keskiviikko 11. marraskuuta 2015

Kramppia kädessä

Kuvittelin oikeasti kun suunnittelin tätä feikkinanoa että tämä tulee olemaan kiva kokemus, mutta ihmeen rankkaa tämä on ollut vaikken ole kirjoittanut joka päivä enkä kirjoita yhtä monta sanaa kuin oikeat nanoilijat. Nyt kun on vähän päälle viikon kirjoitellut käsin niin huomaa kuinka nopeasti käsi alkaa jo väsyä. Sitten on tietenkin se että jokaisen luvun ytimen löytäminen on ollut yllättävän raskasta. Yleensä en kirjoita käsin näin monta lukua putkeen, vaan aina sen yhden, työstän sen valmiiksi ja sitten otan seuraavan työn alle.
Sunnuntaina kun valittelin että sain aikaiseksi vai yhden A4 jossa jokainen sana oli työn takana, niin illalla sitä tekstiä tuli sitten puolitoista sivua lisää ja vieläpä ihan helpolla. Olin jo mennyt nukkumaan mutten saanut unta ja ajattelin että se voisi auttaa nukahtamaan. Toivon samanlaista ihmettä tälle päivälle, sillä nyt sain aikaiseksi alle puolikkaan sivun ja sekin oli jotenkin tuskallista. No jos vaikka lukisin nyt ja yritän illemmalla uudelleen.