tiistai 27. joulukuuta 2016

Rakas raskas arki ja editointi väsymystä

Lauantai meni vieraillen ja sitten kaksi lyhyttä ja nopeaa lomapäivää kotona. En ole editoimisen lisäksi tehnyt paljon muuta. Menossa on varmaan kolmas juoniversio jonka olen editoinut tekstiin. Samat ihmiset kuolee ja samat tekee rikoksen, mutta lopputulokseen päädytään vähän eri kautta (selkeämmin toivottavasti). Vielä pitäisi jaksaa kirjoittaa yksi kokonainen luku ja yksi kohtaus. Näiden lisäksi on kourallinen korjauksia jotka pitää sujauttaa tekstin sekaan. Asioiden sujauttaminen tekstin sekaan voi kuulostaa helpolta, mutta se on yllättävän vaikeaa. 
 
Tänään tulee vieraita joten en tiedä miten ehdin editoida, mutta ehkä vähän tosi myöhään tai sitten jätän sen suosiolla huomiseksi. Jos tällä viikolla saisi tehtyä kaiken muun paitsi puuttuvan luvun olisin ihan tyytyväinen. Jätän sen viimeiseksi ihan vain siitä syystä, etten jaksa sitä nyt. 
 
Nyt menen postaamaan tämän, juon kahvin loppuun ja alan valmistautumaan töihin. Toivottavasti on rauhallinen päivä.

tiistai 20. joulukuuta 2016

Luumukakkua

Ikävä joulu ja vielä ikävämpää, ettei ole tarpeeksi lomapäiviä korjata tilanne. Ylimääräinen vapaapäivä olisi ihanaa, mutta niitä ei ole kertynyt niin monta koska työt alkoivat vasta syksyllä joten säästelen vapaita keväämmälle ja kesään. 
 
Neljä päivää ennen joulua ja en tiedä, että missä välissä ehdin tehdä kaikki mitä pitää. Tänään pitää hoitaa viimeiset jouluostokset. Sekä kissan ruuat ja lääkkeet ja hiekkaakin pitää jossain vaiheessa kuljettaa kotiinpäin, mutta sen voisin delegoida miehelle. Huomenna voisin hoitaa siivouksen, ei mitään komeroiden jynssäämistä vaan ihan perus. Olin viikonlopun niin kiinni E:ssä etten muistanut siivota. 
 
Torstaina ja perjantaina on menoja ja kotona vasta seitsemän maissa. Suunnittelin lakritsikakun tekemistä kunnes tajusin, että se on epärealistista. Liikaa vaiheita ja joutuisin tekemään sen ihan liian myöhään illasta (kahtena eri iltana). Joten teen jotain helpompaa eli luumukakun.

sunnuntai 18. joulukuuta 2016

Tiivistämistä

En ole kirjoittanut blogia vähään aikaan sillä ei ole ollut hirveästi kerrottavaa ja silti tavallaan on. 
 
Kellotorni rikkoi 30 000 rajapyykin. Se rikkoutui kun viimeksi kirjoittelin, että kohta, mutta ei ole sen jälkeen edennyt lainkaan ja tämä johtuu siitä, että olen jälleen kiinni E:ssä.
Hylsykasa kasvoi yhdellä, mutta sitten tuli myös jotain muuta. Ei sopimus, mutta kiinnostusta. Tapaaminen, innostunut vastaanotto, paljon hyvää palautetta (myös rakentavaa) sekä mielenkiintoa lukea seuraava versio. 
 
Suurin muutos mitä olen joutunut tekemään E:lle on tiivistää (sekä juonta että sivumäärää). Olen nyt melkein saanut ensimmäisen kierroksen valmiiksi ja vielä yksi luku kesken. Sitten muutama pieni lisäys ja olen valmis tulostamaan.

Tiivistämisen lisäksi minun pitäisi lihottaa päähenkilöä sekä nostaa erinäisiä tunteita pinnalle jotka kumpuaa niistä menneisyyden luvuista. Kaikki tunteisiin liittyvää on paljon vaikeampaa kuin sivuhenkilöiden poistaminen, minkä takia jätän tämä osuuden viimeiseksi.
Alustava deadline on touko-/kesäkuussa eli mitään kiirettä tässä ei ole. Tietenkin mitä aikaisemmin saan muutokset tehtyä sitä enemmän aikaa on koelukijoilla ja kaikenlaiselle viilaukselle.

tiistai 6. joulukuuta 2016

Riisipuuroa lounaaksi

Mitä tapahtui lomalla? Riisipuuroa, lahjakirjaostoksia, lenkkeilyä, podcastien kuuntelua, palapelin rakentamista, hiukan neulomista, juonikaavioita, ei tarpeeksi lukemista ja paljon sanoja. Valitettavasti suurin osa niistä käsin ja kirjoitusvihkoon. Kellotornin tiedostoon niitä siirtyi vain jonkin verran minkä takia 30 000 sanan etappi ei vielä mennyt rikki. Muutama sata vielä, niin eiköhän se siitä.

Lomailu sekoitti ajantajun ja olen ihan sunnuntaifiiliksissä. Ei katsella linnanjuhlia televisiosta, mutta naapuriasunnon vanhukset katselee sen verran kovalla, että tiedän milloin tanssitaan ja milloin haastatellaan vieraita. Hyvää musiikkia sieltä ainakin kuuluu.

maanantai 5. joulukuuta 2016

Vapaapäivä

Kolmenkymmenentuhannen sanan rajapyykki hamuilee alle kahdeksansadan sanan päässä. Juon kahvia nälkäisenä ja mietin ylitänkö tuon etapin tänään. Toivottavasti. 

Välillä mietin oikeasti, olenko todellakin aamukirjoittaja vai olenko sitä vain olosuhteiden pakosta? Aamut ovat selkeästi parhaita kirjoitushetkiä, mutta sitten kun on lomaa sitä huomaa kirjoittavansa myös aikoina jolloin arkena ei voisi kuvitellakaan. Esimerkiksi eilen kirjoitin päivällä seuraavan luvun raakatekstiä. Teksti ei luistanut ja käyttökelpoisia sanoja tuli vain kolmisensataa. Kymmenen jälkeen tuli sitten uutta intoa. Kirjoitin kyseisen luvun alun ja sitten menin nukkumaan. Olin kuitenkin liian kierroksilla joten nousin ylös kirjoittamaan lisää. 

