Hyvä päivä

Tänään sain kuulla että E kuulostaa siltä, kuin sen olisi kirjoittanut mies. Tämä sai minut hyvälle tuulelle, koska päähenkilö on mies. Se antoi toivoa, että ehkä en ole ihan niin metsässä tyylin kanssa kuin pelkäsin.

Tänään aloitin toisen luvun työstämistä, eilen en ehtinyt muuta kuin siirtää käsinkirjoitetut osiot scriveneriin. Toinen luku on vielä pahasti kesken, mutta kymmenen minuuttia sitten tuli stoppi. En vaan pysty saamaan ainuttakaan uutta sanaa ulos vaikka päässä pyöri monta sanaa jotka olisi pitänyt saada talteen. Vois mennä kohta nukkumaan ja huomennahan on sit melkein jo viikonloppu ^_^

7/50 - Muistelmateos tai elämäkerta

 

Italianjuutalainen Primo Levi kuvaa romaanissaan elämää keskitysleirillä - ei dramaattisia tilanteita ja hirmutekoja, vaan jokapäiväistä elämää, joka murensi kaiken inhimillisyyden.

Taas näitä hyvänmielenkirjoja mitä tykkään lukea.

Viikko

Ollaan nyt viikko vietetty E:n kanssa yhdessä ja pitää sanoa että toistaiseksi viikko on ollut erittäin antoisa. On aivan ihanaa olla niin syvällä omaa tarinaa että sitä miettii kun töissä puurtaa arkisia askareita, kun istuu bussissa, käy suihkussa tai hetki ennen nukahtamista. Se että tarina on jatkuvasti läsnä, on aivan ihanaa.

Olen kirjoittanut todella paljon käsin, jopa tänään kun heräsin liian aikaisten. Kirjoittelin nelisenkymmentä minuuttia ja sitten raahauduin takaisin vuoteeseen ja ehdin melkein tunnin nukkua ennen herätystä.

Toistaiseksi E:ssä on yksi luku ja 1600 sanaa. Käsinkirjoitettua tavaraa on paljon jäljellä mutta en ole siirtänyt niitä vielä koneelle. Aivan kuten kaikkien suunnitelmieni kanssa, E:n työstäminen ei mennyt kuten olin ajatellut. Suunnitelma oli että olisin luonut kaikille kohtauksille omat tiedostonsa, ja siirtänyt käsinkirjoitetut palaset näihin. Jatkanut näiden kohtausten työstämistä ja suunnittelua ennen kun aloitan kirjoittamisen. Miten tässä lopulta kävi oli niin, että kun olin siirtänyt ensimmäisen luvun kohtaukset scriveneriin, huomasin alkaneeni kirjoittamaan sitä. Joten mennään sitten näin.

Aina ei kannata googlettaa

Googletin sitten Koontzia kun mainitsin hänet äskeisessä postauksessa. Muistan miehen kirjan takakansista viiksisenä ja harvahiuksisena, eli ihan normaalin näköisenä keski-ikäisenä miehenä. Tämä uusi Bieber kampaus, mitä google puski silmieni eteen, oli aikamoinen shokki.

6/50 - Kirja, joka pelottaa sinua

 

Suomalaista kauhua, ensimmäinen kerta kun luen jotain tällaista. 

Kaksi huomioitavaa asiaa haasteesta:

1. Sääntö jonka loin, eli luen kirjat järjestyksessä, olen haudannut jo aikoja sitten. En vain pysty pysymään säännössä, kun hyvistä yrityksistä huolimatta en aina onnistu olemaan lainaamatta tai varaamatta kirjoja jotka juuri sillä hetkellä pistävät silmään. Yritän kyllä, yleensä lainaamisen jälkeen, löytää haasteesta kohdan jonka voin kuitata kirjalla. Näin nämä hairahdukset eivät tunnu niin pahoilta. Tämä kirja oli sellainen että varasin ensin ja muistin vasta sitten tekeväni haastetta. Onneksi haasteessa löytyi tällekin kirjalle sopiva kohta.

2. Kirja, joka pelottaa sinua. On täysin mahdoton tavoite täyttää, sillä enhän voi millään tietää pelottaako tämä kirja minua, ennen kun luen sen. Toivottavasti pelottaa, edes vähäsen koska yleensä kokemukseni kauhusta on - bleh. Teininä ihastuin Koontzin kirjoihin ja niiden joukossa oli sellaisia jotka pelottivat. Se oli ihanaa. 

Koontz vaihe loppui, kun loppuratkaisu toisensa jälkeen oli niin kaukaa haettu että uskottavuus kärsi.  

Kauhu taitaa olla yksi vaikeimmista lajeista kirjoittaa. En voisi kuvitellakaan pystyväni siihen itse, en ainakaan hyvin.

Hyllylle

Hyllytin A2:sen. Sen kanssa on ollut jo pidemmän aika vaikeaa. Toivoin niin kovasti että kun viime viikolla oli se hyvä hetki, kirjoittaminen olisi alkanut sujumaan muutenkin ja olisin vaikka saanut sen 20 000 sanaa täyteen, niin ei. Vielä puuttuu vähän yli 2000. Tiedän mitä tapahtuu, mutta miksi sanat eivät tule ulos? Sitä en voi ymmärtää. Levätköön A2 sitten jonkin aikaa. Viime viikolla leikittelin yhdellä uudella tarinalla mutta eilen hurahdin takaisin E:n pariin. Luin mitä olin kirjoittanut siitä. Suurimmaksi osaksi muistiinpanoja mutta mukana oli myös ihan oikeita pätkiä, ja omaksi yllätykseksi, ne ei olleet edes huonoja pätkiä.

E:stä puuttuu vieläkin se yks juonikuvio mistä taisin tuskailla loppuvuodesta. Tänään pitää lukea loput E:n muistiinpanoista, nyt luin vain käsin kirjoitetut mutta osa on koneella. Sitten voisi alkaa naputtelemaan asioita Scriveneriin. Tuntuu ihanalta olla taas innostunut tarinasta, koska A2:sen kanssa se oli jo pitkään hukassa. Nyt keskityn siis E:hen kunnes väsyn sen maailmaan ja A2 vetää mukanaan, uuden tarinan hautaan ja annan sen muhia rauhassa. Ehkä siitä tulee joskus jotain, ehkä ei.

5/50 - Elämäntaito- tai self-help-kirja