Viime
aikoina olen onnistunut varastamaan kirjoitusaikaa kaiken muun arjen keskeltä. Olen suunnannut tahalleen aikaisemmin töihin ja istuutunut
lähikahvilaan. Olen löytänyt itseni vahingossa liian aikaisten
työpaikan läheltä ja päätynyt kirjoittamaan. Tällä viikolla on
ollut hetkiä, kun olen voinut sovittaa varastetun hetken arjen
kiireeseen. Se vaatii hiukan suunnittelua ja sen, että ottaa
kirjoitusvihon mukaan.
Hutejakin
on tullut. Tiistaina raahasin kirjoitusvihkoa mukana ihan turhan
takia. Aikaa oli, mutta paikkaa missä istuutua ei.
Sasu
puhui kirjoittamisvihoista postauksessaan. Päävihkoni on Miquelrius kierrätyspaperi-vihko kokoa A4. Se kuitenkin painaa ja täyttää
käsilaukun minkä takia en raahata sitä turhan takia mukana. Tästä
syystä käsilaukun pohjalla lymyilee kaikista pienin Moleskin-vihko odottamattomia ja suunnittelemattomia kirjoitushetkiä varten. On myös A5-kokoa oleva geneerinen kovakantinen vihko, jonka
korkkasin käyttöön worldconissa. Tiesin, että siellä on todennäköisesti aikaa kirjoittaa, mutta isomman vihon raahaaminen ei
houkuttanut. Tiistaina harkitsin tämän A5-vihon ottamista mukaan
koska laukku painoi muutenkin, mutta luotin siihen, että pääsen
kirjoittamaan ja silloin päävihon mukana roudaaminen tuntui vaivan
arvoiselta.
Ensi viikolle olen suunnitellut yhden kirjoitushetken pieneen tee-puotiin jonka "löysin" tällä viikolla. Laitoin sanan löysin lainausmerkkeihin, koska olen kulkenut tämän paikan ohi vuosia, mutta vasta tällä viikolla astuin sisälle ja huomasin, kuinka ihana kahvilanurkkaus kaupan sisältä löytyi.