Olen nukkunut viime aikoina vähän huonosti. Neljältä nousemisesta on tullut miltei sääntö kuin poikkeus. Ainoa hyvä puoli on se, että Kellotorni on edennyt. Tänäänkin oli aikainen aamuherätys. Kirjoitin illalla aloittamani luvun loppuun ennen kuin menin takaisin vuoteeseen. Tunnin jaksoin pyöriä ja kuudelta menin suihkuun. Sen jälkeen kahvia ja 443 sanaa. 

Onneksi tänään on vapaapäivä. Miehellä on myös ja olen nälkäinen koska päätettiin käydä syömässä aamupala lähikahvilassa ja suunnata sitten jouluostoksille. 

Yksi syy herämiseen on tuo rakas karvainen lapsi joka nukkuu tyytyväisenä vatsa kuumaa patteria vasten. vaikka miten laitan raksuja illaksi sillä on aina nälkä aamuyöstä. Tästä syystä ajattelin käydä tutkimassa löytyisikö eläinkaupasta ruoka-automaattia jonka voisin ajastaa vaikka siten, että tiputtaisi tunnin välein muutaman kuivamuonamurusen. Ehkä tämä pitää rakkaan lapsen kylläisenä eikä herättämiselle ole enää tarvetta.

sunnuntai 4. joulukuuta 2016

Podcastejä

Kirjoitin yli vuosi sitten vastaavan postauksen ja olen puhunut podcasteista aikaisemminkin. Mutta tässä uusi päivitys. Tämä lista on siis se, mikä löytyy omalta podcast apilta. Näitä kuuntelen nyt.
 
Kaikki podcastit jotka mainitsen, toimivat samalla periaatteella eli puhutaan kirjallisuudesta ja/tai kirjoittamisesta ja sitten haastatellaan jotakuta. 

Vanhoja tuttuja jotka olen maininnut aikaisemminkin

The Narrative Breakdown: Todella monipuolinen ja hyvä kirjoittamiseen keskittyvä podcasti. Valitettavasti uusia jaksoja ei ole tullut muutamaan kuukauteen.

The Creative Penn: Yksi suosikeistani. Joana keskittyy sekä kirjoittamiseen, että oman firman pyörittämiseen. Hän julkaisee itse (sekä kaunoa että tietokirjoja), käy pitämässä puheita ja kutsuu tätä pakettia kirjailijayritykseksi (author business). Haastattelut voivat siis liittyä joko yrityksen pyörittämiseen kirjailijan näkökulmasta tai kirjoittamiseen. Kuuntelen aina alkulöpinät, missä Joana kertoo miten menee. Mutta haastatteluista vain ne jotka kiinnostaa. Tämä podcasti on viikottainen ja jos sitä tukee Patreoniss saa kerran kuussa Q&A jakson. Tunnustan, että nuo Q&A jaksot kiinnostaa, mutta en ole vielä tukija. Joanalta olen ostanut kaksi kirjaa, The Successfull Author Mindset äänikirjan sekä kindle version ensimmäisestä trilleristä. Ensimmäisestä pidin kovasti ja toista en ole vielä ehtinyt lukea. 
 
The Worried Writer: Löysin tämän Creative Pennin kautta ja olen pitänyt kovasti. Sama kaava kuin creative pennissä. Alkulöpinä + haastattelu. Tässä ei ole muuta huonoa kuin se, että tulee ulos vain kerran kuussa. Jos kokeilette kuuntelemista niin älkää aloittako uusimmasta jaksosta eli numerosta 22 sillä haastateltavan äänenlaatu oli vähän heikko. Yleensä on ollut aina parempi.

The Book Review: NY timesin kirja-arvostelupodcasti. Hyvä, mutta kuuntelen sitä vain kun ei ole mitään parempaa minkä takia ladattuna on vähän yli 50 jaksoa ja lisää tulee joka viikko.


Uudet tuttavuudet:

Sivumennen-kirjapodcast: Suomalainen kirjallisuuspodcasti! Näitä tällaisia voisi olla enemmän. Nämä naiset on hauskoja ja olen saanut monta hyvää lukuvinkkiä. Tässä podcastissa ei muistaakseni ole ollut kuin yksi haastattelu. Muuten se on vain näitten naisten jutustelua.
 
The Writer Files: Tämän löysin kesällä ja olen kuunnellut vanhoja jaksoja. Selkeä ja hyvä haastattelija. Mielenkiintoiset haastattelut. Ihan kaikkia jaksoja en ole vielä kuunnellut.


Vielä uudemmat tuttavuudet (eli löysin nämä viimeisen 2 viikon sisällä):

 Write With Impact with Glenn Leibowitz: Ihan mukiinmenevä podcasti. Paljon jaksoja. 
 
Beautiful Writers Podcast: Näistä naisista en ole vielä ihan varma. Niiden puhe rönsyilee vähän miten sattuu, äänenlaatu on mitä on ja koko ajan on sellainen olo että on tupsahtanut keskelle kaveripiiriä joiden sisäpiirivitsejä ei ihan tajua. 
 
So You Want to be a writer: Australialainen podcasti ja uusin tuttavuus (löysin tämän eilen ja olen kuunnellut jo 3 ja 1/2 jaksoa). Hyvät haastattelijat ja pitkiä jaksoja <3  

Sellaisia joita kokeilin kokeilin, mutta ei napannut

The Portfolio Life with Jeff Goins: Tässä on tosi mielenkiintoiset aiheet, mutta Jeff Goins saa minut vähän irvistämään. Tämä asetelma on liikaa sellainen, että suuri guru kertoo miten pitää tehdä. Saatan kokeilla tätä vielä joskus uudelleen, ihan vain sen takia, että nuo aiheet on kiinnostavia. 
 
Zero to Book: Tässä on myös Goins. Vähän samat fiilikset kuin ylläoleva.


