Tästä en osaa oikeasti sanoa muuta kuin, että tulipas luettua.
Tätä oli ilo lukea ja olisin mielelläni lukenut tätä vielä tuplasti tai triplasti enemmän. Aloitin tämän lukemisen yhtenä sunnuntaina ja juuri ennen puoltaväliä pakotin itseni lopettamaan. En halunnut lukea kirjaa päivässä. Lopulta sain venytettyä sen kolmeen päivään.
Jotenkin tuntuu, että tässä kuussa en lukenut paljon. Osittain se johtui siitä, että luin töitä varten kasan lastenkirjoja, mutta en tajunnut merkitä kaikkia ylös. Tässä kuitenkin pari jotka ansaitsevat erikoismaininna.
Maameren tarinat oli ensimmäinen Le Guin kirja jonka luin. Yllä olevssa kirjassa oli kaikki neljä kirjaa, mutta luin niistä vain sen ensimmäisen. Tartuin kirjaan "pakkopullaa" mentaliteetillä (koska hyllyssä odotti Rouva C ja se oli se kirja johon halusin tarttua), mutta sitten luin ensimmäisen kirjan yhden päivän aikana.
Aavehevonen oli ihana. Lastendekkareissa on välillä se ongelma, että lapset (joiden pitäisi tutkia asioita) ovat passiivisia sivustakatsojia ja tapahtumat tapahtuu riippumatta heidän läsnäolostaan. Aavehevosessa nämä lapset olivat aktiivisa ja tarina ei ollut liian siloteltu ja hempeä. Historiallinen Helsinkikin oli ihana <3
Kuuntelin
Tämä oli vähän tällainen ikuisuusprojekti. Luin tätä aika paljon kesäällä lenkkeilymusiikkina. Sitten se jotenkin jäi ja kuuntelin viimeiset parikymmentä minuutta tämän kuun puolella.
Olin vähän yllättynyt, minkälainen tunari tää BTK oli. Olin jotenkin aikaisemmin ajatellut, että järjestelmällisempi tyyppi, mutta oikeasti aikamoinen sählääjä.
Huomenna on marraskuu ja NaNoWriMo. Uusien sanojen kirjoittamisen sijaan, minun tavoite on uudelleenkirjoittaa L:n osuudet. Lukuja on 26 ja sanoja 19 485. Nämä ovat raakatekstiä jolle en ole tehnyt muuta kuin siirtänyt koneelle.
Saa nähdä miten menee.
