Loma alkoi eilen.
Jotenkin sitä ei ole ihan vielä sisäistänyt vaikka on menossa jo
toinen päivä, kun ei tarvitse mennä aamulla töihin. Ehkä tähän
on vaikuttanut se, että olen hoitanut kaverin kissoja kun hän on
puolisonsa kanssa lyhyellä reissulla, minkä takia olen joutunut
laittamaan herätyksen seitsemäksi ja istunut bussissa jo
kahdeksalta. Toissa viikonloppuna olin hoitamassa yhden tuttavan
kissoja. Näiden luona piti nukkua pari yötä, mutta kaverin kissoja
ei tarvitse kuin käydä syöttämässä. Tänään aamulla oli
viimeinen hoitokerta. Huomenna pitää sitten heräillä ihan oman
kissan takia kun ollaan menossa eläinlääkäriin, mutta jospa
sitten torstaina voisi vihdoin herätä ilman herätystä ja ilman
suunnitelmia ja sisäistä se, että on vapaa.
Eilen oli myös se
hetki, kun lähetin E:n vihdoin menemään. Kyllähän sen
lähettäminen jännitti, mutta samaan hengenvetoon olen niin
helpottunut kun se on käsistä pois. Eilen kun oli sitten sellainen
muutaman tunnin tauko (kun mies luki viimeisintä versiota), oli
ihanaa tehdä jotain muutakin kuin vain editoida. Sai tarttua
sellaisiin töihin, jotka on roikkunut koko kesän koska energia ei
ole riittänyt niihin, kuten aloitella ikkunanpesua ja kuurata vessa
vähän tehokkaammin, kuin se pikasiivous jonka teen päivittäin.
Nyt sulattelen
lounasta ja mietin, että voisin mennä kohta lenkille. Nukuin eilen
jotenkin todella huonosti, koska E:stä luopuminen jäi pyörimään
päähän. Nukahdin sitten joskus kahden maissa ja näin unta, että
sain kustannussopimuksen, mutta se oli niin täynnä
punakynämerkintöjä, etten saanut siitä mitään selvää ja joku
hengitti siinä jatkuvasti niskaan, että se pitäisi lukea nyt äkkiä
ja allekirjoittaa.