Näiden kahden lisäksi kokeilin muitakin, mutta en elääkseni muista mitä.Nämä löydän yleensä sitä kautta, että joku toinen podcasti mainitsee ne, käyn kokeilemassa, mutta ei sit ihan napannut. 

Jos ette jaksa kaikkia testata niin kokeilkaa edes näitä: Createive Penn, Worried Writer, Sivumennen ja So You Want to be a Writer.  

Nyt menen kuuntelemaan So You Want to be a Writeria samalla kun hinkkaan vessaa puhtaaksi. Nautinnollisia kuunteluhetkiä :)  

lauantai 3. joulukuuta 2016

Marraskuussa luettu


Terhi Rannelan Frau oli hyvä ja pidin siitä paljon. Kirja  taitaa olla ensimmäinen Rannela jonka luen. Punaisten kyynelten talo alkoi kiinnostamaan. Pitää lainata se jossain vaiheessa.
Sarjakuva naisten sukupuolielimistä, siinäpäs aihe. Hauska kirja, nauroin muutamaan otteeseen ihan kunnolla, mutta piirrostyylistä en pitänyt. Se oli sellaista sotkuista ja epätasaista ja välillä oli vaikea lukea tekstejä kun ne oli ängetty niin pieneen tilaan. Tämän vinkkasin miehelle. Luki, mutta ei ihastunut.

Olin ihan yllättynyt että pidin tästä niin paljon ja tämä tuli luetuksi yhdessä päivässä (asiaa auttoi, että heräsin kahdelta enkä saanut unta). Minulla on ollut jo pidemmän aikaan kuunneltavana saman kirjailijan Wild Mind - äänikirja (ostettu 15.8.). Aloitin kuuntelemisen heti eikä kyse ei ole pitkästä kirjasta, 2h 56min, mutta tästä on vieläkin noin puoli tuntia jäljellä. Tämä johtuu siitä, että Goldberg lukee äänikirjan itse ja hänellä ei ole siihen mitään kykyjä. Ääni kuulostaa narisevalta ovelta ja hänellä on hyvin monotoninen ääni. Sekään ei auta, että Goldberg naureskelee omille jutuilleen ja sekoilee ja jostain syystä näitä ei ole siivottu sieltä pois. Äänikirja olisi muuten ihan mukiinmenevä, jos lukijana olisi joku joka osaa.

Voiko jotain kirjaa tituleerata maailman parhaaksi? Jos voi niin laittaisin tämän ehdolle. Parempaa väkeä on 600 sivua pelkkää ihanuutta. Kirja sijoittuu 20-luvun Lontooseen ja kertoo yläluokkaisesta naisesta ja hänen äidistään joiden taloudellinen tilanne on niin tiukka että joutuvat pistämään pari huonetta vuokralle. Vuokraemäntänä toimiminen on yläluokkaiselle naiselle noloa puuhaa, minkä takia he kutsuvat vuokralaisia maksaviksi vieraiksi (the paying guests), mistä tulee myös kirjan alkuperäinen nimi. 
Olen lukenut Watersilta aikaisemmin Vieras kartanossa josta pidin mutta en ihan täysin ihastunut. Tämän kanssa oli ihan toinen juttu. Rakastuin heti ensimmäisellä sivulla ja vaikka näin jälkikäteen tuntuu, että ensimmäisellä 200 sivulla ei tapahtunut muuta kuin että päähenkilö siivosi ja joi teetä, olisin voinut lukea siitäkin vielä toiset 200 sivua. 

En uskonut, että mies tykkäisi tästä minkä takia en vinkannut sitä hänelle. Mutta kai minä vain huokailin ihastuneena niin monta kertaa, että hän sitten päätti lukea (tai ehkä innostui kirjasta kun hihkaisin yhtenä iltana että nyt tulee lesboseksiä!). Mies luki ja piti myös. 

Minulta on vielä lukematta neljä Watersin aikaisempaa kirjaa. Kiva, että on jotain mitä odottaa. 

Kuuntelin (osan näistä kuuntelin kylläkin lokakuun puolella):


 Tämän kuuntelin pariinkin otteeseen. Ei mikään super mullistava lukukokemus, mutta pidin siitä kuinka selkeästi hän selitti kolmen näytöksen rakenteen. Juuri se selkeys oli se syy, miksi kuuntelin toistamiseen. Tämän kirjan lisäksi voi ladata esimerkkisuunnitelman Yardleyn sivuilta, mutta niitä ladattaessa meni hermot. Jotta saa sen "ilmaisen", tiedoston sivuille pitää rekisteröityä ja samlla tulee tilanneeksi newsletterin joka ei minua ainakaan hirveästi kiinnostanut. Tunnuksia sai sitten odottaa tovi, jopa niinkin pitkään että laitoin mailia ja kysyin eikö se rekisteröinti onnistunut. 

Näiden tiedostojen perusteella tein sitten oman exelini, jota käytin Kellotorinin suunnittelemiseen. 


  
Tästä en osaa sanoa mitään, sillä en oikeasti muista siitä mitään. Oletan, että ei hirveän vahva lukukokemus. Ehkä voisin kuunnella jossain vaiheessa uudelleen ihan vain jotta muistaisin jotain.

 Päätin, että minulle tulee halvemmaksi ostaa täysihintainen kirja joskus kuin maksaa 16€ audiblelle joka kuukausi. Ennen kuin audiblesta irtautuu, kannattaa käyttää kaikki "ilmaiset" crediti, sillä muuten ne menettää. Tämä ostos oli nyt tällainen puolipakko-ostos. Ajattelin, että saan eniten vastinetta rahoille koska oli niin pitkä ja koska halusin käyttää creditin johonkin kirjoitusoppaaseen. 

Write Better, faster on tämän setin ensimmäinen kirja jonka Leonelle on kirjoittanut, mutta se ei ole ensimmäinen kuunneltava kirja. Ensimmäisenä kuunnellaan the 8 minute writing habit. Kirja alkaa sillä, että Leonelle kehuu tuota ekaa kirjaa, sitten se lukee todella pitkään niitä hyvä arvosteluja joita kirja on saanut amazonissa. Se pointti tuli selväksi kolmannen, viidennen, seitsemännen arvostelun jälkeen, mutta Leonelle vaan jatkaa ja jatkaa ja jatkaa. 
En oikeasti keksi mitään hirvittävän hyvää sanottavaa tuosta 8-minute oppaasta, sillä koko kirja tuntui "oikotie onneen" tyyppiseltä kirjalta. 

