Eilen kävin pridessä ja poltin olkapääni. Tänään kävin lenkillä ja kastuin. Eksyin myös vähän. Tiesin tavallaan missä olin, mutten kuitenkaan. Onneksi on puhelin ja gps niin tällaiset suuntavasitovammaisetkin selviää ehjänä kotiin.
Poltettujen olkapäiden lisäksi kirjoitin eilen E:n menneisyyden niin valmiiksi, kuin vain pystyin. Sanoja on vähän päälle 40 000 ja tulostettuja sivuja 181 (91 koska tulostin kaksi sivua per A4). Muste riitti, samoin paperit. Oletin, että kumpikin loppuu.
Nyt E on tauolla ja olo on oudolla tavalla tyhjä. Ei ole sellaista "pitäs olla kirjoittamassa", fiilistä joka yleensä nakertaa takaraivossa, kun teen vapaalla jotain muuta kuin kirjoitan.
Lee Childia on jäljellä vähän alle 150 sivua, minkä jälkeen luen sen yhden tietokirjan E:tä varten. Sen jälkeen vasta tartun punakynään ja editoin tulostetun tekstin.
Ainokin edistyi tänään vähäsen ja toivon, että edistyy illemmalla vielä pikkasen enemmän. En muista olenko maininnut täällä aikaisemmin, mutta Aino on ollut sellainen unettomien öiden sivuprojekti. Sellainen jota kirjoitan aina, kun en saa unta. Joskus uni tulee kun on kirjoittanut puoli sivua, joskus puolitoista. Joskus kirjoitussessioiden välillä on ollut muutama päivä, joskus viikko. Enää tämä yksi kohtaus loppuun ja kasassa on noin 1/3. Kunhan saan tämän puuttuvan kohtauksen kirjoitettua ajattelin, että voisin pikkuhiljaa alkaa siirtämään sitä koneelle.
