keskiviikko 27. heinäkuuta 2016

2 + 3

2. lukua 
3. kohtausta
En kirjoittanut eilen yhtään uutta lukua, mutta tajusin yhden niistä olevan vain pieni kohtaus. Kummastakin puuttuvasta luvusta on olemassa raakatekstiä. Yhdessä enemmän, toisessa vähemmän. 

Eilen oli todella hyvä kirjoituspäivä. Työskentelin kahdessa pyräyksessä. Viidestä seitsemään ja kahdeksasta puoli kymmeneen. Toinen näistä pyrähdyksistä tuli suunnittelematta. Istuuduin sohvalle kirja kädessä ja päätin vain tarkistaa pienen jutun aikaisemmin kirjoittamastani tekstistä. Puolitoista tuntia myöhemmin, olin saanut editoitua kohtauksen loppuun. Elisen kirjoittamissessiot oli niitä ihania, jotka saa aikaiseksi yhtä paljon energiaa kuin jos olisin juonut kuusi kupillista kahvia putken. 

Eilen kävin myös hypistelemässä rooiboksen kirjaa. Minulla oli kymmenen minuuttia aikaa ennen bussin tuloa ja satuin olemaan Suomalaisen lähellä. Luin ensimmäiset lauseet ja pidin heti, koska heti ensimmäisellä sivulla puhuttiin kahvin juonnista. En ottanut kirjaa mukaani, sillä raahasin mukana kymmenen litran laatikkoa kissanhiekkaa. Ostaa kirjan vähän myöhemmin, sitten kun olen kevyemmin liikenteessä.

tiistai 26. heinäkuuta 2016

3 + 2 + 2+ 1

Otsikko kertoo mitä E:stä on vielä tekemättä.
3 uutta lukua
2 uutta kohtausta
2 korjattavaa lukua
1 puuttuva kohtaus jonka paikkaa en vielä tiedä

En tule saamaan ihan kaikkea tehtyä tällä viikolla. Enimmäkseen siitä syystä, että puuttuvia lukuja on kolme. Ajattelin, että teen kaiken muun ensin alta pois ja jätän ne viimeisiksi.

Tänä vuonna en pääse pitämään pitkää lomaa, koska elän täysillä pätkätyöläisen arkea. Mutta ensi vuonna tämän ei pitäisi olla enää ongelma. Ihan lomatta en kuitenkaan mene. Ensi viikolla pidän muutaman päivän ja joskus vähän myöhemmin viikon. Ensi viikko menee varmaan vielä näiden korjausten kanssa ja sitten, ehkä, vihdoin von aloittaa yhdistämisen.

En millään jaksaisi enää tässä vaiheessa uusia lukuja, mutta minkäs teet, kun yksi hahmo päätti vasta tällä editointikierroksella astua näyttämölle. Tämä hahmo on mukana nykyhetken aikajanassa, mutta ennen tätä kierrosta, hän ei vilahtanutkaan menneisyydessä.

Kirjoittajat jaetaan yleensä karkeasti kahteen kastiin. Seikkailijat, joiden tarina etenee kirjoittaessa ja suunnittelijat, jotka ensin tekevät tarkat suunnitelmat ja vasta sitten kirjoittavat. Minä olen jotain siltä väliltä. Suunnittelen kyllä, teen kaavioita (niitä on ihana tehdä), mutta ne suunnitelmat toteutuvat vain karkeasti. Joka kierroksella tulee lisää, uusia tapahtumia, hahmoja ja kaikenlaista muuta.

Joku kuvaili kirjoittamista siten, että se on kuin sipulin kuorintaa. Se aloittaa ulkopuolelta ja kerros kerrokselta paljastaa sisuksen. Minusta tuntuu useammin siltä, kuin yrittäisin rakentaa sipulia. Tiedän mitä siellä keskellä on, mutta kierros kierrokselta ympärille tulee lisää kamaa. En muista itkettikö kirjoittaminen sipulivertaaja ja sen takia valitsi juuri sen kasvin (artisokka olisi toiminut myös). Minua kirjoittaminen ei itketä, useimmiten tekee onnelliseksi, mutta on niitäkin päiviä kuin se tympii.

torstai 21. heinäkuuta 2016

Loppukohtauksia

Heräsin eilen neljältä, tänään myös. Eilen sain editoitua E:n loppuun. Tänään sain siirrettyä viimeiset muutokset koneelle. Sanamäärä tipahti alle 40 000. Kirjoitin paljon uutta, mutta poistin sitäkin reippaammin.

Hirveästi tekisi mieli aloittaa yhdistämään aikajanoja, mutta ehkä maltan vielä hetken.Pitäisi kirjoittaa pari uutta kohtausta ja tehdä pari rakenteellista muutosta. Siirtää pari kohtausta paikasta toiseen ja kaikenlaista muuta pientä sälää. Mielenterveyden kannalta on ehkä järkevämpää tehdä ne muutokset nyt, eikä siinä vaiheessa kun yhdistän. Takaraivossa pyörii vähän sellainen aavistus, että tarina saattaa hajota käsiin yhdistämisprosessin seurauksena, ennen kuin saan kasattua sen jälleen johonkin järkevään muotoon.

Toissa päivänä keksin, mihin sanoihin E:n menneisyyden osuus loppuu. Eilen ehkä sen, miten koko tarina.

lauantai 16. heinäkuuta 2016

Editointia

E:n editointi on vähän alle puolessa välissä. Se etenee hitaasti, koska siirrän korjaukset koneelle parin luvun välein. Yritän välttää sitä tuskallista prosessia, että korjaukset pitää siirtää kerralla.