Dictate your book. Tätä en kuunnellut koska aihe ei kiinnosta.

Write better faster: Asiat jotka ärsytti
1. Leonelle tekee ison numeron siitä, miten pitää kerätä dataa ennen kuin voi aloittaa kirjoitusnopeuden kasvattamista, mutta keräsi itsestään dataa vain kaksi kuukautta ja sitäkin vähän heikosti. 
2. Se lukee ääneen jopa "http://" kun mainitsee oman sivustonsa tai minkä tahansa nettisivuston. Tämä alkoi ärsyttämään oikein kunnolla. Valitettavasti se mainitsee oman sivunsa niin monta kertaa, että taidan nyt muistaa sen koko elämäni. 
3. Se mainitsee monta kertaa kuinka kirjoitti ennen tätä projektia yhden kirjan vuodessa ja vuonna 2014 sitten kahdeksan. Se antaa ymmärtää, että hoiti koko prosessin itse, mutta lopulta paljastaa, että se on ulkoistanut editoinnin. Se vihaa editointia ja se vitkasteli kun piti tehdä sitä. Tämä on ok, myös sekin on ok että ulkoisti, mutta ehkä tämän olisi voinut sanoa alussa.
4. Se lukee tosi pitkiä pätkiä sen "Emma + Elsie" kirjasta kun selittää miten se tekee beatit ja muut. Tavallaan ihan ok, mutta "Emma + Elsie" on ihan törkeän tylsä kirja, että kun se luki samaa lukua kolmannen kerran aloin hyppimään tekstin yli.

Parasta tässä kirjassa oli ihan lopussa olevat päiväkirjamerkinnät. Nämä on niiltä kahdelta kuukaudelta joilta se keräsi itsestään dataa. Näitä oli mukava kuunnella, vaikka samalla tajusi millainen säätäjä hän on.

Write Better Faster on kuitenkin saanut tosi monta hyvää arviota amazonissa, eli selvästi on uponnut joihinkin.  

Lastenkirjat (näistäkin osa on luettu lokakuussa):









 

tiistai 29. marraskuuta 2016

Sekamelska

Joku päivä teen juonikaavion joka pitää paikkansa. Minulle käy aina niin, että tarina muuttuu kirjoittaessa. Tiesin, että näin tulee käymään, mutta silti se yllättää. Varsinkin siinä vaiheessa kun uusia hahmoja ilmestyy näyttämölle ja ne joita luuli tärkeiksi väistyy sivummalle. Perusjuoni on pysynyt samana. Samoin kuin päähenkilö, mutta se toinen näkökulmahenkilö on nyt muutoksen kourissa. 
 
Tässä on yksi syy lisää, miksen halua, että kukaan lukee tai edes katsoo tätä ensimmäistä versiota päin, sillä en koskaan korjaa edellisiä lukuja kun juoni muuttuu. Kirjoitan vain eteenpäin aivan kuin kaikki olisi aina ollut näin. Tästä syystä ensimmäinen versio on aina kammottava ja niin epälooginen, ettei siitä saa kukaan selvää. Näin oli myös E:n kanssa, mutta kyllä se siitä kunhan tämä versio on valmis ja pääsen muokkaamaan. Sitten näkee myös sen kuinka paljon kirjoitin ”turhaa”. 
 
Sain korjattua Scrivenerin sanamääräongelman ja nyt erotus tilastojen ja statistiikan välillä on vain vajaa 300 sanaa. Vielä 500 pitää naputella ja 25000 sanan etappi on ylitetty.

sunnuntai 27. marraskuuta 2016

Viikonloppu ja perjantaihylsy

Tänä viikonloppuna on tullut tehtyä kaikenlaista paitsi kirjoittamista. Eilen editoin pari riviä, mutta ei sitten mitään sen enempää. Nanoa on jäljellä 3 päivää ja minulla on kirjoitettavia lukuja vielä 5 tekemättä. Ei siis tule edes feikkivoittoa, mutta ei se haittaa. Kaikki mitä olen kirjoittanut on eteenpäin. En oikeasti ymmärrä miten joillakin riittää energiaa kirjoittaa töiden jälkeen. Viikonloppuna on sitten aikaa, mutta se tuntuu hupenevan työviikosta palautumiseen. 

Tällä viikolla ei tullut keskiviikkohylsyä, mutta tuli perjantai. Perjantaihylsy oli kuitenkin niin hyvä hylsy, kun hylsy voi olla. Se antoi toivoa siitä, että ehkä E ei olekaan ihan niin huono kuin välillä pelkään. 

Nyt taidan juoda kahvia, sitten voisin neuloa ja katsoa sarjaa. Jossain vaiheessa voisi harkita lukemista ja toivon, että jaksaisin illalla vielä kirjoittaa. En koneelle, mutta raakatekstiä seuraavaan lukuun.

keskiviikko 16. marraskuuta 2016

Sadetta ja toinen hylsy


Tympeä sää. Jos saisin valita niin haluaisin takaisin pakkasen sekä kaiken sulaneen lumen. 


Ehkä keskiviikko on joku yleinen hylkäyspäivä, kun kummatkin hylsyt sattuivat samalle viikonpäivälle. Seitsemältä odotan vielä vastausta. Katsotaan rikkooko kolmas kaavan.


Ja jotta tämä postaus ei olisi niin masentava, haluan sanoa muutaman ihanan sanan eilisistä kirjoitushetkistä.

Ensimmäinen niistä oli aamukolmelta ja toinen kaksi tuntia myöhemmin. Näiden välissä kävin pyörähtämässä vuoteessa, mutta unesta ei ollut puhettakaan. Näiden lopputuloksena oli kuitenkin yksi uusi luku ja kun päivällä luin kirjoittamani tekstin, oli hausta huomata ettei se ollut niin huonoa kuin pelkäsin.

