Minusta on aina mielekästä lukea missä kaikissa paikoissa
ihmiset kirjoittavat. Esimerkiksi Rooiboksen kirjoituskahvila, Elinan
mBaari tai muiden bloggareiden työpistekuvat.
Kodin työpisteistä ei kannata paljon kuvia ottaa. On meidän
ruma ruska sohva jolla loikoilen ja luen, tai istun ja kirjoitan sekä
ruokapöytä jonka äärellä istun joskus jos siirrän
paperiversiosta korjauksia koneelle.
Kodin lisäksi kirjoitan ulkona, tätä harrastan melkein
viikoittain. Tärkein kriteeri paikalle on ääni. En voi keskittyä
metelissä, mikä valitettavasti rajaa suurimman osan kahviloista
pois, esimerkiksi lähikahvila. Kun kahvilaa avattiin olin aivan
innoissani että nyt saan kodin läheltä paikan missä kirjoittaa.
Valitettavasti kahvila on viihtyvyydestään ja hyvistä
korvapuusteista huolimatta hyvin hyvin meluisa. Kävin siellä kerran
kokeilemassa kirjoittamista ja tämä kokeilu meni suurin piirtein
näin. Menen kahvilaan. Olen ainoa asiakas. Hyvä näin koska nyt
varmaan saan kirjoittaa rauhassa. Tilaan kahvini, istuudun alas ja
kaivan koneeni esille. Pari minuuttia menee hyvin sitten joku
kahvilan tytöistä ajattelee varmaan että ”hei, asiakas,
laitetaan musiikkia”. Musiikkivolyymit olivat liian kovalla mutta
ajattelin että kyllä minä vielä tämän kestän. Seuraavaksi
tytöt alkavat putsaamaan lattekonetta ja jauhamaan kahvipapuja sekä pistämään astioita pois. Varsinkin tämä astioiden järjestäminen vihloi korvia ja aiheutti ehkä eniten tuskaa koko hommassa. Koska tässä ei ollut vielä riittävästi melua, paikalle saapui seurue
joista kaikki halusivat erikoiskahvin mikä tarkoittaa että
lattekone äänteli loppuajan taukoamatta. Se alkoi niin hyvin,
kunnes tuli tämä äänien vyöry joka jyräsi minut alleen. Eli se
siitä lähikahvilasta.
Parhaat paikat ovat toistaiseksi olleet kirjastot. Varsinkin
Kaisaniemen kirjasto joka on ehdoton suosikkini. Keskuskirjaston
epäilyttävästä ulkonäöstä huolimatta, odotan sen valmistumista
koska se voi olla uusi mahdollinen hyvä paikka kirjoittaa.
Keskuskirjasto enteilee kävijämääräksi 10 000 kävijää
päivässä, mutta siellä on myös hiljaisia paikkoja joten
toistaiseksi paikka kuulostaa ihan lupaavalta.
Kaikenlaisia kahviloita on tullut testattua sekä keskustasta että
vähän syrjempääkin mutta mitään suosikkipaikkaa minulla ei ole.
Lähimmäksi suosikkipaikkaa on muodostunut editointikahvila jossa
tapaamme pikkuveljen kanssa. Paikka on rauhallinen (ainakin siihen
aikaan kun olemme olleet siellä editoimassa), siellä on musiikkia
mutta volyymi on pienellä, siellä on myös vähän himmeämpi
valaistus mikä on mukava. Tämä kahvila ei ole millään tavalla erityinen, ihan tavallinen ketjukahvila mutta se on paikkana toimiva. Ensi viikolla ajattelin käydä
testaamassa Ekbergin kahvilaa. Paikan kirjoittamispotentiaalista en
tiedä mitään. Olen käynyt kahvilassa kerran aamiaisella, edellisen
työpaikan työporukan kanssa. Silloin en kylläkään kiinnittänyt
huomiota äänimaailmaan. Toisaalta harvoin huomaan ääniä ennen
kun tilanne on päällä, esimerkiksi se lähikahvila. Olen käynyt
siellä kahvilla ja puolison kanssa aamupalalla mutta silloin kaikki
oli hyvin. Ääniä oli koska paikka oli täynnä mutta en yhtään
rekisteröinyt niitä liian korkeiksi ennen kuin vasta siinä
vaiheessa kun tarvitsin hiljaisuutta.
