En kirjoittanut tänään kuin muutaman sanan ja sitten deletoin melkein saman verran vanhoja pois. Silti olen tyytyväinen tähän päivään. Tein kotihommia, sain luetuksi yhden kirjan ja vihdoin sain tarttua ensimmäiseen E:hen liittyvistä kirjoista.
Jännää miten maanantain blogikirjoituksessa kerroin kuinka helppoa aamuherätykset olivat viikolla yksi. No viikko kaksi olikin sitten ihan eri juttu, sekä heräämisen että kirjoittamisen kanssa. Saa nähdä miten viikko kolme menee.
Huomenna olen vapaalla, mutta voisin kuitenkin herätä aamulla ja mennä sitten takaisin vuoteeseen kun mies lähtee töihin. Huomisen suurin projekti on lukea loppuun yksi tenttikirja jotta ehdin lukea toisenkin ennen varsinaista tenttiä.
sunnuntai 31. tammikuuta 2016
lauantai 30. tammikuuta 2016
Ikävää
Kielessä on ollut
jo viikon ikävä rakkula, joka tekee kaikesta kivuliasta.
Syömisestä, juomisesta, puhumisesta ja ihan vain nielemisestä. On jännää kuinka suuri vaikutus
mielialaan näin pienellä jutulla voi olla. En halua edes ajatella,
miltä tuntuisi elää jatkuvan hermokivun kanssa.
Jostain syystä
minun pitää aina ensin kärsiä monta päivää, ennen kun tajuan
että apteekissakin voisi käydä ja kysyä apua. No sain siihen sitten jotain suihketta joka vähän auttaa. Se turruttaa kivun ja lisää
ohuen kalvon rakkulan päälle antaen vähän suojaa. Samalla se vähän turruttaa suupieltä ja nyt on pari
päivää ollut sellainen olo kuin suu olisi toipumassa
hammaslääkärin puudutuksesta.
Ikävintähän tässä
on tietenkin se, että tänä viikonloppuna olisin voinut saada
suklaata, koska herkkulakko loppuu, mutta turhaa sitä on syödä kun
se tuntuu niin ikävältä. Jos oikein käyttää mielikuvitusta,
niin luulen että tämä ei ehkä satu yhtä paljon kuin eilen.
Toisaalta, edellisestä lääkkeenlaitosta on vasta vajaa tunti.
Jaa'a. Pitäisi
varmaan myös puhua kirjoittamisesta. Sain juuri kirjoitettua luvun
seitsemän. Tänään on töitä ja huomenna on pakko lukea tenttiin
ja vähän muitakin juttuja, mutta toivon että ehdin aloitella seuraavaa lukua.
Riippumatta kirjoitanko vai en, laitan huomenna taas edistyslukuja blogiin. Sen verran ajattelin spoilata, että ensimmäinen kymppitonni on jo korkattu.
maanantai 25. tammikuuta 2016
5 / 28 / 7197
En tietenkään muistanut eilen ottaa tarkkoja lukuja ylös, joten tässä on tilanne missä ollaan tänään aamulla.
Ei nämä aamuherätykset ole olleet mitenkään kovin pahoja (ainakaan vielä). Olen muutenkin aamuihminen ja huonouninen joten minulle tämä sopii hyvin. Vaikka minulla onkin lääkitys juuri tuon huonounisuuden takia, sen vaikutus on yleensä jo lakannut viiteen mennessä. Kerran tai pari huomasi että oli vähän vaikeaa herätä, mutta yleensä ei ole ollut mitään ongelmia. Kyse on kuitenkin vain tunnista ennen normaalia herätystä. Parasta tässä aamuherätyksessä on kuitenkin se, kun jossain vaiheessa päivää tajuaa että olen kirjoittanut jo.
Ilmoittauduin mukaan Morren Historialliseen Ruukkiretriittiin ja heti aloin suunnittelemaan uutta deadlinea, että olispa kiva jos tämä ensimmäinen versio olisi kirjoitettu ennen kyseistä viikonloppua. Se tarkoittaa vähän vajaa kolme lukua viikossa. Toisaalta ei mikään mahdoton tavoite, mutta toisaalta taas on.
sunnuntai 17. tammikuuta 2016
2 / 26 / 3135
Tässä on nyt ensimmäinen väliraportti menneisyyden osuuden edistymisestä.
