19/50 - Hauska kirja

 

Oikeastaan otsikon pitäisi olla "potentiaalisesti hauska kirja". Nyt tämä potentiaali ei kyllä toteutunut. Luin kirjaa aika perusilmeellä ja kerran taisin hymähtää. 

En tiedä miksei tämä innostanut tätä enempää. Nämä jutut sopii hyvin myös suomalaisiin ja tunnistin itsenikin monessa kohtaa.

Kateutta

Valtosen kirjan jälkeen, on todella tuskallista siirtyä oman tekstin pariin. En ihmettele lainkaan miksi kirja sai Finlandian. Sen lisäksi että kirjoitustyyli on kadehdittavaa, myös tarina on hyvä. Aluksi oli vähän vaikeaa ymmärtää mistä tästä oikein on kyse, mutta kyl se sit selkenee. Valtosta on jäljellä vielä parisataa sivua. En ehtinyt lukea viikolla niin paljon kuin halusin, koska vapaa-aika meni E:n parissa.

E:n lisäksi olen tällä viikolla työstänyt myös novellia. Tarvitsen novellia vasta loppusyksystä yhteen workshoppiin, mutta se tuli kirjoitettua jo nyt. Tämä ei välttämättä ole se novelli mitä lopulta käytän, mutta tämä tuli mieleen kun tuskailin etten tule ikinä keksimään mitään mistä kirjoittaa. Tämän novellin aihe on oikeastaan vanha. Se sai alkunsa ideasta jonka sain kolme vuotta sitten ja jota olisin käyttänyt sen vuoden nanowrimossa, jos olisin osallistunut. 

Kuten suurimmassa osassa ideoissani, harvassa on lopulta ainesta pitkään tekstiin. Ne on enemmänkin välähdyksiä yksittäisten ihmisten elämästä, tai tietyistä tilanteista tai joskus jopa tunteesta. Ne on niitä "parhaita ideoita ikinä", joita ei idean nerokkuudesta huolimatta pysty venyttämään "oikeaksi" kässäriksi. 

En ole mikään erityisen novelliystävällinen lukija. Yleensä kun luen, haluan lukea pitkää tekstiä. Novelleissa pelkään eniten sitä, että just kun pääsee tarinaan sisälle, se loppuu. Jotta en jäisi näin novellirajoitteiseksi, suunnitelmissa on lukea kaksi novellikokoelmaa jossain vaiheessa vielä tätä vuotta. Ruummiittomat, jotka ostin jo viime syksyn kirjamarkkinoilta, sekä jokin Alice Munroen kirjan. 

Vaikka en ole erityisen innokas novellin lukija, olen jo pitkään haaveillut kirjoittavani niitä, enimmäkseen siitä syystä että saisin kirjoittaa jotain muuta kuin käsissä olevaa pitkää tekstiä. En kuitenkaan ole saanut aikaiseksi kirjoittaa yhtäkään, koska olen tavoitehakuinen kirjoittaja. Kaikilla teksteillä mitä kirjoitan, pitää olla jokin syy. Viimeksi kirjoitin novelleja muutama syksy sitten, kun osallistuin kaverin kanssa kirjoittamiskurssille. Olin siis todella innoissani kun sain syyn kirjoittaa jotain muutakin kuin E:tä. Koska tämä ei välttämättä ole se novelli jota lopulta käytän, tulen luultavasti kirjoittamaan ennen syksyä vielä muutaman muunkin.

Ehkä parasta tässä novellihommassa on ollut se, että on saanut kirjoittaa tekstiä jonka loppuun saaminen on muutakin kuin vain teoreettista. Sen takia lähestyn E:täkin luku kerrallaan perspektiivistä, jotta voin jollain tasolla hahmottaa sitä että teksti edistyy. 

Juhannus...

...oli pienoinen pettymys sen suhteen kuinka vähän sain aikaiseksi. Luku 15 on nyt printtausvalmis, mikä on ihan ok, mutta luku 16 on vain kasa irrallisia pätkiä mistä en saa mitään selvää. Tiedän osittain mitä tässä luvussa pitäisi tapahtua, mutta en nyt oikein tunnu osaavan yhdistää näitä irrallisia lauseita miksikään järkeväksi rakenteeksi. 

