Lomaa ja editointia

Loma alkoi eilen. Jotenkin sitä ei ole ihan vielä sisäistänyt vaikka on menossa jo toinen päivä, kun ei tarvitse mennä aamulla töihin. Ehkä tähän on vaikuttanut se, että olen hoitanut kaverin kissoja kun hän on puolisonsa kanssa lyhyellä reissulla, minkä takia olen joutunut laittamaan herätyksen seitsemäksi ja istunut bussissa jo kahdeksalta. Toissa viikonloppuna olin hoitamassa yhden tuttavan kissoja. Näiden luona piti nukkua pari yötä, mutta kaverin kissoja ei tarvitse kuin käydä syöttämässä. Tänään aamulla oli viimeinen hoitokerta. Huomenna pitää sitten heräillä ihan oman kissan takia kun ollaan menossa eläinlääkäriin, mutta jospa sitten torstaina voisi vihdoin herätä ilman herätystä ja ilman suunnitelmia ja sisäistä se, että on vapaa.

Eilen oli myös se hetki, kun lähetin E:n vihdoin menemään. Kyllähän sen lähettäminen jännitti, mutta samaan hengenvetoon olen niin helpottunut kun se on käsistä pois. Eilen kun oli sitten sellainen muutaman tunnin tauko (kun mies luki viimeisintä versiota), oli ihanaa tehdä jotain muutakin kuin vain editoida. Sai tarttua sellaisiin töihin, jotka on roikkunut koko kesän koska energia ei ole riittänyt niihin, kuten aloitella ikkunanpesua ja kuurata vessa vähän tehokkaammin, kuin se pikasiivous jonka teen päivittäin.

Nyt sulattelen lounasta ja mietin, että voisin mennä kohta lenkille. Nukuin eilen jotenkin todella huonosti, koska E:stä luopuminen jäi pyörimään päähän. Nukahdin sitten joskus kahden maissa ja näin unta, että sain kustannussopimuksen, mutta se oli niin täynnä punakynämerkintöjä, etten saanut siitä mitään selvää ja joku hengitti siinä jatkuvasti niskaan, että se pitäisi lukea nyt äkkiä ja allekirjoittaa.

Heinäkuussa luettua ja tavoitepäivitystä

Brooklyn oli tämän kuun paras kirja. Se oli vain niin ihanan hidas ja seesteinen, että melkein harmitto, kun se sit meni loppumaan. 

Ja sitten ne tavoitteet.

Heinäkuun tavoitteena oli:

Tavoite 1: Editoida E loppuun jotta voin lähettää sen kun loma alkaa.
 Loma alkaa maanantaina, mutta en tule ehtimään ihan siihen mennessä. Alkuviikosta näytti vielä hyvältä. Mies luki E:n viimeisintä versiota ja minä menin tyhmyydessä kysymään, että mitä mieltä on… Tekstiin tuli sitten vielä yksi iso muutos.

Tavoite 2: Saada Kellotornin kuusi ensimmäistä lukua siihen pisteeseen, että voisin tulostaa sen ja lukea sen paperilta.
Joo, ei tämäkään onnistunut. Editoin tällä hetkellä sitä kuudetta lukua ja luvun 4 alusta puuttuu yksi pieni kohtaus joka pitäisi vielä kirjoittaa.

Lomatavoitteita:
    Saada E editoitua ensi viikon loppuun mennessä.
    Editoida loppuun luku 6 ja kirjoittaa se puuttuva kohtaus.

Saa nähdä miten menee.

Lämmintä

En tiedä onko se lämpö vai se, että kävin lenkillä, mutta tänään en ole työstänyt E:tä. Sen sijaan, olen tehnyt salaattia ja huomisen eväät ja ihan vain nauttinut siitä, että oli aikaa tehdä kotitöitä ilman kiirettä. Yritin kylläkin työstää E:tä. Aukaisin koneen ja Scrivenerin, mutta ei siitä tullut mitään. Ei vaan riittänyt puhti. Tämä oli siinä puoli kasin maissa, eli kyse ei ollut edes siitä, että olisi mennyt kovin myöhään. No ehkä huomenna. Huomenna ei ole liikuntaa ja olen kotona sen verran aikaisten, että ehdin juoda jopa kahvia iltasyömisen jälkeen.

Viikon tavoite on lukea E:n editoidut luvut ääneen sekä saada ensimmäinen ja viimeinen luku valmiiksi. Haluan antaa E:n miehelle luettavaksi ja tärkein tavoite on oikeasti se lukeminen. Ensimmäinen ja viimeinen luku ei tarvitse olla valmiita vielä silloin, mutta olishan se kiva.

Se ainoa vähä mitä sain tänään aikaiseksi (E:hen liittyen) oli pari riviä tekstiä jotka kirjoitin töissä. Luin yhtä työjuttua ja sitten mieleen tuli se, miten ehkä haluan lopettaa sen viimeisen luvun (tällaiset spontaaniset pyrähdykset on ihania).

Seuraavaksi? No tarkoitus oli mennä vuoteeseen lukemaan, mutta kissa kävi hiekkalaatikolla ja sen lisäksi, että se heitti käsittämättömän määrän hiekkaa lattialle, se myös käytti olohuoneen lattiaa vessapaperina. Joten kai mä sitten siivoan sen sotkun seuraavaksi.

