tiistai 26. helmikuuta 2019

Melkein yksi luku

Eilinen meni kotona ja sairastelun merkeissä. Onneksi suunta oli selvästi paranemiseen päin ja vielä enemmän onneksi ajatus kulki ja sain editoitua sen neljännen luvun! 

Editoin ennen lounasta yhden kohtauksen ja lounaan jälkeen toisen. Hetken ehdin jo iloita, että onnistuin tavoitteessa, mutta sitten ymmärsin, että se uusi kohtaus minkä kirjoitin sunnuntaina kuuluukin näiden kahden jo editoidun kohtauksen väliin joten nyt se neljäs luku on vieläkin kesken. 

Tänään oli töitä. Onneksi oli vähän rennompi päivä niin ei tarvinnut ihan heti suorittaa täysillä tehoilla. 

Aamulla editoin sitä sunnuntain kohtausta. Alkuun se ei meinannut millään alkaa toimimaan ja jossain vaiheessa jo luovutin, että olkoon, mutta sitten katsoin sitä vielä kerran ja yhtäkkiä tajusinkin miten yhdistän alun ja lopun pätkät järkeväksi kokonaisuudeksi ja ennen kuin tiesinkään aamun editointivartti oli ohi ja minulla melkein kiire pesemään hampaat ja juoksemaan bussiin. 

Sairastelusta huolimatta eilinen olin ihan hirveän kiva päivä kirjoittamista ajatellen ja hetken jopa leikittelin ajatuksella kuinka ihanaa olisi joskus irtautua edes hetkeksi töistä ja vain keskittyä tähän. Lomat on tietenkin, mutta ne menee ihan latautuessa. Minusta tulee yleensä tehokas vasta siinä vaiheessa, kun mies menee töihin koska sitten otan tämän vapaan jotenkin vakavammin enkä vaan lusmuile sohvalla ja pelaa. 

Nyt yritin vähän orientautua editoimismoodiin, mutta ei se näillä työnjälkeisillä aivoilla oikein onnistu. Nenäsumutteen käyttö onnistuu kuitenkin. Ajattelin, että voisin tarttua seuraavaksi siihen.

sunnuntai 24. helmikuuta 2019

Sunnuntai

Kolmas viikko ja kolmas luku. Harmi, että tämä viikonloppu meni flunssassa, minkä takia en ole jaksanut edes ajatella editoimista. Sain kolmannen luvun valmiiksi torstaina ja olisi ollut kiva edistää jo seuraavaa. Äsken kirjoittelin vähän raakatekstiä koska olen nähtävästi kirjoittanut kolmannen luvun loppuun asioita, joita en sitten mitenkään käsittele koko tekstissä ja vähän kiinnostaisi tietää, mihin sekin haara johtaa. 

Ainoa hyvä puoli sairastelussa oli se, että olen pelannut. Pelasin vähäsen jo viime viikonloppuna, mutta sitä edellisestä kerrasta on jo aikaa. Niin paljon kuin pidänkin pelaamisesta, niin se on se asia minkä pistän ensimmäisenä syrjään, kun pitää saada muille asioille aikaa. Pelaaminen on myöskin sellainen asia, mitä en voi tehdä jos kaikki ei ole hyvin. Eli jos tiskit seisoo altaassa ja pölyt on pyyhkimättä en osaa rentoutua pelin ääreen, ennen kuin kaikki työt on hoidettu. Oikeasti asia on sama kirjoittamisen kanssa. En osaa uppoutua siihen hommaan koska olen aina hirveän tietoinen kaikista niistä kotitöistä joita en ole vielä tehnyt. Onneksi asutaan kuitenkin pienessä kämpässä, niin ei niitä keskeneräisiä kotihommia ole yleensä kovin paljon.

On hyvin epätodennäköistä, että olen huomenna työkunnossa. Toivottavasti ajatus kulkee kuitenkin edes jotenkuten normaalitasolla ja jaksaisin työstää sitä neljättä lukua. Olis tosi ankeaa, jos olisin koko päivän kotona enkä saisi mitään järkevää aikaiseksi. 

tiistai 12. helmikuuta 2019

Taas se aika vuodesta...

... kun ulkona on niin valoisaa, että pitää ainakin pari kertaa tarkistaa kellosta, ettei vahingossa lähtenyt töistä liian aikaisten.

Vaikka tämä päivä on mennyt neljän tunnin yöunilla (unohdin ottaa eilen unilääkkeet) olen silti onnistunut tekemään jotain mitä en yleensä ikinä jaksa työpäivän päätteeksi, eli editoida. Toisen luvun aloituskohtaus ei suostu nyt millään asettumaan paikoilleen. Olen työstänyt näitä samoja neljää riviä sunnuntaista lähtien. Se on tavallaan sinnepäin, muttei kuitenkaan. Ja vaikka ajattelinkin jo luovuttaa tälle päivälle, niin näiden neljän rivin editoiminen on ollut ihan hauskaa (tämä osa editoimisessa yleensä on). Vielä hauskempaa se tulee olemaan siinä vaiheessa, kun tajuan, miten niiden sanojen pitää oikeasti olla. 