Kirjoitetut luvut / lukujen määrä yhteensä / kirjoitetut sanat yhteensä.
Ajattelin että jos vaikka joka sunnuntai listaisi ylös miten viikko on mennyt. Valitettavasti uusien sanojen kirjoittaminen vaatii joko aamuherätyksiä tai lomaa, joten pitää vähän katsoa kuinka monena aamuna sitä jaksaa nousta ennen herätystä. Onneksi näitä aamuherätyksiä ei tarvitse harrastaa kuin tämän raakaversion kirjoittamisen aikana. Uudelleenkirjoittamisessa ja editoimisessa se ei ole tarpeellista.
Jos sairastumisesta pitää jotain hyvää keksiä, niin olkoon sitten vaikka se, kuinka sitä alkaa arvostamaan elämän pieniä iloja, kuten nenän kautta hengittämistä. Tänään on onneksi jo ihan inhimillinen olo ja huomenna pääsee taas töihin.
Jotenkin tulee aina ihan luuserifiilis, jos joutuu palauttamaan lukematta jääneen kirjan kirjastoon. Huomenna joudun tekemään sen Naisten työt: Pitkiä päiviä, arkisia askareita – kirjan kohdalla. Olen halunnut lukea sitä jo pitkään, mutta nyt ei vain ole siihen aikaa enkä jaksa jatkuvasti olla uusimassa sitä. Voi olla että joudun tekemään saman tempun myös muutaman varauksen kohdalla jotka tippuvat kohta syliin. Neljä niistä kuudesta kirjasta jotka tilasin Amazonilta E:tä varten on jo saapuneet ja hirveästi tekisi mieli tarttua jo johonkin niihin.
Tällä hetkellä luen Anne B. Ragden, Aion tehdä sinut onnelliseksi. Olen vasta alussa, mutta toistaiseksi olen tykännyt.
Kirjoitetut luvut / lukujen määrä yhteensä / kirjoitetut sanat yhteensä.
Ajattelin että jos vaikka joka sunnuntai listaisi ylös miten viikko on mennyt. Valitettavasti uusien sanojen kirjoittaminen vaatii joko aamuherätyksiä tai lomaa, joten pitää vähän katsoa kuinka monena aamuna sitä jaksaa nousta ennen herätystä. Onneksi näitä aamuherätyksiä ei tarvitse harrastaa kuin tämän raakaversion kirjoittamisen aikana. Uudelleenkirjoittamisessa ja editoimisessa se ei ole tarpeellista.
Jos sairastumisesta pitää jotain hyvää keksiä, niin olkoon sitten vaikka se, kuinka sitä alkaa arvostamaan elämän pieniä iloja, kuten nenän kautta hengittämistä. Tänään on onneksi jo ihan inhimillinen olo ja huomenna pääsee taas töihin.
Jotenkin tulee aina ihan luuserifiilis, jos joutuu palauttamaan lukematta jääneen kirjan kirjastoon. Huomenna joudun tekemään sen Naisten työt: Pitkiä päiviä, arkisia askareita – kirjan kohdalla. Olen halunnut lukea sitä jo pitkään, mutta nyt ei vain ole siihen aikaa enkä jaksa jatkuvasti olla uusimassa sitä. Voi olla että joudun tekemään saman tempun myös muutaman varauksen kohdalla jotka tippuvat kohta syliin. Neljä niistä kuudesta kirjasta jotka tilasin Amazonilta E:tä varten on jo saapuneet ja hirveästi tekisi mieli tarttua jo johonkin niihin.
Tällä hetkellä luen Anne B. Ragden, Aion tehdä sinut onnelliseksi. Olen vasta alussa, mutta toistaiseksi olen tykännyt.
torstai 14. tammikuuta 2016
Jotain positiivista
Eilen
sain vihdoin siirrettyä viimeiset luvut Scriveneriin ja sitten
palkitsin itseni uudelleen järjestelemällä luvut parempaan
kuosiin. Tajusin yhtenä päivänä että aloitin tämän
menneisyyden osuuden liian myöhään. Aloittamalla tarinan paljon
aikaisemmin saan mahdutettua mukaan monta kohtausta jotka vaikuttavat
nykyhetken osuuksissa. Nyt voin näyttää kohtaukset, sen
sijaan että vain kerron niistä. Tämä
uudelleenjärjestely ei onneksi vaikuta paljon niihin lukuihin mistä
olin jo kirjoittanut raakatekstin. Se vaikuttaa vain siihen missä
järjestyksessä asiat tapahtuu.