Se ihanin kirjoitushetki oli kuitenkin vasta illalla, kun kirjoitin käsin seuraavaan luvun tapahtumia. En tiedä miksi se sujui niin hyvin, mutta ainakin se piristi mieltä.

maanantai 14. marraskuuta 2016

Nanoa ja statistiikkaa

Nanoa on jäljellä kaksi kokonaista viikkoa ja muutama päivä. Oma feikkinanoni tavoite oli viisitoista lukua, joista jäljellä on kahdeksan. 
Nyt tämä voi näyttää siltä, että nano sujuu hienosti, mutta oikeastaan en ole kirjoittanut niin paljon. Sen jälkeen kun heitin jumittavan tekstin pois ja muokkasin juonta, osa luvuista yhdistyi ja muutama poistui. Olen siis kirjoittanut ehkä 3 tai 4 lukua. Nano on kyllä sujunut ihan kivasti sen jumituksen jälkeen ja toivottavasti jatkuu samalla tavalla.

Kellotornissa on sanoja melkein 18000 tai 15000, riippuen katsooko sitä projektin statistiikasta vai tavoitteista. Tavoitteet taitavat olla oikeassa, mikä oli hiukan karua sillä ennen kun tajusin että luvut heittää melkein kolmella tonnilla katsoin sanamäärää statistiikasta. 
 
Scrivenerissä voi asettaa projektille tavoitteen, samoin kuin jokaiselle kirjoitussessiolle. Sessiotavoitteita en käytä, mutta projektitavoitteeksi asetin 50000. Tämä tavoite on siis vain tälle näkökulmahenkilölle ja lopullinen sanamäärä voi olla jotain ihan muuta. Eihän tuo viisikymmentätuhattakaan tarkoita mitään. Tämä osuus voi mennä yli tai jäädä alle, mutta tavoitteet on kivoja.

torstai 10. marraskuuta 2016

Sivuja ja ensimmäinen hylsy

Kirjoitin illalla kolme ja puoli sivua käsin ja se tuntui aivan ihanalta. Välillä havahduin siihen, että painoin kynää liian kovaa ja käteen alkoi sattua. Sitten hellitin otetta ja kipu väistyi.
Se miksi tämänpäiväinen kirjoittaminen oli niin ihanaa on se, että tämänpäiväiset sivut olivat ensimmäiset hyvät ja sujuvat sanat koko viikolla. Sunnuntain flown jälkeen kaikki on tökkinyt ja pahasti. Välillä jo siihen pisteeseen, että aloin menettämään toivoa tarinan suhteen. 

Tänään kuitenkin tajusin, että se mitä kirjoitin flowssa, eli se mitä olen koko viikon yrittänyt editoida ei vaan toimi. Lopulta heitin kaikki 1600 sanaa pois, muutin vähän juonikaaviota ja sanoja alkoi tulemaan.
Olen huomannut tämän aikaisemminkin, että aina kun jumitun. Aina kun tulee olo, että teksti ei etene, se johtuu siitä että kirjoitan vääriä juttuja. Pitäisi vaan tunnistaa tämä olotila aikaisemmin, mutta aina taistelen vastaan.

E sai eilen ensimmäisen hylsynsä. Tähän meni 1k ja 3 päivää. En muista monelleko kustantamolle laitoin E:n samaan aikaan kuin tälle ensimmäiselle (minulla on olemassa tästä exceli, mutta se on eri koneella), mutta kyseessä oli ne kaikista isoimmat, eli alle 10 siinä listalla oli. Tämän jälkeen olen laittanut sen vielä kolmelle. Nämä olivat kaikki sellaisia tapauksia, että tajuan viikon välein että "ai niin tuonnekin voisi lähettää". 

Eka hylsy ei  masentanut pikemminkin olin huojentunut, että joku oli vaivautunut tutustumaan tekstiin. Saa nähdä monennenko hylsyn kohdalla alan menettää toivoni. 

Jos/kun saan hylsyn kaikilta, niin sitten voisin harkita tekstin lähettämistä arviointipalveluun. Tuore näkökulma voisi auttaa tajuamaan sen, mikä tekstissä on vikana. Ehkä se on itse teksti, ehkä juoni, ehkä rakenne.
 
Pää on vähän kipeä, ehkä voisi harkita nukkumista. 

sunnuntai 6. marraskuuta 2016

Hiljainen sunnuntai

Aivan ihanaa, että täällä etelässäkin on pitkästä aikaa oikein kunnon talvi, toivottavasti sekä lumi ja pakkanen pysyvät seuraavat puoli vuotta. Se ei ole paljon pyydetty.

Tänään kirjoitin aamulla kellotornia ja pääsin ensimmäistä kertaa flownkaltaiseen tilaan. Se keskeytyi kahdesti kun kissa oksensi karvapalloja ja piti nousta siivoamaan, mutta aina onnistuin sulahtamaan siihen takaisin. Päivällä kävin kävelemässä. Lunta satoi naamalle ja oli aivan ihanaa. Harmi vain että puhelimesta loppui akku niin en tiedä kuinka monen kilsan tai askeleen lenkin tein. 
 
Muuten olen lukenut, tiskannut, siivonnut ja tehnyt kaikenlaista leppoisaa kotihommaa. Yritin myös kirjoittaa raakatekstiä huomista kohtausta varten, mutta käsi ei nyt oikein kestä kirjoittamista joten ajattelin säästää kättä ja kokeilen ensi viikolla uudestaan. Onneksi käsivamma ei haittaa koneella kirjoittamista. Ehkä olisi jo aika oppia kirjoittamaan tekstiä ilman alla olevaa raakatekstiä tai sitten oppia kirjoittamaan sitä koneella.

Käsinkirjoittaminen on vain niin ihanaa, että olisi harmi jos siitä joutuisi tosiaan luopumaan.

keskiviikko 2. marraskuuta 2016

Lokakuussa luettu

En voi käsittää, että on jo marraskuu, juurihan minä nautin siitä että oli elokuu ja syksy aluillaan. No mutta, tässä on viime kuun saldoa:

Miksi en ole aikaisemmin lukenut Waltaria? No ehkä ensi vuoden haasteessa. Mielettömän hauska opas jolle sai nauraa ihan täysillä. Silti täynnä asiaa. 

