Hidas kierros

Olin varannut koko viikon korjausten siirtämiseen paperilta koneelle, mutta sainkin sen eilen valmiiksi \o/ 

Seuraavaksi olisi tarkoitus palata L:n osuuksiin. Tämä kierros tulee olemaan hidas koska pääsen (vihdoin) leikkimään sanojen ja lauseiden kanssa, mutta myös siksi, että haluan lukea jokaiseen lukuun liittyvän taustamateriaalin. Tarkoitus olisi, että en siirry seuraavaan lukuun ennen kuin edellinen on valmis. 

Tämän kierroksen suurin haaste tulee olemaan minä itse. Vaikka nautinkin siitä, kun saan leikkiä sanoilla ja lukea aiheeseen liittyvistä asioista, jossain vaiheessa tulen haluamaan myös, että asiat etenisi nopeammin. Toivottavasti siinä vaiheessa osaan malttaa. Tällä kierroksella ei ole mitään kiirettä. Oma tavoite on, että kunhan saisin tämän joskus syksyllä valmiiksi olisin ihan tyytyväinen. 

Olin vähän toivonut, että olisin ehtinyt aloittaa editoimisen jo tänään. Käyttää se 15 minuuttia, mitä minulla on aamuisin luppoaikaa ja alkaa editoimaan ensimmäisiä lauseita, mutta tänään keitin aamiaiseksi puuroa ja siihen ne ylimääräiset minuutit sitten menikin. 

Viikonloppu

Aloitin eilen Saara Turusen Sivuhenkilön ja tänään sain luettua sen loppuun. Jos kirjaa pitäisi kuvailla yhdellä sanalla se olisi ihana. En ole lukenut Turusen ensimmäistä kirjaa, koska aiheena se ei oikein innostanut, mutta nyt sen ottaminen käteen ei tunnu enää yhtä mahdottomalta ajatukselta. Sivuhenkilö oli niitä kirjoja joita lukee tajuamatta, että lukee. Sitä vain on jotenkin keskellä sitä kaikkea ja aina, kun välillä nousee pinnalle vetämään henkeä, yllättyy siitä, montako sivua on mennyt.

Pakko tunnustaa, mutta olen repsahtanut. Kuuntelin viime viikolla sivumennen podcastin uusimman jakson ja tein varauksen Peter-Peter -kirjaan sekä Aila Meriluodon päiväkirjaan joka oli podcastissa esillä. Tämän lisäksi olen lainannut kirjastosta pari kirjaa Kellotornia varten (mutta näistä en pode huonoa omatuntoa) sekä poistanut lukituksen osasta kirjaston varauksista. Varaukset eivät ole onneksi tippumassa heti syliin, sillä ensimmäinen jonka voisin saada on kirja jossa olen varasijalla 2, mutta kirjoja on järjestelmässä 1 eli senkin saapumiseen menee ainakin se pari kuukautta. 

Muuten viikonloppu on mennyt ihan leppoisasti. Kävin luistelemassa (en eilen, mutta tänään). Jäällä oli välillä muutama muukin, mutta enimmäkseen sain mennä itsekseni ja se oli hauskaa. Ei tarvinnut väistää ketään ja sai mennä niin lujaa kun uskalsi. Tulin kotiin noin tunnin päästä siinä vaiheessa, kun takapuoli oli jäässä (en tiedä miten se on edes mahdollista). Eilen illalla kissa päätti käyttää olohuoneen lattiaa vessapaperina, joten tänään olen myöskin luutunut lattiat, tehnyt ruokaa, pessyt kolme koneellista pyykkiä ja siivoillut. Olen myös editoinut ja siirtänyt korjauksia paperilta koneelle. Luultavasti saan tämän osuuden ensi viikolla valmiiksi ja sitten voin ajatella taas L:ää. 

Nyt olen siinä oudossa välitilassa, kun en tiedä minkä kirjan ottaisin seuraavaksi luettavaksi. Aila Meriluodon päiväkirjan lisäksi hyllyssä on yksi toinen repsahduskirja, mutta kummassakaan näistä ei ole varausjonoa, joten niiden lukemiselle ei ole nyt niin kova kiire. Eli voisin ihan hyvin ottaa hyllystä myös jotain sellaista, mikä on on seissyt siellä jo pitkään.

