maanantai 27. maaliskuuta 2017

Odotus

Viikonloppuna tein kaikenlaista: tapasin pari kirjoittavaa ystävää, siivosin, kävin läpi lääkekaapin sisällön ja harmittelin vanhentuneen unilääkepurkin perään. Kokeilin myös ensimmäistä kertaa nyhtökauraa. Piti olla lasagne, mutta tuli soppaa. Ei nyhtökauran vika vaan ohjeen (tai kokin?).

Tämän lisäksi lähetin E:n takaisin kustantajalle. En suunnitellut tekeväni sitä näin pian, mutta niin siinä vain kävi. Luin käsikirjoituksen uudestaan viikonlopun aikana. Tekstin lukeminen kindle apista ja pädiltä oli nerokas ajatus (ei kylläkään omani). Se antoi kaivattua etäisyyttä koska sai tekstin näyttämään tarpeeksi erilaiselta. Tekstin lukeminen yhtenä kokonaisuutena yksittäisten lukujen sijaan sai minut taas tajuamaan miksi pidän tästä tarinasta. 
Tekstin seasta löytyi vielä kaikenlaista korjattavaa. Osa oli vain kirjoitusvirheitä, mutta osa vähän isompia juttuja. Esimerkiksi vaikka se, kun hahmot juttelevat asiasta joita ei enää tässä versiossa tapahdu. Korjasin tekstin lauantaina ja lähetin eilen. Tänään sain kuittauksen, että saapunut on ja palataan asiaan kevään mittaan. Jäljelle jäi enää odotus.

keskiviikko 22. maaliskuuta 2017

Oliko se siinä?

Ehkä, ehkä ei. En oikeasti tiedä. Olen ehkä editoinut E:n loppuun. Ainakin nyt tuntuu siltä. Päähenkilöä voisi vielä syventää, mutta pää lyö tyhjää. No nyt se saa sitten olla ainakin hetken. Viikonloppuna voisin kääntää scrivener projektin e-kirjamuotoon ja tunkea kindleen. Toiveena on, että tekstin lukeminen eri formaatissa antaa kaivattua etäisyyttä. Ennen viikonloppua en kuitenkaan aloita lukemista. Parin päivän tauko voisi tehdä hyvää. 
 
Tänään vietin työpäivän vähän eri ympäristössä ja kun kävelin kotiin tajusin olevani kirjaston lähellä. Menin sisälle, koska miksipä ei, ja istuin alas kirjoittamaan. Oikea kirjoitusvihko on A4 ja kierreselkäinen ja en kanna sitä mukana, ellen tiedä pääseväni kirjoittamaan. Mukana kulkee kuitenkin aina kaikista pienin moleskine-vihko, koska koskaan ei voi tietää milloin eteen tulee kirjoitushetki. Oli kiva istua itselleen vieraassa kirjastossa ja kirjoittaa. En kirjoittanut pitkään enkä paljon, mutta sain aukaistua ne pari E:n kohtaa jotka olivat työn alla ja vähän jumissa.

torstai 16. maaliskuuta 2017

Taisteluväsymystä

Kyllähän se jo vähän tökkii, kun lukee samoja sivuja sadannen kerran. Ensimmäiset editointikierrokset oli paljon hauskempia, kun seasta löytyi sitä uutta tekstiä jota ei edes muistanut kirjoittaneensa. Nyt sitä uutta löytyi vain muutaman kohtauksen verran jotka syntyivät edellisellä kierroksella. 

Editointi etenee ja kyllähän minä sen loppuun saatan, mutta ei se aina hauskaa ole. Sitten kun lähetän tämän ensi kuussa ja jos se ei silloin nappaa, niin kesänmittainen tauko voisi tehdä hyvää sekä minulle että projektille. 
Syksyllä saattaisin jopa muistaa, miksi pidän tästä tekstistä.

tiistai 14. maaliskuuta 2017

Tiivistä

Jos jotenkin pitäisi summata saamaani palautetta niin se olisi tuo tiivistä. Sitä saan kuulla jokaisessa palautteessa joten kai se on sitten totta. Toinen mistä saan kuulla on se, että teksti on liian dialogipainotteista ja osa siitä pitäisi sulauttaa kerrontaan. 

Olen nyt käynyt läpi ja korjannut Morren palautteen lukukohtaiset merkinnät. Olen kirjoittanut vähän uutta ja poistanut vanhaa. Uutta tekstiä pitäisi kirjoittaa vielä yhden kohtauksen verran, mutta teen sen sitten kun olen sen kohdalla. Nyt työn alla on tekstin lukeminen ja näiden tiivistettävien kohtien löytäminen. Tänään kävin läpi pari lukua ja 25 vielä jäljellä.