Tätä olen odottanut, mutta ehkä petyin hiukan. Ei lainkaan yhtä hyvä kuin ensimmäinen, mutta luin tämän silti kahdessa päivässä. 

Muistan miettineeni että haluan lukea tämän jo silloin, kun joskus näin Enkelin kosketus -elokuvan. Nyt odotan Jalosen Kirkkautta -kirjaa ja tämä tuli luettua tämä siinä sivussa. Hieno kirja, karu, mutta hieno. 

Olisi aivan ihanaa lukea lisää juuri tällaisia työpäiväkirjoja.Tätä oli nautinto lukea.

Olin kuullut tästä kirjasta niin paljon hyvää, että olin tietenkin skeptinen. Tässä kerrotaan Lempi nimisestä naisesta ja kertojana ovat aviomies, piikatyttö ja sisar. Teksti on minämuotoista ja hyvin tajunnanvirtamaista. Juuri tämä tajunnanvirtamaisuus aiheutti sen että ekat parikymmentä sivua tuotti vaikeuksia, en jotenkin päässyt rytmiin mukaan, mutta kun sitten pääsin tuntui siltä kuin olisi uinut pumpulissa. Harmitti kovasti kun tämä sitten loppui. Jos Rytisalo vielä kirjoittaa pitää kyllä napata kirja mukaan. Niin paljon nautin tästä.

Hauska kurkistus Prinsessan elämään. Aika karuahan se oli. 

Ensimmäinen Gerritsen jonka olen lukenut. Tämän kanssa on vähän ristiriitainen olo. Toisaalta, luin tämän ihan parissa päivässä mikä sinänsä ei ole suoritus koska kirja on tosi lyhyt. Tarina oli vetävä, mikä on sinänsä hyvän kirjan merkki. Mutta... jostain syystä olin kuvitellut että Gerritsen kirjoittaa paremmin. Ainakin tämä tarina oli pelkkää adjektiivien juhlaa, varsinkin kun päähenkilö kuvasi kaunista, älykästä, herttaista.... tytärtään. En tiedä onko tätä kirjaa editoitu kertaakaan, mutta välillä toivoin että joku olisi käynyt sen läpi vielä kerran.

Voisin kuitenkin tarttua toiseenkin Gerritseniin jossain vaiheessa. Tarina oli kuitenkin mainio. 


Morren kirjassa oli hyvää tarina ja ihanat yliluonnolliset kuvaukset. Kritiikkiä annan lyhyydestä, liian hitaasta alusta ja siitä, että kaikki selvittelytyö tehtiin kulissien takana. Rakastan kirjoja missä näytetään kun jotain tietoa etsitään. Tässä se tapahtui "kameran" ulkopuolella ja lukijalle kerrottiin vain lopputulos.
 
Näiden lisäksi luin kasan lastenkirjoja. Luin samanlaisen kasan myös syyskuussa, mutta en pitänyt näistä tällä kertaa kirjaa. Ehkä tässä kuussa voisin. 

Tällä hetkellä luen Sarah Watersin Parempaa väkeä ja odotan viikonloppua, jolloin voisin vain maata sohvalla ja lukea.

sunnuntai 30. lokakuuta 2016

Kirjamessuilua ja nanoa

Kirjamessut on tältä vuodelta ohi. En ostanut yhtään kirjaa, mutta suklaata, ruischipsejä ja toffeeta senkin edestä. Torstaina pitelin kädessäni Knausgårdin Taisteluni -kirjan ensimmäistä osaa, se maksoi vain viisi euroa mutta minä emmin enkä ostanut. Tässä parin päivän aikana kypsyin ajatukseen, että voisin sen kuitenkin ostaa, mutta tänään sitä ensimmäistä osaa ei ollut enää myynnissä. Tai oli eri kaupan osastolla (ryöstö)hintaan 7€. En sitten ostanut, koska olin pidellyt sitä kädessäni halvemmalla. 
 
Minä, joka en yleensä voita mitään mistään, onnistuin voittamaan kirjailijan elämää -blogin lippu-arvonnan. Törmäsin Amiin ennen sovittuja treffejä, sain liput, hengailtiin yhden haastattelun ja yhden panellin verran ja sitten erkaannuimme. 
 
Tänään sunnuntaina näin myös Rooibosta. Olisin halunnut tervehtiä, mutta se nainen kävelee niin nopeasti etten kehannut juosta perään. Ehkä hyvä näin, koska tuskin olisin keksinyt edes mitään järkevää sanomista ja lopputulos olisi voinut olla epämukavaa ja vaivautunutta kummallekin.

Oli hauskaa törmätä tuttuihin ja työkavereihin (oli myös hauskaa nähdä kirjailijoita vaikken puhunut yhdellekään), mutta messuissa on parasta se yksin pyöriminen. Saa mennä ja tulla miten lystää. Eikä tarvitse stressata että kavereilla on tylsää.

Viime viikolla loin kellotornista juonisuunnitelman. Kivan excelin mihin listasin luvut ja mitä niissä tapahtuu. Näkökulmahenkilöitä on kaksi, mutta keskityn nyt vain tähän yhteen. Tiedän suurin piirtein missä kohdin se näkökulmahenkilö vaihtuu ja mitä tietoja sen pitää välittää päähenkilölle jotta tämä voi jatkaa mysteerin selvittämistä, mutta tämän toisen henkilön elämä on vielä aika usvan peitossa. Tässä vaiheessa se ei haittaa yhtään.

Tänään mietin nanoa, kun suuntasin aamulla messuhallia kohti. Kokonanoa en aio vetää, mutta jotain kuitenkin. Aluksi ajattelin sanamääriä koska siihenhän se perustuu, mutta sitten päätin että on ehkä järkevämpää miettiä lukuja. Kuudentoista luvun päästä tarinaan tulee selkeä muutos. Minulla on nyt yksi näistä luvuista kesken ja nanotavoitteeksi ajattelin jättää loput 15. Toivottavasti onnistuu. Yleensä olen epäonnistunut jopa näissä omissa pienimmissä tavoitteissa ^_^

maanantai 24. lokakuuta 2016

Kolme sivua raakatekstiä

Sen verran kirjoitin aamulla, kun heräsin taas ennen viittä. Toisaalta on aivan ihanaa, että joka päivä saa kirjoitetuksi jotain, mutta sitten toisaalta olisi myös ihana nukkua herätykseen. 