Perjantai ja editointia

Tämä viikko on mennyt aikalailla K:n osuuden parissa. Elokuuhun verrattuna teksti oli parantunut huimasti. Kun elokuussa päällimmäinen tunne oli, että tarina junnaa paikoillaan nyt tätä fiilistä ei enää ollut. Tarina eteni, tapahtumien järjestyksessä oli järkeä ja tekstin parissa oikeasti viihtyi. Ei se täydellinen ollut. Mukana oli ainakin yksi kohtaus, jossa idea oli ehkä hyvä, mutta toteutus täyttä roskaa. Oli vielä kankeaa tekstiä (mutta ei lainkaan niin paljon, kuin elokuussa). Oli myös pari juonenkäännettä, jotka sai epäilemään, oliko ne kuitenkaan oikein. 

Töissä oli tänään kiva, mutta väsyttävä päivä. Kotona olen sen sijaan ollut täysin tehoton, mutta perjantaina saa ollakin.

Huomenna olisi tarkoitus aloittaa korjausten siirtäminen koneelle. Suunnitelmissa on myöskin mennä luistelemaan. Herätys on laitettu seitsemäksi siitä syystä, että voisin olla viimeistään yhdeksältä ulkona. Toivon kovasti, ettei kukaan muu jaksa liikkua vielä niin varhain ja saisin olla jäällä yksin. En millään jaksaisi väistää enää yhtäkään lasta.

127 sivua

Eilen tulostin K:n osuuden ja kun olin poistanut ensimmäisen sivun, missä ei lukenut muuta kuin työn nimi, niin jäljelle jäi 127 sivua. Valitettavasti huomasin vasta tulostuksen jälkeen, että tekstissä ei ollut luku- eikä sivunumerointia ja nyt pitää vaan toivoa, etten kompastu nivaska kädessä.

Tänään luin läpi ja editoin viisi lukua. Korjauksia ei ollut paljon. Muutama kirjoitusvirhe, pari lausetta vähän paremmaksi, mutta muuten vain luin. Toistaiseksi se on ollut ihan hauskaa. On ollut ihana nähdä, että teksti toimii (koska aina tämän työn kanssa ei ole ollut tällaista fiilistä).

Editointia kissatalossa <3

Neuletöiden tekeminen kissatalossa on sitä, että kun vahingossa jätät keskeneräisen neuletyön sohvalle joku jättää haisevan mielipiteensä sen päälle. Ei auttanut muu kuin teipata kierrepuikot toisiinsa kiinni, katkaista lanka, survoa työ pesupussiin ja valita pesukoneesta mahdollisimman hellävarainen pesuohjelma. Nyt vain toivon, ettei koko homma lähde purkautumaan.

Mutta muuten ihan kiva viikonloppu.

Yksi hyvä lause

Tänään oli iltavuoro mikä tarkoitti hiljaista ja pitkää aamua, toista kupillista kahvia sekä kirjoittamista. Sain aamulla valmiiksi L:n osuuksien kierroksen. L:n kierros ei ollut vaikea, koska enimmäkseen luin vain tekstiä läpi ja tein pieniä muutoksia. Muutama kohtaus vaati hiukan enemmän työtä, mutta enimmäkseen se oli vain sitä lukemista. Tämä oli helppo kierros koska en vaivannut päätäni puuttuvilla kohtauksilla tai vääntänyt kieltä kauniimmaksi. Seuraavaksi olisi tarkoitus siirtyä hetkeksi K:n pariin. Kirjoitan tällä hetkellä yhtä puuttuvaa kohtausta, mutta sitten voisin tulostaa ja lukea osuuden paperilta läpi. Voisin samanaikaisesti sekä luoda kohtausluettelon että editoida punakynän kanssa.

