja voisin hyvin saada sen illalla loppuun. Katsoin myös To Kill a mockingbird -elokuvan. Olihan se hyvä, mutta ennen 70-lukua tehdyt leffat harvoin onnistuu olemaan jännittäviä (ainakin minusta), joten katsoin sitä tuntematta mitään. 

Viime viikolla sain katsottua myös Helsinki-Lit videot. Kuuntelin niitä koneelta samalla kun tein pädillä palapeliä. Katsoin niitä yhtenä päivänä niin monta tuntia, että pädisormi alkoi tuntumaan siltä, kuin siihen olisi tulossa rakkula. 

Katselin samalla myös viime vuoden esityksiä. Mielenkiintoisia haastatteluja tosiaan, ainoa mikä vähän ärsytti oli se että Nadifa Mohamed ja Nura Farah oli niputettu yhteen. 

Esittelytekstissä luki:
"Kaksi samankaltaisen taustan omaavaa kirjailijaa keskustelevat kotimaastaan Somaliasta, identiteetin rakentamisesta ja kirjoittamisesta. Haastattelijana Heikki Aittokoski"

No jaa, ainoa mikä naisia yhdisti oli se että olivat syntyneet Somaliassa. Nadifa muutti pois 5 vuotiaana, Farah 13. Nadifa britteihin Farah Suomeen. Tällä logiikalla olisi voinut yhtä hyvin niputtaa Donner ja Tikkanen (kaksi Helsingissä syntynyttä ruotsiksi kirjoittavaa kirjailijaa), tai Jonas T. Bengtsson ja Peter Høeg (kaksi tanskalaista kirjailijaa). 

No nyt lopetan valittamisen. Helsinki-Lit on ihan kiva tapahtuma ja olen kiitollinen että niitä voi katsoa areenalta. Ihan kaikkia haastatteluja en ole vielä katsonut, mutta aion.

maanantai 23. toukokuuta 2016

Pieniä askelia

No enhän minä osannutkaan jättää tekstiä rauhaan, vaikka nyt oli mahdollisuus ja lupa tehdä juuri niin. Viime viikon saldo oli lukujen uudelleen järjestely, raakatekstiä sekä yksi uusi luku. Tänään heräsin vähän liian aikaisten, eli neljältä. Nousin ylös kaksikymmentä yli, kirjoitin raakatekstiä viiteen ja sitten takaisin nukkumaan. Herätys olisi ollut vasta tunnin päästä, mutta en tietenkään saanut unta. Nukkuminen olisi ollut ihanaa, mutta raakatekstin kirjoittaminenkin oli. 

Aloitin viikonloppuna uuden kierroksen. Sellaisen, minkä tarkoituksena on hinkata luvut sellaiseen kuntoon, että olisin tyytyväinen jokaiseen olemassa olevaan lauseeseen. Käsittämättömän hidasta hommaa, mutta samaan aikaan todella hauskaa nähdä lauseiden muotoutumisen sellaisiksi, että niistä melkein pitää. Toistaiseksi olen saanut työstettyä vain ensimmäisen luvun melkein valmiiksi. Tätä hommaa ei vain voi tehdä aamuisin, sillä luen tekstit ääneen ja aamulla puhuminen on aina vaikeaa ja sitä paitsi en halua herättää miestä tai kissaa. 

Tällä hetkellä E:ssä on viisi lukua jotka pitää kirjoittaa kokonaan ja saman verran sellaisia joista puuttuu kohtaus tai pari. 

Tämän osuuden sanoja on yhteensä 31 125. Melkein 47% vähemmän kuin mitä nykyhetken aikajanassa. Toivottavasti tästä ei muodostu tulevaisuudessa mikään ongelma, jos tämä menneisyys jää niin paljon lyhyemmäksi. Tietty tämä teksti ei ole vielä valmis joten ei voi tietää miten tämä vielä tästä kasvaa. 

tiistai 17. toukokuuta 2016

20 minuuttia

Eilen aamulla minulla oli menoja ja menojen jälkeen suuntasin töihin. Perillä katsoin kelloa ja totesin, että aikaa on. Joten menin läheiseen kahvilaan, tilasin soijalaten ja istuuduin nurkkapöytään jota silmäilin jo kaukaa, että tuonne haluan. Onneksi kukaan ei rynninyt "minun" paikalle. Kirjoitin 20 minuuttia. Oli vain minä, kirjoitus vihko ja ihan väärä kynä (kirjoituskynä on loppu enkä ole ehtinyt ostamaan uutta). Kynästä huolimatta oli hauskaa ja olisin voinut istua siellä pidempäänkin.

Illalla kotiuduin kuuden jälkeen. Söin, käytiin kaupassa ja sitten aukaisin koneen. Siirtelin joitakin kohtauksia paikasta toiseen ja sujautin rungon sekaan muutaman uuden. En siis kirjoittanut, lisäsin vain tyhjiä tiedostoja ja muistiinpanot siitä, mitä niissä pitäisi tapahtua. 