Näistä kolmesta sivusta kaksi ja puoli on seuraavaa kohtausta ja puoli sivua sitä, kun purin auki yhtä ongelmaa. 

Tänään on maanantai ja kirjamessuviikko ^_^

sunnuntai 23. lokakuuta 2016

Iltatee

Sain juuri luetuksi Janet Framenin kirjan Faces in the Water ja nyt olen kirjaton. Jos ei lasketa kellotorniin liittyviä kirjoja, hyllyssä odottaa Sarah Watersin parempaa väkeä. Tekisi mieli tarttua siihen, mutta taidan kuitenkin malttaa sillä kirjaston varaushyllyssä odottaa Tess Gerritsonin kirja ja haluan ehkä kuitenkin lukea sen ensin. 

Tänään aamuherätys oli ennen viittä, mutta nousin ylös vasta viiden jälkeen. Keitin teetä, kirjoitin tunnin ja sitten takaisin vuoteeseen. Jos Kun huomenna herään liian aikaisten niin kirjoitan raakatekstiä. Tänään en taida jaksaa. Nyt juon iltateetä ja mietin mitä tekisin seuraavaksi. Ehkä äänikirja ja neulomista ja vähän myöhemmin voisin lukea Wonderbookkia eteenpäin.

perjantai 21. lokakuuta 2016

Neljä aamua

Neljä aamua, neljä aivan liian aikaista herätystä. Kylkiäisenä tuli sanoja. Aamusanoja jotka sujuu minulta paljon paremmin kuin iltapäivä tai iltasanat. Suurin sanamäärä oli tiistain 800 koska sen aamuinen herätys oli aikaisin, mutta muuten ne jäi reippaasti alle. Pieniä kohtauksia, kuvausten lisäilyä ja sen sellaista. Yhtenä aamuna kirjoitin vain raakatekstiä ja kun viideltä ryömin takaisin vuoteeseen, iso osa juonesta oli loksahtanut paikoilleen. 
 
Onneksi on perjantai. Onneksi huomenna ei ole työvuoroa. Onneksi on kevyempi työpäivä. Uudet maisemat ja sellainen työmatka että voin taittaa sen kokonaan lukien <3

tiistai 18. lokakuuta 2016

Tiistai

Itsestäänselvä otsikko koska:
1. Heräsin aivan liian aikaisten
2. Työpäivä oli taas niin kiireinen, että hyvä kun mukana pysy


Ainoa hyvä puoli aamuherätyksestä oli ne 800 uutta sanaa jotka oli kasassa ennen kuin kello löi 5:15.

Loppuillan tavoitteita:
1. Lukea
2. Olla nukahtamatta liian aikaisten.

sunnuntai 16. lokakuuta 2016

Kellotorni

Eilen oli ihana lauantai. En käynyt lähikauppaa kauempana ja luin melkein koko päivän. 

Eilen havahduin ensimmäistä kertaa myös siihen, että E ei enää vie suurinta osaa aivokapasiteetista vaan se on pikkuhiljaa vaihtunut kellotorniin. Projekti K, eli päähenkilön nimen ensimmäinen kirjain, mutta myös kellotorni. En halua puhua vain kirjaimista, joten olen tässä kuumeisesti yrittänyt löytää jonkin hyvän työnimen mitä voin käyttää blogissa. Eilen keksin kellotornin, kun kuvailin vähän maisemia. Kotona kutsun projektia päähenkilön etunimellä. Niin kuin olen tehnyt kaikkien projektien kohdalla. 
 
Kellotornista on olemassa jo kaksi lukua ja olen myös pikkuhiljaa aloitellut taustatutkimukset. Kirjastosta on lainassa kasa kirjoja ja eilen tilasin amazonista kolme lisää. 
 
Tässä projektissa on se erikoinen puoli, että se on varmaan ensimmäinen jonka kirjoitan ilman, että olen suunnitellut koko tarinaa. Tiedän tarinan alun, tiedän muutaman ison tapahtuman keskeltä ja tiedän miten tämä loppuu, mutta en sitä, mitä tapahtuu näiden tiettyjen tapahtumien välillä. Tiedän että moni asia selkenee kunhan pääsen lukeman aiheesta lisää. Niin kävin E:n kanssa, että taustatutkimuksesta tarttui monta pientä palaa jotka sitten muokkasivat tarinaa. Samalla tavalla kuin kirjoittaminenkin muokkaa tarinaa. Ihan sama mitä suunnittelet, parhaat hetket ovat kuitenkin ne kun tarina vie sinne minne on tarkoituskin. 
 
Kellotornista on suunniteltu yksitoista ensimäistä lukua sekä yksi irrallinen jonka tiedän tapahtuvan myöhemmin. Eli tässä on ihan reilusti vielä aikaa lukea ja tutkia, ennen kuin tulee se hetki, etten tiedä miten edetä.

maanantai 10. lokakuuta 2016

Hidas sunnuntai

Eilen oli ihana ja hidas sunnuntai. Tein ruokaa, kotihommia, viritin ansoja banaanikärpäsille jotka eivät suostu kuolemaan, enkä käynyt roskakatosta pidemmällä. Jos olisi ollut hyvä ilma olisin lähtenyt kävelylle, mutta oli jotenkin sateista ja ankeaa, eli ihan hyvä päivä jäädä kotiin. 
 
Enimmäkseen kuitenkin luin. Baltimoren sukuhaaran tragedia ei ole yhtä hyvä kuin Dickerin ensimmäinen kirja, mutta siitä huolimatta niin hyvä, että luin päivässä yli puolenvälin ja loput luultavasti tänään. Tänään on arkivapaa eikä minulla ole kampaajan lisäksi muita menoja. 
 
Tänään haluan myös kirjoittaa. Joko käsin tai ehkä jopa uuden projektin ensimmäisen luvun. Miksei kumpaakin?

perjantai 7. lokakuuta 2016

Vapaus?