Tänään kävin myös melkein luistelemassa. Melkein tarkoittaa, että vaihdoin ulkoliikunta vaatteet päälle, otin luistimet ja menin jäälle. Vain todetakseni, ettei siellä voi luistella. Sää oli mitä mahtavin, mutta jää oli kammottavassa kunnossa.

Seuraavaksi voisin suunnata keittiöön ja tiskata loput astiat pois. Vuodekin kutsuu. Kello yhdeksän on ihan hyvä aika mennä vuoteeseen lukemaan.

sunnuntai 10. helmikuuta 2019

Loskaa

Kävin päivällä lenkillä ja nyt on lenkkarit kuivumassa. Niin paljon kuin pidänkin lumesta, niin loskaosion voisi jättää hyvin väliin. Toivottavasti ilmatieteenlaitos on oikeassa ja maanantain jälkeen pakastuu (edes vähäsen). Olishan se aika surkeaa, jos tämä etelän talvi oli tässä :/

Tänä viikonloppuna on tullut kans katottua yllättävän paljon telkkaria. Katselin netflixistä Ted Bundyn haastattelut (joka oli hyvä), aloittelin You -sarjaa (joka oli ok) ja kaveri kehui True Detectiven uusinta kautta (jota joudun odottamaan, kunnes tulee areenalle). Yleensä en hirväesti katsele ohjelmia koska jos innostun jostain, niin sitten haluan nähdä kaikki jaksot heti. Onneksi katsellessa voi aina neuloa, eli vaikka viikonloppu menisikin telkkarin tuijotteluksi, niin ei se aika ihan hukkaan mene.

Muuten sunnuntai on ollut aika rauhallinen. Tein mysliä, pesin pyykkiä ja siivoilin. Olen jopa editoinut. Kakkos luku oli työläämpi kuin ensimmäinen, koska halusin eroon kaikista hakasuluista joita luvussa oli ja piti ottaa asioista selvää. 

Ensi viikko on töiden kannalta aika hektinen ja iltavuoroja ei ole lainkaan, mikä tarkoittaa, että pitäisi jaksaa editoida töiden jälkeen (tai nukkua tarpeeksi huonosti, että herään ennen herätystä).

keskiviikko 6. helmikuuta 2019

Ensimmäinen luku

Olen editoinut. Lauantaina siirsin muutaman korjauksen koneelle ja sunnuntaina aloittelin L:n osuuksien ensimmäisen luvun ensimmäisestä kohtauksesta. Nyt on kaikki neljä kohtausta käyty läpi ja seuraavaksi voisin lukea tekstin pädiltä. Se toimii melkein yhtä hyvin, kuin tekstin lukeminen paperilta (ilman, että tarvitsee säätää printterin kanssa), ja mitä parasta voin korjata tekstin suoraan Scriveneriin, kun sen saa nyt myös pädille.

Vaikka editoiminen on sujunut ilman suurempia ongelmia ja olen tyytyväinen lopputulokseen, niin jotenkin energia (ja myös into) ei vaan tunnu riittävän. Luulen, että pääsyyllinen on ihan ne päivätyöt. Siellä on liikaa kaikenlaista mielenkiintoista, että sitten kun vihdoin pääsee kotiin päivän kokonaisenergiasta on jäljellä vain murusia.

Laskeskelin tässä viikonloppuna, että jos editoisin luvun viikossa niin hyvällä onnella voisin saada L:n osuudet tehtyä elokuun alussa. Vielä parempi olisi saada tehtyä ne ennen elokuuta, sillä jos saan elokuun vapaaksi, niin voisin viettää kesälomani yhdistämällä K:n ja L:n osuudet yhdeksi (järkeväksi?) tarinaksi.

sunnuntai 3. helmikuuta 2019

Tammikuussa luettu





Kuuntelin




Ulkona on plussaa :(
Toivottavasti meidän talvi ei ollut nyt tässä.

perjantai 1. helmikuuta 2019

Ei vielä

En ole vielä koskenut edioitavaan tekstiin. Olen aukaissut kässärin muutaman kerran ja miettinyt, että tuota pitäisi seuraavaksi työstää, mutta jotenkin ei ole tullut sitä oikeaa mielentilaa tarttua siihen. Ainakaan vielä en ole potenut asiasta huonoa omatuntoa. Editoimisen sijaan olen aloitellut lukemaan yhtä niistä kirjoista jotka lainasin kirjastosta projektia varten. Tänäänkin huomasin olevani jo viideltä hereillä joten nousin ylös, keitin teetä ja luin.
(tai yritin)
Onneksi kissa on niin antisosiaalinen ja seurustelukiintiö täyttyy nopeasti. Vaikka ensimmäiset 15 minuuttia menkini silittämiseen ja ihan eri kirjan lukemiseen, kissa kyllästy petiinsä nopeasti ja pääsin lukemaan sitä kirjaa mitä halusinkin. Olen myös kirjoittanut. En paljon ja vielä vähemmän mitän järkevää, mutta melkein joka päivä jotain johonkin vihkoon. 

Osittain tämä editoimattomuus johtuu ihan väsymyksestä. Kävin keskiviikkona katsomssa erään tanssiesityksen ja olin kotona samaan aikaan, kuin jos olisin ollut iltavuorossa. Tänään huomasi, että oli vähän sellainen olo, kuin iltavuoroja olisi ollut kolme.