Tänään
on ollut yllättävän mukava päivä. Siivoamisesta, ruuanlaitosta
ja pakastimen sulattamisesta huolimatta, olen ehtinyt kirjoittaa
melkein kaiken muun ajan. Odotan jo aika innolla pääsiäistä,
kokonaiset neljä päivää lomaa! Kaksi niistä menee kyllä
sosialisoimiseen ja sitten pitää siivota ja tehdä ruokaa ja pyykätä, mutta se on silti lomaa ja aikaa koneen naputtelemiseen ja lukemiseen pitäisi riittää.
Toinen
luku, jonka sain tänään valmiiksi, on oikeastaan versio kaksi
samasta luvusta. Kun kirjoittelin ensimmäistä versiota, jotkin
kohtaukset aiheuttivat epämääräisiä fläshbäckejä että olisin
ehkä nähnyt ne jossain leffassa. Oli tosi neuroottinen olo, kun ei
voi luottaa siihen, että se mitä kirjoittaa, on oikeasti omaa tekstiä,
ei useamman leffakohtauksen
yhteen ommeltu tilkkutäkki. No, kirjoitin kuitenkin sen niin kun
olin miettinyt, vaikka olinkin jo siinä vaiheessa melko varma että
en kirjoita alkuperäistä tekstiä. Sitten deletoin kaiken
paitsi ensimmäiset kolmesataajotain sanaa ja kirjoitin koko
luvun uudelleen, täysin eri
tavalla. Tai, siinä mielessä eri tavalla että toinen luku on nyt
enimmäkseen se, miksi suunnittelin kolmannen luvun olevan. Mikä sitten toisaalta saa miettimään, kuinka tärkeä se alkuperäinen toinen
luku oli, jos kerta tarina tuntuu melkein paremmalta ilman sitä.
Kolmannen luvun eteneminen tulee olemaan vähän hitaampaa, ihan vain siitä syystä että joudun lukemaan taustoja ennen kun voin kirjoittaa sen kunnolla. Se hidastaa aina, mutta se on myös erittäin hauskaa, joten en valita.
Voi olla että Kissani Jugoslavia tulee jäämään minulta kesken. Aluksi olin ihan varma että kirjan täytyy olla ihan mahtava, jos yksi päähenkilöistä on kissa. Noh, siinä kävi sitten niin että juuri se kissa on se mikä kirjassa on minulle vaikeaa. Kissa ei siis ole mikään tavanomainen kissa vaan sellainen joka puhuu, käyttää vaatteita, sillä on käsilaukku ja silmälasit ja tilanteesta riippuen välillä kädet ja sormet ja välillä tassut. Kaiken lisäksi se on hyvin vastenmielinen hahmo. Kaikki muu kirjassa on täydellistä. En ihan vielä halua antaa periksi, joten annan kirjan olla eräpäivään saakka, ja yritän lukea sitä pikkuhiljaa pois.