Arkipäivä

E:n työstäminen muuttui heti paljon hauskemmaksi, kun editointiurakka oli ohi. Sunnuntaina siirsin kaikki irtotekstit koneelle ja alkuviikosta käytin hyväksi iltavuoron vapaita aamuja ja kirjoitin sekä editoin uusia pätkiä. Ainoa missä olen vielä pahasti jäljessä, on ääneen lukeminen. Kun aloitin editointiurakan, luin luvut sitä mukaan kun sain ne valmiiksi. Sitten tuli muutama viikonloppu kun heräsin liian aikaisten enkä kehdannut lukea kun mies nukkui vielä. Joten ne luvut jotenkin vaan kasaantui.

Tänään oli juuri sellainen kivan rauhallinen arkipäivä, mistä pidän. Töissä oli kivaa ja kotona nautin siitä, kun sai tehdä kotitöitä rauhassa ja ilman kiirettä. Nyt täällä tuoksuu mysli, pyykit pyörii koneessa ja lattiakin on vielä toistaiseksi kissankarvaton koska jaksoin jopa imuroida. Se mitä en jaksanut tehdä, oli työstää E:tä. Sain kyllä koneen ja Scrivenerin auki, mutta en sitten päässyt sen pidemmälle. Huomenna tuskin saan mitään aikaiseksi koska pitää liikkua ja perjantaina on sekä liikuntaa, että pitää olla sosiaalinen. Viikonloppuna sitten.

Kahdeksan

Päivän editointitavoite oli kaksi lukua. Tein kuitenkin kolme, koska viimeinen oli niin lyhyt, ettei siinä mennyt kuin muutama minuutti. Perjantain tavoite on sitten taas vain yksi, koska kyseinen luku on koko käsikirjoituksen pisin. Perjantaina olisi tarkoitus myös liikkua töiden jälkeen. Pitää vaan toivoa, että energia riittää vielä editointiin. 

Ihan käsittämätöntä kuinka vastenmieliseltä tämä editointi on alkanut tuntumaan. Loppu häämöttää. Jäljellä on enää kahdeksan lukua, mutta loppukiristä tai huumasta ei ole tietoakaan. 

Tällaise fiilikset tänään.

Kaksikymmentäviisi

Puhutaan prosenteista ja siitä kuinka paljon E:tä on vielä jäljellä. Tai ehkä ei kuitenkaan. Kaikki riippuu siitä, miten laskee. Laskenko mukaan ensimmäisen ja viimeisen luvun jotka menevät kokonaan uusiksi? Jos kyllä, niin silloin pitäisi editoida vielä 1.5 lukua, että jäljellä olisi viimeinen neljännes. Jos ei, niin olen juuri rajalla.

Tänään olen siivonnut ja paljon, koska en halunnut editoida. Päivän tavoite oli kolme lukua ja jokainen niistä oli liikaa. En olisi jaksanut ensimmäistäkään, mutta pakotin itseni koneen äärelle (ja pois youtubesta), koska halusin ylittää tuon maagisen 75% rajan. Jos E:stä olisi jäljellä vain viimeinen neljännes eihän tässä olisi mitään kiirettä, mutta editoinnin lisäksi pitäisi vielä kirjoittaa ne uudet kohtaukset. Raakatekstiä löytyy tällä hetkellä vihosta, kännykästä, googlen drivestä tai mistä tahansa mikä sattui olemaan lähellä kun sanoja syntyi ja piti saada ne nopeasti ylös. Haluaisin jo päästä siihen pisteeseen, että tämä mekaaninen editoiminen olisi takana ja voin kerätä kaikki uudet raakatekstinpätkät ja katsoa miltä ne näyttävät.

Ensi viikon tavoite olisi se viimeinen neljännes. Teoriassa se tarkoittaa kaksi lukua päivässä, mutta käytännössä aika ja energia eivät ole aina sama asia. Liikunnanjälkeisessä koomassa on esimerkiksi turha kuvitella editoivansa mitään. Jos kuitenkin kävisi sellainen ihme, että saisin tämän osan tehtyä ensi viikon aikana se jättäisi minulle 4 viikkoa aikaa työstää raakatekstiä. Elokuuhun on kuukausi. Onko se paljon vai vähän aikaa riippuu ihan siitä, miten sitä katsoo. Jos ajattelen sitä editoinnin kannalta, Elokuu on ihan liian lähellä. Jos taas loman kannalta, niin siihen on ikuisuus.

Kesäkuussa luettu

Että tällainen kuukausi. Märta Tikkasen kirja jätti sanattomaksi. Mieskin luki ja muutama kohta kolahti. En tiennyt, että tämä oli runokirja kun tein varauksen ja ehkä hyvä niin, koska se olisi voinut muuten jäädä varaamatta. Tämä oli kuitenkin poikkeus kaikista muista runokirjoista mitä olen aikaisemmin yrittänyt lukea, että ymmärsin mitä tässä sanottiin. Varmaan siitä syystä, että tässä sanottiin asiat suoraan. Ei kikkailtu kielellä tai käytetty kielikuvija jotka menevät minulta aina yli. 

Eppu Nuotion Myrkkykeiso viihdytti enemmän kuin odotin. Se oli kevyttä ja ihanaa ja juuri sellaista mitä kaipasin. Ellen Lähde on kuin aktiivinen Miss Marple, jos Miss Marple asuisi nykyajassa ja harrastaisi seksiä.  

Tällä hetkellä en lue mitään, mutta saan huomenna yhden dekkarin jonka voisin aloittaa seuraavaksi.