Eilen iltapäivällä alkanut kurkkukipu muuttui sitten yön aikana ihan kunnon flunssaksi ja herätti minut kahdelta. Burana auttoi vointiin, mutta ei nukahtamiseen. Nousin sitten ylös, keitin kupin teetä ja aloin kirjoittamaan menneisyys osuuden ensimmäistä lukua. Kirjoitin neljään, menin sitten takaisin vuoteeseen, en saanut unta ja nousin viideltä jatkamaan. Nyt kello on kuusi ja ensimmäisen luvun ensimmäinen versio on kasassa. Onhan se raukka ruma, eikä sitä kehtaa näyttää kellekään mutta se on olemassa!
En alunperin aikonut aloittaa tätä urakkaa kuin vasta maanantaina, kun siitä nykyhetkestäkin on vielä pätkiä editoimatta, mutta ajattelin että nämä aamutunnit on parasta käyttää ihan uuteen tekstiin koska kirjoittaminen on silloin helpompaa. En päässyt mihinkään flowhon mutta nopeastihan ne tunnit meni.
Nyt suuntaan aamupalalle ja sitten nappaan toisen buranan ennen töihin menoa. Olo ei ole niin karsea että voin perustella kotiin jäämistä. Tiedän että nykyinen olotilani on illuusiota, sillä ilman buranaa tuskin menis näin hyvin.
Eilen iltapäivällä alkanut kurkkukipu muuttui sitten yön aikana ihan kunnon flunssaksi ja herätti minut kahdelta. Burana auttoi vointiin, mutta ei nukahtamiseen. Nousin sitten ylös, keitin kupin teetä ja aloin kirjoittamaan menneisyys osuuden ensimmäistä lukua. Kirjoitin neljään, menin sitten takaisin vuoteeseen, en saanut unta ja nousin viideltä jatkamaan. Nyt kello on kuusi ja ensimmäisen luvun ensimmäinen versio on kasassa. Onhan se raukka ruma, eikä sitä kehtaa näyttää kellekään mutta se on olemassa!
En alunperin aikonut aloittaa tätä urakkaa kuin vasta maanantaina, kun siitä nykyhetkestäkin on vielä pätkiä editoimatta, mutta ajattelin että nämä aamutunnit on parasta käyttää ihan uuteen tekstiin koska kirjoittaminen on silloin helpompaa. En päässyt mihinkään flowhon mutta nopeastihan ne tunnit meni.
Nyt suuntaan aamupalalle ja sitten nappaan toisen buranan ennen töihin menoa. Olo ei ole niin karsea että voin perustella kotiin jäämistä. Tiedän että nykyinen olotilani on illuusiota, sillä ilman buranaa tuskin menis näin hyvin.
sunnuntai 10. tammikuuta 2016
Talvi :)
Ihana
viikko takana, enkä edes tarkoita töitä ja E:tä vaan sitä että
oli lunta ja pakkasta. Mies murisi aina kun lähti aamulla töihin,
minä olin sen sijaan ihan haltioissani. Minua ei haittaa jos tätä
jatkuisi kesäkuuhun asti. Tuskin tulee jatkumaan, mutta saahan sitä
unelmoida.
Otin tämän viikon tavoitteeksi superboostin E:tä. Huomenna alkaa koulu, töitä on vähän liikaa ja tenttiinkin pitäisi lukea. E:stä (nykyhetken aikajana) on jäljellä enää kolme lukua. Kaksi sellaista joihin pitää kirjoittaa pätkiä ja yksi sellainen joka pitää kirjoittaa kokonaan. Sitten on vielä muutamia yksittäisiä pieniä pätkiä jotka vielä etsivät paikkaansa. E:n nykyhetkeen sijoittuva osuus on tällä hetkellä 38 lukua ja sanoja 58 099.
