Olis
kiva kertoa miten hienosti editoiminen on edennyt, mutten voi.
Lauseessa olisi kaksi valhetta: eteneminen ja hienous.
Eteneminen
onnistui tiettyyn pisteeseen asti ja sitten tuli stoppi. Neljä lukua
jäi. Yksi sellainen josta puuttuu kohtaus ja kolme vaikeaa joista en
tiedä mitä niiden kanssa tekisi. En ole varma pitääkö ne jättää
vai poistaa ja jos poistan niin mitä tilalle jos mitään.
Yleensä
kun teksti on tökkinyt näin pahasti syynä on ollut se, että jokin
ei toimi. En valitettavasti kyllä koskaan tiedä mikä se jokin on
ennen kuin vasta jälkikäteen.
Tulostin
Kellotornin tiettyyn pisteeseen asti. Sanoja on n. 30500.
Printtikasa odottaa kirjahyllyssä, että olisi joulukuu ja voisin
sitten vähän kurkata. Toivottavasti pieni tauko auttaa.
Kyllä
se heti helpotti, kun ihan luvan kanssa voi olla koskematta tekstiin.
Aikaisemmin vain ahdisti, kun mikään ei toiminut. Jos eteen tulee
hirveä hinku kirjoittaa niin voisin edistää paria asiaa.
Ensimmäinen on se puuttuva kohtaus ja toinen on tarinan aloitus.
Aloituksesta on olemassa puolensivun mittainen raakile jota voisi
ihan hyvin kirjoitella uudestaan.