Tänään kuitenkin koin hyvän aha-elämyksen lenkillä, ja järjestelin vähän lukuja uudelleen, periaatteessa yksi vain poistui ja muuttui toiseksi. Tämänpäiväinen oivallus ei ollut mitään suurta, niin kuin ne harvoin ovat. Kyse on enemmänkin siitä missä järjestyksessä E:lle selviää tietyt jutut ja kenen toimesta jotta tarina menee loogisesti eteenpäin. Minulla on vähän huono tapa paljastaa liikaa liian aikaisten mistä syystä tarinan alku on aina nopeatempoista, mutta loppupäässä sitten takkuillaan. Tästä syystä joudun sitten jälkikäteen sensuroimaan ihmisten puheita, jotta niillä on paljastettavaa myös puolenvälin jälkeenkin. 

Taidan mennä nyt syömään ja sitten lukemaan ja huomenna karu palaaminen arkeen.

18/50 - Kirja, joka on voittanut merkittävän kirjallisuuspalkinnon, esim. Finlandia-palkinnon

 

 Tämä kirja tuli vähän yllätyksenä koska viimeksi kun katsoi varauslistaa, minua ennen oli yli 400 ihmistä. Kun liityin varausjonoon, olin numerolla kaksituhattajotain. Se oli pisin varausjono mihin olen koskaan itseni pistänyt.

Tästä kirjasta olen kuullut kahdenlaisia juttuja. Sellaista, että kirja on alusta asti niin vetävä, ettei sitä voi laskea kädestään. Sekä sellaista, että kirjaa ei voi laskea kädestään puolenvälin jälkeen, kunhan on ensin jaksanut sinnitellä alun. 

En tiedä vielä kumpaan kategoriaan minä päädyn, sillä olen vielä todella alussa. Sen voin kuitenkin jo sanoa, että olen kateellinen tästä kielestä. Se on niin sujuvaa, että E:n tuijottaminen tulee tekemään tämän jälkeen kipeää.

Tajusin vasta nyt tätä kuvaa katellessani, että tuossahan on kahdet kasvot. Olen nähnyt tämän kannen satoja kertaa, mutta jotenkin tämä on jäänyt huomaamatta. Aikaisemmin olen vain nähnyt värien epämääräistä sekamelskaa.

Kirjoittajameemi

Kirjoittajameemi on pyörinyt blogeissa viime viikolla. Tän on tehnyt Rooibos, Vaarna ja Calendula sekä muutama muu jotka olen bongannut. Tällaisia postauksia on aina mukava lukea joten ajattelin liittyä seuraan.
 

Missä kirjoitat yleensä?

Kotona sohvalla, läppäri sylissä. Joskus keittiönpöydän äärellä, joka meillä on kylläkin olohuoneessa. Mutta yleensä se sohva. Käsin kirjoitan keittiönpöydän äärellä, välillä vuoteessa tai kahvilassa, mutta ei koskaan sohvalla.

Miten kirjoitat käsikirjoituksen ensimmäisen version?

Sekavasti. Perusjuoni, eli se mikä sai minut innostumaan tekstistä pysyy kaikissa versioissa samana, mutta se miten alusta päästään loppuun, se voi muuttua paljon matkan varrella.

Millaiset olosuhteet johtavat sinulla parhaan tekstin syntymiseen?

Olen aamuihminen. Saan enemmän aikaan silloin, kun ei tarvitse mennä heti aamukahdeksaksi töihin, eli olen iltavuorossa tai lomalla. Puoliso saa olla kotona, mutta ei samassa huoneessa kuin minä. Onneksi tämä ei ole ongelma, sillä hän sulkeutuu työhuoneeseen tekemään omia hommia jos ei ole töissä. Iltaisin kun juomme teetä ja puoliso lukee voin kirjoittaa samassa huoneessa, koska silloin hän on keskittynyt kirjaansa ja minä tekstiini.

Eli lyhyesti sanottuna, en halua tulla keskeytetyksi. Sen takia en aloita aamukirjoittamista arkena ennen kun puoliso on mennyt töihin, ja olen saanut korjattua vuoteen ja hoidettua aamutoimet. Kaikkia häiriöitä ei voi sulkea pois, esimerkiksi kissalle on turha selittää että seuraavaan kahteen tuntiin et sitten pyydä ruokaa.