Onneksi luin Stein on writing-kirjaa samaan aikaan kun aloin editoimaan, sillä se palautti mieleen "näytä älä kerro"-säännön. Ne kohdat joihin en ole tyytyväinen, ovat melkein aina tuon säännön alaisia. Jos en heti hahmota miten näytän sen mitä selitän, olen vain merkannut ne Scrivener tiedostoon korostuskynällä. Puran ne auki siinä vaiheessa kun yhdistän aikajanat. Se miten näytän jotkut kohtaukset, riippuu ihan siitä missä kohtaan ne ovat tekstissä ja sitä en voi tietää varmuudella, kuin vasta ensi kierroksella.

Ehkä minä vielä joku päivä sisäistän tämän säännön. 

Tuon säännön lisäksi, kirjassa oli paljon muutakin mitä oli hyvä kuulla esim jännityksestä, jännitteestä, dialogista, editoimisesta ja vaikka mistä. Parasta kirjassa oli se, että siinä annettiin niin paljon esimerkkejä, että asian pystyi hahmottamaan. Näiden juttujen siirtäminen omaan tekstiin on sitten asia erikseen. 

Ajattelin, että voisin kuunnella tämän uudelleen sen jälkeen, kun olen yhdistänyt aikajanat, mutta ennen kun aloitan seuraavan editointikierroksen. 

Toivottavasti huomenna ei sada. Olen nukkunut vähän huonosti viimeiset kolme yötä. Lenkkeily auttaisi, mutta ulkona sataa aina, kun lenkkeilyyn on aikaa ja/tai energiaa. 

tiistai 12. heinäkuuta 2016

Rikottu lupaus

No enhän minä sitten osannut malttaa, vaan löysin eilen itseni editoimassa E:n ensimmäistä lukua ja tuskailemassa siitä, että se ei oo ollenkaan sellainen kuin mitä olin päässäni kuvitellut. 

Olen kuunnellut viimeiset pari päivää Stein on Writing kirjaa. Toistaiseksi se on ollut yksi parhaista opuksista joihin olen törmännyt. Se on saanut miettimään paljon omaa tekstiä ja varsinkin sen puutteita. Esimerkiksi olen jo pidemmän aikaan miettinyt, että pitäisiköhän minun esitellä yksi henkilö aikaisemmin ja tätä kirjaa kuunnellessani ymmärsin vastauksen olevan kyllä. Nyt tämä henkilö astuu kehiin vasta luvussa yhdeksän. Muutos vaikuttaa aika moneen lukuun, mutta enimmäkseen tähän uuteen ensimmäiseen lukuun. 

En kuitenkaan tee tätä muutosta nyt, vaan editoin tämän nykyisen version sellaisena kuin se on ja teen muutoksen siinä vaiheessa, kun alan limittämään näitä kahta eri aikatasoa. Kahden aikatason yhdistäminen yhdeksi kokonaisuudeksi voi aiheuttaa vielä monta sellaista muutosta, mitä en nyt vielä edes hahmota. 

Tämä nykyinen ensimmäinen luku, jonka kanssa tuskailen, siitä tulee luultavasti luku numero kaksi. Hyvin todennäköisesti joudun poistamaan siitä alun kokonaan, sillä se ei nyt ihan taida toimia.

sunnuntai 10. heinäkuuta 2016

Sunnuntai

Juon kahvia ja mietin, että pitäisi mennä suihkuun. Sitten pitäisi lähteä ulos ja olla sosiaalinen. Tänään on kuitenkin sellainen päivä, että jäisin mieluummin kotiin. 

Tekisi hirveästi mieli alkaa lukemaan ja editoimaan E:tä, mutta yritän malttaa. Perjantaina olen vapaalla ja ajattelin käyttää sen päivän hyväksi. 

sunnuntai 3. heinäkuuta 2016

Kaikenlaista viikonloppusälää

Eilen kävin pridessä ja poltin olkapääni. Tänään kävin lenkillä ja kastuin. Eksyin myös vähän. Tiesin tavallaan missä olin, mutten kuitenkaan. Onneksi on puhelin ja gps niin tällaiset suuntavasitovammaisetkin selviää ehjänä kotiin. 

Poltettujen olkapäiden lisäksi kirjoitin eilen E:n menneisyyden niin valmiiksi, kuin vain pystyin. Sanoja on vähän päälle 40 000 ja tulostettuja sivuja 181 (91 koska tulostin kaksi sivua per A4). Muste riitti, samoin paperit. Oletin, että kumpikin loppuu. 

Nyt E on tauolla ja olo on oudolla tavalla tyhjä. Ei ole sellaista "pitäs olla kirjoittamassa", fiilistä joka yleensä nakertaa takaraivossa, kun teen vapaalla jotain muuta kuin kirjoitan. 

Lee Childia on jäljellä vähän alle 150 sivua, minkä jälkeen luen sen yhden tietokirjan E:tä varten. Sen jälkeen vasta tartun punakynään ja editoin tulostetun tekstin. 

Ainokin edistyi tänään vähäsen ja toivon, että edistyy illemmalla vielä pikkasen enemmän. En muista olenko maininnut täällä aikaisemmin, mutta Aino on ollut sellainen unettomien öiden sivuprojekti. Sellainen jota kirjoitan aina, kun en saa unta. Joskus uni tulee kun on kirjoittanut puoli sivua, joskus puolitoista. Joskus kirjoitussessioiden välillä on ollut muutama päivä, joskus viikko. Enää tämä yksi kohtaus loppuun ja kasassa on noin 1/3. Kunhan saan tämän puuttuvan kohtauksen kirjoitettua ajattelin, että voisin pikkuhiljaa alkaa siirtämään sitä koneelle.