Siirtelin justiinsa Scriveneriin niitä nano tekstejä mitä kirjoitin menneisyyden osuudesta. Vielä neljä lukua siirtämättä, mutten tiedä jaksanko enää tänään, luultavasti en. Käsin on kiva kirjoittaa, mutta tekstin siirtäminen koneelle on todella puuduttavaa hommaa.
Tänään sain luetuksi Norman ja aloitin KonMarin, mutta enemmän näistä myöhemmin, kun teen ensi kuun alussa jonkinmoisen koosteen lukemistani kirjoista.
Otin tämän viikon tavoitteeksi superboostin E:tä. Huomenna alkaa koulu, töitä on vähän liikaa ja tenttiinkin pitäisi lukea. E:stä (nykyhetken aikajana) on jäljellä enää kolme lukua. Kaksi sellaista joihin pitää kirjoittaa pätkiä ja yksi sellainen joka pitää kirjoittaa kokonaan. Sitten on vielä muutamia yksittäisiä pieniä pätkiä jotka vielä etsivät paikkaansa. E:n nykyhetkeen sijoittuva osuus on tällä hetkellä 38 lukua ja sanoja 58 099.
Siirtelin justiinsa Scriveneriin niitä nano tekstejä mitä kirjoitin menneisyyden osuudesta. Vielä neljä lukua siirtämättä, mutten tiedä jaksanko enää tänään, luultavasti en. Käsin on kiva kirjoittaa, mutta tekstin siirtäminen koneelle on todella puuduttavaa hommaa.
Tänään sain luetuksi Norman ja aloitin KonMarin, mutta enemmän näistä myöhemmin, kun teen ensi kuun alussa jonkinmoisen koosteen lukemistani kirjoista.
sunnuntai 3. tammikuuta 2016
Sotku
Tänään en kirjoittanut
monta uutta sanaa, mutta editoin paljon. Oli kiva lopettaa tämän päivän työ hyvällä mielellä. Eilen oli myös hyvä
päivä, kunnes vähän ennen lopettamista, tajusin monta asiaa ja
järjestin loppupään luvun uudelleen ja voi sitä sotkua!
Tässä tulee kuitenkin eteen Scrivenerin ihanuus. Vaikka se ei poista hysteeristä epätoivoa koska kaikki on niin sekaisin muutosten jälkeen. Scrivener tekee fyysisestä muokkaamisesta helppoa koska luku = kansio ja kohtaukset = tiedostoja kansion sisällä.
Muokkaaminen oli sitä, että saatoin siirtää koko luvun eri kohtaan, tai kohtauksia luvusta toiseen. Sitten kun tajusin että tarvitsen johonkin uuden kohtauksen, lisäsin oikeaan kohtaan uuden tekstitiedoston ja kirjoitin lyhyesti mitä siinä pitää tapahtua.
Jos E olis ollut yksi iso pötkö tekstiä wordissä, niin olisin ollut ihan hukassa. Tuskin olisin edes pystynyt hahmottamaan mitä pitää siirtää ja minne. Ainakin minua auttaa hurjasti se, että näen luvut fyysisinä paketteina, enkä vain otsikkoina pitkässä tekstitiedostossa.
Tässä tulee kuitenkin eteen Scrivenerin ihanuus. Vaikka se ei poista hysteeristä epätoivoa koska kaikki on niin sekaisin muutosten jälkeen. Scrivener tekee fyysisestä muokkaamisesta helppoa koska luku = kansio ja kohtaukset = tiedostoja kansion sisällä.
Muokkaaminen oli sitä, että saatoin siirtää koko luvun eri kohtaan, tai kohtauksia luvusta toiseen. Sitten kun tajusin että tarvitsen johonkin uuden kohtauksen, lisäsin oikeaan kohtaan uuden tekstitiedoston ja kirjoitin lyhyesti mitä siinä pitää tapahtua.
Jos E olis ollut yksi iso pötkö tekstiä wordissä, niin olisin ollut ihan hukassa. Tuskin olisin edes pystynyt hahmottamaan mitä pitää siirtää ja minne. Ainakin minua auttaa hurjasti se, että näen luvut fyysisinä paketteina, enkä vain otsikkoina pitkässä tekstitiedostossa.
perjantai 1. tammikuuta 2016
Joulukuussa luettu
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)