Harmi
kun olisin halunnut tänään editoida luvun 17 loppuun. Aikaa olisi
ollut, mutta kun vihdoin sain koneen auki, aivot olivat jo täysin
hyödyttömät. Aamuihmisenä, iltakirjoittaminen on aina vähän
tällaista. Koko päivä tekee mieli päästä tekstin pariin ja
sitten kun pääsee, on jo liian myöhäistä. Ajoitus, on
iltakirjoittamisen suhteen se tärkein seikka. Jos minulla on kuudelta
sekä kuppi kahvia että kone kädessä, tekstin työstämisestä
saattaa tulla jotain. Tänään en kuitenkaan ehtinyt juoda
iltakahvia ja koneellekin pääsin vasta kahdeksalta.
Lukeminen
olisi onnistunut, jos kirjana olisi ollut jotain muuta kuin E:tä
varten lainaamani tietokirja. Se on sen verran tiivistä tekstiä
että tänään, tässä väsymystilassa, en pystynyt siihen.
Hyllyssä olisi kyllä monta mielenkiintoista kaunoa (Hämeen-Anttila,
Konstig ja Pulkkinen), mutten halua aloittaa uutta kirjaa kun
edellinen on vielä kesken.
Onneksi
on käsinkirjoittaminen. Siihen pystyin jopa tänään. Tällä
hetkellä työn alla on luvun 20 raakaversio. Se ei ole läheskään
valmis, mutta sain sen sentään alkuun. Puolitoista A4-arkkia ei ole
paljon, mutta on se enemmän kuin ei yhtään.
En ole vielä luopunut toivosta, että saisin tämän juoniosuuden raakaversion valmiiksi loman
aikana. Se kuitenkin tarkoittaa sitä, että iltakirjoittamisen pitää onnistua edes joskus. Toistaiseksi tämän viikon ainoa hyvä päivä
oli eilen, kun ei tarvinnut mennä töihin kuin vasta iltapäivällä
ja sain pyhitettyä aamun kirjoittamiseen.