Tiivistämiskommentti on  sinänsä hassu sillä kirjoittaessa minulla on aina sellainen olo, ettei tekstiä synny tarpeeksi. Ne muutamat kerrat kun olen yrittänyt nanoa on tuntunut aina siltä, että tarina loppuu paljon ennen kuin 50 000 sanaa on täynnä.

Mitä muuta? No en käynyt tänään lenkillä vaikka oli suunnitelmissa. Olin kotona viideltä ja kuudelta olisi pitänyt lähteä. Tunti on liian lyhyt aika palautua töistä. Juoksulenkin sijaan menin suihkuun koska olin niin jäässä. Yritän huomenna uudestaan. Ilmatieteenlaitoksen mukaan huomenna pitäisi olla hitusen lämpimämpää. 

torstai 9. maaliskuuta 2017

Palautetta

Sain toissa päivänä Morren palautteen E:stä. Pitää sanoa, että oli hintansa väärti. Eikä se hintakaan ollut oikeasti kovin päätä huimaava (yhdet lentoliput).

Palautteessa oli sekä yleisellä tasolla olevia juttuja, että lukukohtaisia. Varsinkin nämä lukukohtaiset tulevat helpottamaan editointia paljon. Yleisellä tasolla olevat olivat enemmänkin sellaisia asioita joita teen ja toistan jatkuvasti.

Oli siellä myös kehuja mikä lämmitti mieltä. Ainakin hetkellisesti on taas sellainen fiilis, että ehkä tästä voisi tulla jotain. Tämä hyvä fiilis katoaa kyllä viimeistään sitten, kun editointi on pahimmillaan. 
 
Mitä seuraavaksi?
Tulostan sekä E:n että palautteen sillä paperiversiosta on helpompi editoida.

Tällä hetkellä luen yhtä käsikirjoitusta josta lupasin antaa palautetta. Toisten tekstiä on paljon helpompi kommentoida. Eniten minua huvittaa aina se, että ehdotan jotain johonkin kohtaan ja saan sitten itse palautetta samanlaisesta asiasta. Omalle tekstille on vain niin sokea. 

Tämä kuu menee editoidessa samoin kuin osa seuraavaakin, mutta sitten pitää vain rohkaista itsensä ja lähettää se eteenpäin. Saa nähdä, missä vaiheessa uskallan tehdä tämän.  

keskiviikko 8. maaliskuuta 2017

Joskus vähän ärsyttää

Tämä uutinen ärsytti.

Mietin vain, että jos tämä olisi ollut toisinpäin eli kyseessä olisi ollut 40 vuotias mies ja 12 vuotias tyttö niin olisiko artikkelissa käytetty sanaa kiihkeä neljä kertaa?

Huomaa kyllä, että kyseinen toimittaja ei ota näiden lasten hätää tosissaan. 

Seuraavassa postauksessa puhun taas kirjoittamisesta.  

sunnuntai 5. maaliskuuta 2017

Liikaa pakkasta

Tänään heräsin kuudelta jotta olisin päässyt lenkille, mutta ulkona on liikaa pakkasta. Minulla on ihan mainiot fleecellä vuoratut ulkoiluhousut, mutta takki on liian kevyt. Se on ihan riittävä jos pakkasta on vain pari astetta, mutta kahdeksan on liikaa. Aamulenkki vaihtui kirjoittamiseen ja juoksemisen sijaan käyn myöhemmin pitkällä kävelyllä. Kävellessä voin vetää päälle paksumman takin jolla juokseminen ei onnistu. Se on taas siihen hommaan liian raskas ja kuuma. Topatut juoksuhousut olivat tämän vuoden suuri hankinta. Metsästin niitä ihan törkeän pitkään ja ne mihin päädyin maksoivat enemmän kuin olin suunnitellut. Päädyin niihin koska ne oli parhaat mitä olin löytänyt ja siinä vaiheessa olin kyllästynyt etsimään. Ehkä löydän ensi vuonna sen sopivan takin. Vihaan vaatekaupoissa pyörimistä ja housujen metsästys kulutti tämän vuoden shoppailukiintiön.

Olen huomannut, että olen juoksijana ja kirjoittajana aivan samanlainen. Kumpikin sujuu parhaiten heti aamusta eikä vauhti huimaa.

