Otsikko kertoo mitä E:stä on vielä tekemättä.
3 uutta lukua
2 uutta kohtausta
2 korjattavaa lukua
1 puuttuva kohtaus jonka paikkaa en vielä tiedä
En tule saamaan ihan kaikkea tehtyä tällä viikolla. Enimmäkseen siitä syystä, että puuttuvia lukuja on kolme. Ajattelin, että teen kaiken muun ensin alta pois ja jätän ne viimeisiksi.
Tänä vuonna en pääse pitämään pitkää lomaa, koska elän täysillä pätkätyöläisen arkea. Mutta ensi vuonna tämän ei pitäisi olla enää ongelma. Ihan lomatta en kuitenkaan mene. Ensi viikolla pidän muutaman päivän ja joskus vähän myöhemmin viikon. Ensi viikko menee varmaan vielä näiden korjausten kanssa ja sitten, ehkä, vihdoin von aloittaa yhdistämisen.
En millään jaksaisi enää tässä vaiheessa uusia lukuja, mutta minkäs teet, kun yksi hahmo päätti vasta tällä editointikierroksella astua näyttämölle. Tämä hahmo on mukana nykyhetken aikajanassa, mutta ennen tätä kierrosta, hän ei vilahtanutkaan menneisyydessä.
Kirjoittajat jaetaan yleensä karkeasti kahteen kastiin. Seikkailijat, joiden tarina etenee kirjoittaessa ja suunnittelijat, jotka ensin tekevät tarkat suunnitelmat ja vasta sitten kirjoittavat. Minä olen jotain siltä väliltä. Suunnittelen kyllä, teen kaavioita (niitä on ihana tehdä), mutta ne suunnitelmat toteutuvat vain karkeasti. Joka kierroksella tulee lisää, uusia tapahtumia, hahmoja ja kaikenlaista muuta.
Joku kuvaili kirjoittamista siten, että se on kuin sipulin kuorintaa. Se aloittaa ulkopuolelta ja kerros kerrokselta paljastaa sisuksen. Minusta tuntuu useammin siltä, kuin yrittäisin rakentaa sipulia. Tiedän mitä siellä keskellä on, mutta kierros kierrokselta ympärille tulee lisää kamaa. En muista itkettikö kirjoittaminen sipulivertaaja ja sen takia valitsi juuri sen kasvin (artisokka olisi toiminut myös). Minua kirjoittaminen ei itketä, useimmiten tekee onnelliseksi, mutta on niitäkin päiviä kuin se tympii.