Hoitokoira
lähti sunnuntaina kotiin ja asunto tuntuu ihmeen tyhjältä :/ En
voi sanoa, että kaipaan aamuherätyksiä tai että en nauti siitä,
kun illalla kerkiää tekemään muutakin kuin mennä ulos. Mutta se
hyvä puoli aamuherätyksissä kuitenkin oli, että sain editoitua.
Normaalisti jos meinaan keretä kahdeksaksi töihin, herään
kuudelta, teen eväät, kahvin, aamupalan ja pesen hampaat, ennen
kuin istahdan kahvin ja aamiaisen kanssa sohvalle ja otan koneen
syliin. Ensimmäiset viisitoista minuuttia menee ihan herätessä:
luen iltapäivälehdet, blogit, katson miten en ole saanut yhtään
uutta mailia ja sitten joskus puolen maissa, kun miehen herätys
alkaa soimaan, minä siirryn tekstin pariin. Viisitoista minuuttia
kerkiän editoimaan, ennen kun on pakko nousta pukemaan. Koiran ja
aamulenkin takia jouduin aikaistamaan herätyksen tunnilla ja koska
ei siinä ulkoilussa koko tuntia mennyt, viidentoista minuutin
sijaan, kerkesin editoimaan puolisen tuntia.
K:n
seuraava deadline on viikon päästä, minkä takia heräsin tänään
5:30 ja aion toistaa tämän vielä niinä kahtena päivänä kun
minulla on tällä viikolla aamuvuoro. Neljä lukua pitäisi vielä
editoida, sekä tehdä loppuun tämä yksi joka on nyt kesken. Toivon, että piristyn tässä iltaa kohden vielä sen verran, että saisin editoitua tuon keskeneräisen luvun loppuun, mutta saa nähdä. Tuntuu, ettei puhti oikein meinaa riittää näin työpäivän jälkeen.