E lähti eilen maailmalle. Korjaukset ja lukeminen edisty nopeammin kuin olin arvioinut ja eilen se sit meni. Ennen kuin aloitin viimeisen lukukierroksen olin aivan kypsänä tekstiin. Ajattelin aluksi etten lue ensimmäistä lukua koska olen lukenut sen jo niin monta kertaa, mutta sitten muistin että muutin sitä aika lailla, kun siivosin sivuhenkilöitä sieltä pois. Kuitenkin, kun vihdoin lähdin lukemaan teksti vei mukanaan. Olin aivan innoissani ja kun tiistai aamuna piti irrottautua koneen ääreltä ja lähteä töihin, minulla oli pitkästä aikaan oikein kunnon ”en halua lähteä töihin” -fiilis. Oli todella vaikeaa pakottaa itsensä ulos ja pysäkille. Olisin mieluummin jäänyt kotiin lukemaan. Onneksi töissä on ollut niin kiirettä, että siellä ei ole aikaa haaveilla.

Tekstiin jäi kaksi [tähän parempi vaihto] ja kaksi [tähän parempi vastaus] -merkintää. Mutta muuten en enää osannut tehdä sille mitään. Varsinkin noita [tähän parempi vastaus] kohtia olen yrittänyt ratkoa jo monta viikkoa, mutta kun ei ne ole nyt tullakseen.

Tänään voisin lukea loppuun Waltarin ”Aiotko kirjailijaksi?” ja sitten voin pyhittää aikani Joël Dickerin uusimmalle :)

maanantai 3. lokakuuta 2016

Viimeinen viikko

E jännittää, sillä menossa on ehkä viimeinen viikko, ennen kuin lähetän sen maailmalle. 

Valitettavasti menetin mun viimeisen lukijan. Taustalla ei ole mitään draamaa vaan menetin hänet ihan hyvistä syistä. Eli hänen oma kässärinsä sai kustantamolta vahvan ehkä ja ihan ymmärrettävistä syistä hän työstää sitä. En siis ole katkera tai mitenkään surullinen vaan päinvastoin. Mielettömän upeaa. 

E:n on lukenut neljä ihmistä ja olen saanut siitä jo paljon palautetta. Se mihin olisin tarvinnut uuden näkökulman oli lukujen uudelleen järjestely ja ne muutokset joiden toivon auttavan siihen, että lukija muistaa hahmot paremmin. 

E:ssä on yksi pieni pätkä, jota pitää vielä hioa mutta tarvitsen pari kirjaa siihen. Sitten on se uusi luku joka ei ihan vielä toimi. Niitä ajattelin hinkata tämän viikon. Perjantaina, jos ei eteen ole tullut mitään suurempia esteitä kasaan kässärin takaisin yhdeksi dokumentiksi ja alan lukemaan. 

Sitten se saa mennä. En usko, että pystyn enää tässä vaiheessa tekemään sille tämän enempää.

sunnuntai 2. lokakuuta 2016

Syyskuussa luettu

Ihanaa lukea Enni Mustosta. Tämän kirjan lukeminen veny ja luin sitä aika pitkään ihan vain siitä syystä etten halunnut sen loppuvan. Onneksi tämä ei ole viimeinen osa. Ainakaan en usko. Vähän sellaisissa fiiliksissä tämä loppui että jatkoa voisi tulla. 


Vihdoin pääsin lukemaan kolme syytä elää. Olisin halunnut ostaa tämän kesälukemiseksi mutta sitten tuli kaikenlaista ylimääräistä menoa ja aikaakaan ei oikein ollut. Onneksi on kirjasto :)

Pidin Helmen hahmosta aivan valtavasti. Se oli todella hienosti kirjoitettu. Tomin hahmon ideaa en nyt ihan hahmottanut. Olisin halunnut keskittyä vain näiden kahden naisen tarinaan ja Tomin osuudet olivat kuin jotain ylimääräistä mitkä pitää kahlata läpi jotta päästiin takaisin Helmeen. Vain yksi kohtaus oli sellainen, missä Tomi pystyi ulkopuolisin silmin kuvaamaan Helmeä täydellisesti. 

Kieli oli kaunista ja runollista. Pidin siitä valtavasti, vaikka välissä oli muutamia kohtauksia missä tuntui, ettei juttu etene kun pysähdyttiin kuvailemaan jotain niin pitkäksi aikaa. 

Olen järkyttävän huono kirjoittamaan kirja-arvosteluja. Tästä kirjasta jäi iholle kuitenkin niin lämmin jälki että ehdottomasti luen seuraavan joka Lifländeriltä ilmestyy. 




Näihin kahtee kirjaan törmäsin, kun luin Type & Tell - sivun blogia. Antaumuksella keskeneräinen ei ollut ihan niin hyvä kuin olisin halunnut. Odotin enemmän konkreettista tekstiä itse kirjan työstämisestä mutta tässä käytiin koko kirjailijan elämää samalla läpi. 

Taija Tuomisen kirja sen sijaan oli aivan mahtava. Hienoa ohjeita ja faktaa. Samalla kun lainasin nämä otin vihdoin myös Waltarin Aiotko Kirjailijaksi -kirjan. Se on vielä kesken. 



Pidin kirjasta ja varsinkin Samuelin hahmosta. Ehkä sen takia, että se muistutti minua niin paljon omasta isoveljestä. Loppu meni minulta vähän ohi. Tuli vähän sellainen, ai nytkö tää loppu fiilis.

Pidän näistä tällaisista elämäntapakirjoista. Tämä ei valitettavasti ollut erityisen hyvä. Siitä ei jäänyt oikein mitään käteen. Ehkä eniten minua ärsytti se, että vain Lailan kokemukset oli kertomisen arvoisia. Kirjassa on kaksi kirjailijaa ja heidän kokemukset oli pieninä tarinoina pitkin sivuja, mutta se oli 90% Lailaa, 5% Marttaa ja loput muiden tarinoita.Yhdellä sivulla saattoi olla kolme eri Lailan kertomaa tarinaa kaikki putkeen. Ainoa hyvä puoli kirjassa oli se, että muistin mekkomanian olemassaolon. Olin miettinyt sen liikkeen nimeä jo muutaman viikon ja tässä kirjassa haastateltiin sen perustajaa.