sunnuntai 24. syyskuuta 2017

Univajetta ja sanoja

Aika usein jos en saa unta nousen ylös ja kirjoitan. En koneelle vaan käsin. Jotain siinä kun kynä liikkuu paperilla saa ylikierroksilla juoksevat ajatukset rauhoittumaan. Eilen tämä temppu ei toiminut. Menin aikaisten nukkumaan koska väsytti. Kuulostelin unta, mutta sitä ei tullut. Nousin ylös ja kirjoitin. En muista nyt jälkikäteen kuinka paljon. Luultavasti sivun, koska se yleensä riittää. Viime yönä ei riittänyt. Nousin pari kolme kertaa ja kirjoitin aina vain lisää. Kolmelta keitin teetä ja jäin sohvalle lukemaan. Neljältä takaisin vuoteeseen. Luvusta tuli pidempi kuin yksikään käsinkirjoitettu luku. Yleensä tekstiä syntyy kolmesta kuuteen sivuun. Tämä on kahdeksan.

En mennyt viime viikolla teekauppaan kirjoittamaan, joten en voi raportoida siitä sen tarkemmin. Oli pitkä päivä ja teki mieli mennä kotiin. Ensi viikolle on kuitenkin sovittu kirjoittamistreffit. Kokeillaan Richardinkadun kirjastoa. Se ei ole lähikirjasto, eikä millään lailla matkan varrella, eli sinne täytyy ihan varta vasten mennä. Toivottavasti sieltä löytyy jokin vapaa pöytä meitä varten.