Tällä hetkellä luen Sara Ehnholm Hielmin Ja sydän oli minun. K:n osuuksissa, aivan tekstin alkupäässä, on kohtaus, missä yritän kuvailla erästä tiettyä ääntä. Koko näiden (vähän yli) kahden vuoden ajan, kun olen kirjoittanut K:ta en ole osannut kuvailla tätä ääntä oikein. Kuulen äänen päässäni ja tiedän, mitä haluan kuvailla, mutta en silti saanut sitä ajatusta paperille. Eilen makasin jo vuoteessa ja luin Ehnholmin kirjasta kohtausta, missä hän kuvailee joutsenta ja ääntä joka tästä tietystä joutsenesta syntyi. Ja silloin keksin sen. Vaikka Ekholmin kuvailema ääni ja se mitä itse yritin kuvailla ovat täysin erit, jotenkin se, että luin äänestä tekstiä sai tajuamaan mitä ajoin takaa. Sitten äkkiä kännykkä esille koska tiesin, että jos en saa lausetta talteen unohdan sen.

Viikonloppu

Tänään olen käynyt treeneissä, tehnyt lounasta, vaihtanut lakanat, siivoillut ja tehnyt porkkanasosekeittoa ensiviikkoa varten. Nyt pyykit pyörii koneessa ja täällä tuoksuu mysli koska otin sen juuri uunista ulos.

Tänä viikonloppuna olen myös käynyt luistelemassa. Ensimmäistä kertaa sitten teinivuosien. Luistimet löytyivät omasta takaa, samat jotka sain joululahjaksi vuonna 94. Ne mahtuivat jalkaan koska minulla oli jo teininä 42-numeron jalka.

Olen myös editoinut. En hurjia määriä, mutta jonkin verran. Tällä hetkellä olen tehnyt 10/27 lukua. Ehkä editoinut yhdennentoista luvun vielä tänään, mutta luultavammin en. Luultavasti ilta menee lukiessa.

Tällä viikolla olen käyttänyt ihan liikaa aikaa uuden kirjoitusvihon löytämiseen. Niin paljon kuin pidänkin Miquelrius-vihoista, niin Amazonista ostaminen ei ollutkaan vaihtoehto lähetyskustannusten takia. Joten tyydyin sitten vihkoon jonka löysin Suomalaisesta.

Nyt iski väsy. Kai se on vaan pakko laittaa kahvi tippumaan.

Sunnuntai

Tänään olen tehnyt lötköjä uunijuureksia ja kalapuikkoja. Pessyt pyykkiä, neulonut ja kuunnellut äänikirjaa. Kävin myös lenkillä mikä oli kivaa, sillä kyse oli ensimmäinen liikunta puoleentoista viikkoon.

Eilen sain todeta, ettei Akateemisessa myydä enää suosikki kirjoitusvihkoa (Miquelrius, kierreselkäistä A4 -vihkoa). Voisin yrittää käydä ensi viikolla tutkimassa ne pari paperikauppaa jotka ovat töölössä. Ehkäpä sieltä löytyy jotain vastaavaa (ja olishan se kiva tukea jotain pientä kivijalkakauppaa). Mitään superkallista en halua ostaa, En tarvitse ylikauniita kansia tai muita hienouksia. Miquelrius -vihot ovat vaan tuntuneet jotenkin niin sopivilta. Niissä on hyvä paperin paksuus ja tuntu. Ja ne on riittäviä (tämä nyt loppuva on kestänyt vuoden tai jotain niillä hujakoilla). No jos en löydä mitään sopivaa niin kai se katse pitää sitten vaan kääntää amazonin suuntaan.

Editointia

Sen jälkeen, kun puolitoista viikkoa sitten sanoin meneväni tauolle olen kirjoittanut ja editoinut ja varsinkin syventänyt tekstiä ihan järjettömästi. Joinakin päivinä jopa töiden jälkeen mikä yleensä on ihan mahdottomuus. Ja suurin osa tästä kirjoittamisesta on ollut K:n osuuteen jonka kanssa olin jumissa ja jota en puolitoista viikkoa sitten jaksanut edes katsella.

Tämän lisäksi olen käynyt läpi L:n osuutta. Luin tulostetun pinkan läpi, keräsin kohtaulistan ja lisäsin korjausehdotuksia postit-lapuille. Sitten siirsin kohtauksen Scriveneriin.