Nyt kun en mennyt lenkille sain kirjoitettua loppuun viidennen luvun. Se on tosi ruma ja kauhea, mutta tärkeintä on, että se on olemassa. Editoin sitä sitten ensi kierroksella. Tällä kierroksella tavoitteena on pikemminkin saada tarina kasaan ja luvut paikoilleen. Tänään voisin vielä kirjoitella luvun kuusi raakatekstiä ja lukea Autereen kirja loppuun.

keskiviikko 1. maaliskuuta 2017

Helmikuussa luettu

Ensinnäkin pitää vähän kauhistella, että miten voi olla jo maaliskuu? Eikö just ollut joulu? Varmaan kauhistelen samaa kesäkuussakin :)


 Tämän kirjan ostin sähköisenä ja luin pädillä kindleapissa. Tartuin tähän koska tämä on mainittu niin useasti eri podcasteissa, että halusin tietää mistä oli kyse. Kirja oli nopealukuinen, sillä jokaisella sivulla oli vain yhden viisauden verran tekstiä. 
Vaikea sanoa mitään tästä kirjasta koska en muista siitä kuin yhden jutun jonka allekirjoitan. 
Vastustus on voimakkaimmillaan loppusuoralla. 
Editoin samaan aikaan E:n viimeisiä sivuja ja joka hetki teki mieli heittää koko projekti roskiin.
 


Ann Lamottin Bird by Bird on toinen kirja jonka nappasin koska podcasteissa mainittu toistuvasti. Parikymmentä vuotta vaha kirjoitusopas. Jos olisin lukenut tämän kun se ilmestyi (tai ensimmäisenä oppaana), olisin ehkä saanut siitä enemmän irti. Nyt ne samat viisaudet on tullu kuultua muissa oppaissa. 
Tätä kirjaa luin pitkään vaikka onkin todella lyhyt. Tuntui vain siltä, että vaikka miten luen teksti ei edennyt. Sanat hyppi riveillä ja jouduin lukemaan samat rivit monta kertaa. Sitten tajusin pistää silmälasit päähän. Kai se teksti oli juuri sen verran pientä, että lasit tuli tarpeeseen. 



Tämä on niitä kirjoja joiden juoneen kuuluu juonikoukero (twist), joka vetää jalat alta. Yleensä tällaiset on ihan ok, mutta tämän kohdalla tuli huijattu olo. Ärtymyskerroin kasvoi, kun tajuaa kuinka tahallisesti on ohjattu tiettyyn suuntaan. Silti, luin kirjan kahdessa päivässä. Piti ihan hienosti otteessaan.



Töitä varten luettu, mutta Henkkaa ja Kivimutkaa lukee ihan mielellään. Ne on niin ihania.


Sivumennen podcastissa mainittiin tämä ja kun sitten törmäsin siihen kirjaston bestseller hyllyllä otin mukaan. 
Nopealukuinen, mielenkiintoinen ja aika kurjat kortithan Kalanithi sai käteensä. 
Jompi kumpi podcastin vetäjistä sanoi, että tätä lukiessa itki koko ajan. Minua ei itkettänyt. En yleensäkkään itke helposti.

Ja sitten luen Kissan koti. Viimeiset kolme lukua meni siihen, että itken ja luen. 


Yritin kerran lukea yhtä Rannelan nuorten kirjaa, mutta ei siitä tullut mitään. En vaan päässyt tarinaan mukaan (tämä ei ole moite Rannelaa kohti, sillä minulla on samat vaikeudet kaikkien nuortenkirjojen kanssa). Rannelan aikuisten kirjat on sitten ihan eri juttu. Olen lukenut kummatkin ja pitänyt valtavasti. Tämän kirjan luin päivässä. Sitä ei vain voinut laskea alas.


Kolmesataa sivua ohjeita hyvään ja hitaaseen elämään. Tai oikeastaan kaksisataa, sillä kirjassa on sadan sivun verran pelkkiä kuvia tai sivuja joissa vain yksi tai kaksi lausetta. Tämä kirja olisi vaatinut vielä yhden editoimiskierroksen ja rutkasti tiivistämistä. Moni hauska juttu läsähti siihen, että sama ajatus/hauska oivallus toistettiin yhden aukeaman sisällä niin monta kertaa, että ajatuksen alkuihastus karisi pois. Muutenkin näitä viisauksia oli liikaa. Tuli valaistumisähky. 
Tätä kirjaa oli myöskin vaikea lukea sillä teksti ei aina erottunut taustakuvasta (pinkki fontti turkoosilla taustalla ei ole hyvä ajatus). Samoin koukeroinen otsikkofontti oli vaikealukuinen. Yhtäkin otsikkoa tavasin pitkään, kun en hahmottanut mitä kirjaimia siinä oli. 
Tiiviimmässä koossa tästä kirjasta olisi jäänyt enemmän käteen. 

Tällä hetkellä luen Kingin Thinneriä. Hyllyllä odottaa myös Autereen uusin dekkari <3