Kello on puoli kuusi. Unohdin ottaa illalla nukahtamislääkkeet ja olen ollut hereillä jo pari tuntia. Näiden kahden tunnin aikana olen muuttanut yhden yön päiväksi. Puhuin pimeydestä ja kuun valosta, kun heti seuraavaksi oli keskipäivä. Kirjoitin pari uutta kohtausta ja korjasin muutaman muun. Jäljellä olis enää yksi kohtaus ja yksi puuttuva luku ja sitten voisin pitää taukoa. Ehkä sen tauon kannattaisi olla kuitenkin pidempi kuin päivä. Ehkä jopa niin pitkä, että saan luettua vielä yhden taustatutkimuskirjan. Pidempi tauko vois tehdä hyvää ennen seuraavaa kierrosta.
On tässä unettomuudessa hyviäkin puolia, mutta onneksi töihin ei tarvitse mennä ihan kasiin.
