perjantai 26. elokuuta 2016

Uutuutta hohtava kirjoitusvihko

E meni koelukijoille ja nyt vain odotan. Aluksi olo oli todella hämmentävä, aika lailla tyhjä. Olin jo tottunut siihen, että aina voi tehdä jotain E:hen liittyvää. Kirjoittaa tai vältellä kirjoittamista, mutta enimmäkseen miettiä. Sitten yhtäkkiä ei enää ollut mitä miettiä. Jossain vaiheessa havahduin ajatukseen, että nythän voin ajatella ihan mitä vain. Hurjaa vai mitä?

Eilen kävin ostamassa uuden kirjoitusvihon ja aloitin kirjoittamalla siihen sen vähän, mitä tiedän seuraavasta projektista. Tämä projekti sai alkusysäyksen maaliskuun alussa, kun luin yhtä kirjaa E:tä varten yksi lause pisti tarinan käyntiin. 
 
Se mitä tiedän tästä uudesta tarinasta on aika vähän:
Tiedän missä se tapahtuu
Tiedän päähenkilön sukupuolen
Tiedän että selvitellään murhaa
Tiedän sen dialoginpätkä, jolla tarinaa alkaa. 
 
Ja se on siinä. Päässä pyörii dialogia ja kohtauksia, mutta miten ne kaikki liittyy toisiinsa, on vielä tyystin auki. 
 
Tällä projektilla ei ole edes nimeä, sillä nimeän projektini yleensä päähenkilön mukaan, mutta nyt en vielä tiedä sitä. 
 
Tämä osa kirjoittamisessa on kuitenkin aivan ihanaa, kun tarina vasta hahmottuu. Kun saa kirjoittaa ihan mitä vaan mieleen juolahtaa, raakatekstiä (rooibosta lainatakseni), joka kerii tarinan auki. . 

maanantai 22. elokuuta 2016

Puutunut

Takapuoli siis ja suu on niin kuiva, että juominenkaan ei tunnu auttavan yhtään. Olen lukemisen kannalta yli puolessa välissä. 260 luettu ja vielä 246 jäljellä. Huomenna luen E:n loppuun. Se on päivän projekti. Eilen aloitin lukemisen joskus kahdeksan maissa illalla ja lopetin yhdentoista tienoilla. 

Tänään heräsin seitsemältä ja paistoin lettuja. Sitten join kahvia ja luin. Yhdeltätoista piti lähteä asioille ja jatkoin lukemista sitten siinä neljän tai viiden maissa (en enää muista) ja jaksoin kymmeneen. Pää haluaisi lukea eteenpäin, mutta suu ei enää kestä. 

Yksi niistä asioista joita hoidettiin tänään oli ikeassa käyminen ja näiden lamppujen ostaminen. Haluan lukea vuoteessa, mutta valo ei tullut oikeasta kulmasta ja silmät ei kestänyt. Näiden pitäisi auttaa ja nyt kun on taas syksy ja pimeää, on oivallinen hetki mennä testaamaan lamppuja :)

sunnuntai 21. elokuuta 2016

Statistiikkaa

Scriveneriin verrattuna statistiikka on Libreofficessa pikkaisen erillaista.



Scrivenerin mukaan E:ssä oli melkein 40 sivua enemmän ja sanoja n. 3000 vähemmän.

506 sivua tuli kun teksti on Timesiä, kokoa 12 ja tupla rivivälillä.

E on siis vihdoin yksi dokumentti ja olen siirtynyt työstämään sitä LibreOfficeen. Dokumentti on auki eri koneella. En enää lue tätä läppäriltä vaan pöytäkoneelta jossa on isompi näyttö. Luen ääneen ja korjaan kirjoitusvirheitä. Mitään isoja muutoksia (ei pitäisi) enää olla. Muutama pieni lisäys vain jotka sujautan tekstin sekaan kun tulen oikeaan kohtaan.

Lupasin laittaa E:stä tekstiä vielä seuraavaan kirjotuspiirin kertaan, mutta kun tämä menee koelukijoille en varmaan enää jaa sitä piirissä. Sitten voisin jakaa jotain muuta, ehkä Ainoa jos saan editoitua sitä jossain vaiheessa. Ainosta on olemassa vain raakatekstia. Koko tarinaa kun ajattelee se on n. 1/3.

torstai 18. elokuuta 2016

Loppu?

Ehkä se häämöttää jossain. 

Nyt on työn alla viimeinen luku. Se mikä tekee tästä luvusta niin ihanan ja erikoisen ei ole se, että se on viimeinen vaan se, että se on ensimmäinen jonka kirjoitin suoraan koneelle. En kirjoittanut raakatekstiä ensin käsin, vaan naputtelin sen eilen aamulla suoraan tiedostoon. Tämä luku oli helppo, koska olin ajatellut sitä jo niin kauan. Tiesin miten se lähtee käymään ja se riitti. Sitten teksti muotoutui melkein itsekseen. 