Tein projektiin uuden kansion ja loin jokaiselle kohtaukselle oman indeksikortin (eli tekstitiedoston). 

Tämän jälkeen järjestelin kohtaukset uudelleen ja tulostin näistä sellaisen version, missä näkyy indeksikortin otsikko ja sen alla synopsis. Näin sain tämän uuden kohtausjärjestyksen paperille. Käytin tässä kohtausten järjestämisessä myös eri värejä, koska L:n osuudessa on kolme eri juonihaaraa. Tämä helpotti huomattavasti juonihaarojen hahmottamista.

Seuraavaksi ajattelin pikkuisen erkaantua Herronin ohjeista ja yhdistää pari seuraavaa kierrosta yhdeksi. Tarkoitus olisi tehdä korjauksia ja kirjoittaa kohtaukset sujuvammiksi saman kierroksen aikana.

Tämän kierroksen jälkeen tulisi sitten se kierros, kun uudelleen kirjoitan jokaisen lauseen niin monta kertaa, että se alkaa toimimaan.

Tuo kohtauslistan luominen oli oikeasti niin hyödyllistä, että ajattelin tehdä saman K:n osuuksille sitten, kun L:n osuus on editoitu. Joo se oli työlästä, mutta älyttömän tehokas työkalu juonen hahmottamisen kannalta.

10 vuotta

Kahdesta asiasta tulee kuluneeksi tänä vuonna 10 vuotta.

13.6. tulee kuluneeksi 10 vuotta siitä, kun tapasin kissani ensimmäistä kertaa ja toin sen kotiin. 

Tasan viikko tästä 20.1. tulee kuluneeksi 10 vuotta siitä kun tavattiin miehen kanssa ensimmäistä kertaa (sitä en nyt sentään tuonut ekalla kerralla kotiin). Outoa, että tästäkin on tosiaan niin kauan koska välillä tuntuu, että juurihan me tavattiin.

Sitten luulin, että tänä vuonna tuli kuluneeksi 10 vuotta siitä, kun aloin kirjoittamaan, mutta tämä tapahtuikin vasta vuonna 2010.

2009 olin vielä aika kiireinen uuden työpaikan kanssa sekä entisen asunnon tulevasta putkiremontista. Kirjoittamisinto syntyi vasta syksyllä 2010, kun törmäsin työkaveriin joka oli sairaslomalla kirjoittanut kaksi romaania ja yhden runokokoelman ja se jotenkin sytytti minussa halun kirjoittaa tarina, joka oli pyörinyt mielessä monta kuukautta. Mutta koska kirjoittamistaitoni oli siinä vaiheessa pyöreät 0 niin aloin kirjoittamaan tätä ystävän kanssa. Kyl me saatiin kässäri valmiiksi, oltiin jopa niin hulluja, että lähetettiin se kustantamoille ja onneksi tuli hylsyt. Yritin lukea tekstiä jokin aika sitten, mutten pystynyt. Liian noloa. Sillä hetkellä se oli kuitenkin parasta, mitä senaikaisilla taidoilla osattiin kirjoittaa. 

Ystävä ei jatkanut kirjoittamista tämän kässärin jälkeen, kun taas minä en osannut enää olla kirjoittamatta. Tämän yhteisen kässärin jälken aloin kirjoittamaan A:ta jota editoin vielä siinä vaiheessa, kun aloitin tämän blogin. 

Se vanhasta. 

Uusi vuosi meni potien lievempää versiota siitä flunssasta, missä mies oli koko joulun. Ainoa hyvä puoli siinä, että olin eilen kotona töiden sijaan oli se, että kerkesin jatkamaan L:n editointia ja luin loppuun sen kindlekirjan jota en uskonut saavani luetuksi joulukuun aikana.

En harrasta uudenvuodenlupauksia, mutta tavoitteita voi aina asettaa. Tänä vuonna niitä on kaksi.

1. Työstää Kellotorni sellaiseen pisteeseen, että saan yhdistettyä K:n ja L:n osuudet yhdeksi tarinaksi.

2. Olla tappamatta enempää kasveja