Sitten pakotin itseni lukemaan fifty shadesin viimeiset kahdeksankymmentä sivua. Hävettää kuinka kauan luin sitä, mutta se oli niitä kirjoja että vaikka miten luki ja luki se ei tuntunut koskaan loppuvan.

sunnuntai 15. toukokuuta 2016

Loma

Ei tässä näin pitänyt käydä, mutta onneksi kävi. Torstaina kirjoitin tänne, että puolessa välissä ollaan ja että en tiennyt lainkaan miten jaksan just sinä päivänä editoida koska oli menoja ja sen sellaista. Kotiuduin torstaina vasta neljän paikkeilla ja ihme ja kumma sain editoitua kokonaisen luvun. Perjantaina saavutin viikon tavoitteen. Lauantaina tartuin koneeseen vasta iltapäivällä. Oli tarkoitus editoida yksi luku, mutta yhden jälkeen en ollut poikki joten tein toisen ja sitten vielä puolikkaan. Sitten väsähdin, mutta samalla aloin miettiä että jos jaksan tänään puristaa samanlaisen rupeaman, tämä kierros olisi siinä. 

Huomenna sitten lomalla. Ajattelin aloittaa sen keräämällä ensin yhteen kaikki irralliset muistiinpanot ja sitten miettimään rakennetta. 

Nyt katselen Helsinki Lit Osa 1. Kiva lopetus tälle päivälle.

torstai 12. toukokuuta 2016

The end

Loppu. Kyllä se siellä jossain häämöttää, vaikka tuntuu aina olevan jotenkin aavistuksen verran otteen ulottumattomissa. 

Viime viikon tavoite onnistui, sain editoitua kolme lukua. Tämän viikon tavoite on puolessa välissä, eli vielä kaksi puuttuu. Tästä päivästä en osaa vielä sanoa miten jaksan editoida, kun on muita menoja mutta jos sit vaikka illalla. Edes vähäsen. 

Ihanaa jos tämä kierros on tosiaan loppu kuun vaihteessa koska sitten edessä häämöttää loma. Ei töistä, mutta E:stä. Kaksi viikkoa jonka aikana ei tarvitse editoida tai kirjoittaa. Näiden kahden viikon aikana, olisi kuitenkin tarkoitus koota kaikki muistiinpanot, yksittäiset lauseet ja sanat joita löytyy parista vihkosta, irtonaisista paperinpalasista ja kännykästä. Keräisin ne yhteen ja katson mitä käytän ja mitkä unohdan. Loman aikana olisi myös tarkoitus vähän miettiä siirränkö yhden ison tapahtuman alkuun, vai jätänkö siihen missä se nyt on. Loman aikana voisi myös kirjoittaa vähän raakatekstiä, niistä neljästä luvusta jotka on vielä kirjoittamatta. En siis irrottaudu E:stä kokonaan, Koskettelen sitä vain vähän kevyemmällä otteella.

perjantai 6. toukokuuta 2016

Huhtikuussa luettu


Nyt ei ihan riitä sanat kuvaamaan miten ihana kirja tämä oli. Mutta sen paljastan, että kun kirja loppui, sisään astui samanlainen tyhjyys kuin jos joku olisi kuollut. Ei kukaan perhepiiristä, mutta joku hyvä ystävä. Sellainen jota tapaa ehkä kerran vuodessa, mutta hän on siitä huolimatta erittäin läheinen. 



Tähän tartuin pienessä sivistymättömyyden kriisissä, kun tajusin etten ole koskaan lukenut ainuttakaan Hemingwayta. Olen kyllä pidellyt niitä usein kädessä, lukenut takakansia ja todennut että aihe ei ole ihan minun juttu. No nyt mukaan tarttui vanhus ja meri, osittain siksi että se oli lyhyt, mutta myös siitä syystä ettei siinä ole sotaa. Olen nähnyt tästä joskus elokuvan, joten mitään yllätyksiä kirja ei tarjonnut ainakaan juonen kannalta. Mieskin luki ja tykkäsi. 

Ensi vuoden lukuhaasteeni tulee liittymään juuri tähän sivistymättömyyteen. Ajattelin valita 12 kirjaa (1/kk), joista jokainen on klassikko tai muuten sellainen mitä jokaisen kunnon kansalaisen olisi pitänyt lukea joskus. Osan näistä jo tiedän, esimerkiksi Rikos ja rangaistus, tai sen että haluan lukea jotain Waltarilta (ehkä Sinuhen mutta tämä on vielä harkinnan alla). Hemingway oli myös tällä listalla mutta sen voin nyt kuitata ja korvata jollain toisella. Hemingwaylta voisi lukea muutakin, vaikka aiheet tuntuvat olevan hyvin äijämäisiä eikä yksikään niistä oikein innosta minua, mutten haluaisi myöskään jättää Hemingway lukemistani tämän yhden kirjan varaan.

Muuten huhtikuu meni kouluhommissa ja tenttiin lukien. Nyt on kesken Fifty Shades:in ensimmäinen kirja ja yksi E:hen liittyvä.

maanantai 2. toukokuuta 2016

Vappu

Todella outoa ajatella, että kuukauden päästä on jo kesä. En vain tajua, vastahan oli joulu. 

E tämänhetkinen kierros on 12 lukua vaille valmis. Tällä viikolla tavoitteena on 3 lukua, ensi viikolla neljä ja sitten voin palata takaisin kahden luvun viikkotavoitteeseen. Viimeisen luvun on tarkoitus valmistua tämän kuun kahtena viimeisenä päivänä.

Vappu tuli ja meni. Ei kävelty miehen kanssa ylioppilaslakki päässä koska hän ei tiedä missä hänen omansa on, eikä hänen vaimonsa ole yhtään sen parempi tämän asian suhteen.En syönyt tippaleipiä koska en pidä niistä, enkä munkkeja samasta syystä. Simaa join, siitä pidän. Ehkä ensi vuonna voisin tehdä sitä itse, tai ainakin kokeilla.