Luulin kerran aikaisemminkin, että olin kirjoittanut tekstiä suoraan koneelle. Myöhemmin, löysin muistiinpanojen joukossa käsinkirjoitetun version samasta kohtauksesta, jossa olin käyttänyt samoja sanoja ja lauseita, mitä sitten lopullisessa versiossa. 

Tänään väsyttää. Heräsin joskus neljän jälkeen. Editoin tunnin tätä viimeistä lukua ja yritin sen jälkeen mennä takaisin nukkumaan, muttei siitä tullut mitään. Vielä kaksi päivää pitäisi jaksaa ja sitten loma.

perjantai 12. elokuuta 2016

Taisteluväsymystä

Viime lauantaina joskus iltapäiväyhdeltä aloitin vihdoin yhdistelemään tekstejä ja vasta puoli yhdeltä loppui puhti. Ainoat selkeät mielikuvat lauantailta ovat ne, kun katson kelloa ja totean sen olevan taas 2-3h enemmän kuin edellisellä kerralla. Kuudelta söin ja luulin, että en varmaan jatka enää sen jälkeen, mutta toisin kävi. 
 
Sunnuntaina en enää päässyt samanlaiseen putkeen ja tämä viikko on ollut aika nihkeetä.


Tällä hetkellä tilanne on se, että kuusi lukua tarvitsee editointia tai uuden kohtauksen ja yksi luku (se kaikista viimeisin), pitää vielä kirjoittaa. Tämän jälkeen compiloin tekstin yhdeksi tiedostoksi ja luen sen vielä kertaalleen samalla, kun korjaan kirjoitusvirheet ja sitten voisin harkita, että annan luettavaksi. 
 
Ajattelin, että teen kaksi eri lukijaryhmää. Sen, joka lukee tämän version ja toisen joka lukee sen version joka syntyy kun käsittelen palautteen. 

Lauantain super flow oli aivan ihana. Se energian määrä ja innostus. Nyt päällimmäisenä on kuitenkin taisteluväsymys. Mulla olis tässä aamulla rutkasti aikaa ennen kun menen töihin, mutten jaksa edes vilkaista tekstiä. 

Ensi viikko vielä töitä, sitten viikon loma. Sen aikana olis tarkoitus saada tämä sellaiseen kuntoon, että kehtaa lähettää koelukijoille.  

lauantai 6. elokuuta 2016

Melkein yksi projekti

Mä yhdistelen vihdoin!


Ja koska Scrivener on niin ihana, voin erottaa eri aikajanat toisistaan erivärisillä kansioilla. Jolloin puunäkymästä näkee heti, miten ne on rytmitelty. Sininen on nykyaikaa ja vihreä menneisyyttä.

Kansioiden otsikot ovat vain minua varten, eivät siis näy lopullisessa työssä kun kaikki yhdistetään yhdeksi dokkariksi. 

Nyt jos Scriveneriin sais vielä sen suomenkielisen oikoluvun, elämä olisi melkein täydellistä. 

Annoin ensimmäistä kertaa E:n tekstiä kirjoituspiirin kommentoitavaksi. Koska olin lukenut kyseisen luvun kymmeniä kertoja enkä enää nähnyt kirjoitusvirheitä, luulin ihan tosissani, että niitä ei ole. Opinpas ainakin sen, että tästä eteenpäin en kuvittele enää mitään vaan pistän tekstin kiltisti Libreofficeseen oikoluettavaksi ennen kuin laitan seuraavan kerran uutta tekstiä eteenpäin.

keskiviikko 3. elokuuta 2016

Heinäkuussa luettu

Luin 





 

Näiden lisäksi luin yhden tietokirjan E:tä varten. 

Kesken jäi Jussi Adler-Olsonin vanki. Se oli kirjoitettu jotenkin vain niin tiiviisti, että lukeminen oli tosi raskasta ja työlästä. 
Taisin jaksaa 26 sivua. Yleensä yritän päästä edes viiteenkymmeneen, mutta tämän kohdalla en vaan millään jaksanut ajatusta, että pitäisi jatkaa. 

Auteren kirja oli tähän verrattuna täysi vastakohta. Luin sen yhdessä viikonlopussa, enkä edes yrittänyt. Tuntui vain, että aina kun edes vilkaisin kirjan suuntaan 20 sivua meni ihan noin vain. Olen ennenkin hehkuttanut täällä noiden Auteren kirjojen perään. Hard-core dekkaristit eivät ehkä ihan tule pitämään siitä, että loppuratkaisu töksähti yllättäen eteen ja vielä vähän puskasta, mutta minä luenkin näitä ihan sen fiiliksen takia mikä kirjoissa on. Jostain syystä olen aina ollut vähän heikkona 30-lukuun
 
Kuuntelin: