Ihan hävettää sanoa mutta jätin tänään Läckbergin Enkelintekijän kesken. En tiedä miksi kirjan jättäminen kesken on niin vaikeaa, mutta se on. Vaikka lukeminen on tuskaa ja sivut eivät etene ja tekisi mieli tehdä mitä tahansa muuta kuin lukea, kesken jättämisestä tulee luuserifiilis.
Aloitin Enkelintekijän lukemisen viime sunnuntaina ja viikossa kirja eteni vain 150 sivun verran, se on hidasta jopa minulle. Aikaisemmin olen pitänyt Läckbergin kirjoista, mutta tämä tarina ei toiminut. Kirjaan tarttumisesta tuli niin vastenmielinen olo että tein sitten kaikkea muuta kunhan ei tarvinnut lukea. Tänään vihdoin tuli stoppi. Vaikka perusjuoni oli mielenkiintoinen kirjaan oli ympätty liian paljon kaikkea turhaa. Liikaa henkilöitä ja liikaa ongelmia näillä henkilöillä (yksinäisyyttä, vaimon syöpää, lastenhoitoa, masennusta, yrityksen perustamista, raskautta, anoppiongelmia (ja kaikki tämä siis sen ensimmäisen 150 sivun aikana)).
Läckbergin kirjat olisivat niin paljon parempia jos niissä olisi vain se päähenkilö Patrick. Ei sen vaimoa joka tunkee itsensä jokaiseen tutkimukseen, ei vaimon siskoa joka tunkee itsensä ja lapsensa ja ongelmansa niiden elämään ilman että lapset, sisko tai sen ongelmat liittyvät edes mitenkään käsillä olevaan rikokseen. Yleensä kirjan ydinjuoni (rikos), on ihan hyvä. Nyt näitä extroja oli vain niin paljon etten vain jaksa.
En oikeastaan ymmärrä miksi päätöksen tekeminen tässä asiassa on aina yhtä vaikeaa. Toisaalta en näe sitäkään järkevänä että lukee kirjaa mistä ei nauti ja joka saa lukemisen tuntumaan niin vastenmieliseltä että pelkkä kirjan näkeminen saa mielialan laskemaan. Jos kirja olisi ollut edes lyhyempi, eikä viisisataasivua, olin jaksanut mutta nyt urakka tuntui ihan toivottomalta.
Voi olla että tämä Läckberg on nyt viimeinen mitä luen. Epäilen suuresti että Läckberg alkaa tiivistämään tarinaansa ja jättämään kaiken turhan rönsyilyn pois, mutta jos hän joskus näin tekee, voisin harkita päätöstäni uudelleen.
Nyt luen piikoja. Aloitin tänään kahdeksan maissa ja olen nyt sivulla seitsemänkymmentäyhdeksän. Tällaista lukemisen pitää olla, ihanaa ja sujuvaa ja ajantajunhämärtävää.