MIllaisia kirjoitusvälineitä käytät (eli tietokone, käsin kirjoittaminen, joku tietty kynä jne)?

Yritän olla fiksaantumatta tiettyihin kyniin, koska juuri nyt keväällä huomasin että Stockman lopetti suosikkikirjoituskynäni maahantuonnin enkä ole löytänyt sitä vielä mistään muualtakaan. Kirjoitan paljon käsin, mutta vielä enemmän koneella. Käsin kirjoitan yleensä silloin kun olen muualla, vihko kun painaa vähemmän kuin kone. Myös kaikkien lukujen raakaversiot on kirjoitettu käsin. Nykyisessä projektissa on muutama luku joista skippasin tämän vaiheen, mutta näiden lukujen laatu on sitten taas paljon heikompaa.

Vedän vihon esille myös silloin kun jumitan. Paperille on helpompaa purkaa solmuja kuin näytölle.

Vihon pitää olla A4, kierreselkäinen ja viivoitettu.Valkoinen viivoittamaton paperi kuulostaa liian anarkistiseltä touhulta. Ilman viivoja kirjoitan vinoon ja sitten en pidä miltä teksti näyttää. 

Mistä saat aiheesi?

En tiedä. Melkein kaikki mitä kirjoitan, ovat sellaisia juttuja mitä olen miettinyt jo monta vuotta, tyyliin että olisipa kiva lukea tällainen kirja. E on näihin muihin verrattuna aika tuore aihe, aloin alunperin miettimään sitä loppuvuodesta ja se kehittyi omaksi tarinaksi pikkuhiljaa. Mutta E:kin alkoi samasta ideasta, eli halusta lukea kirja missä...

Montako kertaa työstät käsikirjoitusta?

Monta.

Mikä osa käsikirjoituksesta on sinusta vaikein?

Keskiosa. Niin kuin sanoin, se perusjuoni pysyy aina samana, mutta miten säätää keskikohta niin että alusta päästään loogisesti loppuun on ongelmallinen. Sen takia säätelenkin niiden lukujen kanssa niin paljon, kun huomaan kirjoittaessa että ei tämä näin voi mennä, ja sitten pitää miettiä et miten sitten.

Tämän takia alkupään luvuissa voi olla viittauksia sivujuoniin ja tapahtumiin joita ei lopullisessa versiossa ole, koska olen nitistänyt ne jossain vaiheessa pois. En kuitenkaan palaa korjaamaan näitä lukuja vielä silloin, mieluummin kirjoitan sen ekan version loppuun ja siivoan nämä editointi vaiheessa.

Onko sinulla kirjoittamiseen liittyviä rituaaleja? Miten valmistaudut kirjoittamaan?

Ei ole rituaaleja, muuta kuin että jos kirjoitan aamulla, niin juon aamukahvin rauhassa loppuun ennen kuin aloitan. Tai ehkä minulla on yksi, eli keitän teetä ennen kun aloitan ja juon sitä samalla kun kirjoitan. Mutta maan ja tähtien ei tarvitse olla missään tietyssä asennossa ennen kun voin aloittaa.

Mitä teet kun tarina jumittaa?

Kirjoitan käsin sitä osaa minkä tiedän tapahtuvan jumittavassa luvussa. Kirjoitan ranskalaisilla viivoilla asioita ylös tai kirjoitan kysymyksiä paperille. Esim mitä X:n pitää kertoa, että Y pääsee eteenpäin? Vastaus voi olla tyyliin ”En tiedä!!!” ja sitten alan pohtimaan ihan kaikkea asian ympäriltä.

Joskus se että tarina jumittaa, voi johtua myös siitä että ei huvita kirjoittaa, tai on väsynyt hakkaamaan näppäimistöä. Silloin mikään muu ei auta kuin se, että pidän taukoa. Luen kirjaa, pelaan, katson elokuvan, teen kotihommia. Silloin kun ei huvita kirjoittaa, on ihan turha pakertaa menemään. Lopputulos on yleensä aikamoista roskaa eikä se piristä mieltä.

Mitä genrejä kirjoitat ja/tai haluaisit kirjoittaa?

Rikoskirjallisuutta. En halua käyttää sanaa jännityskirjallisuus, koska miellän sen agenttitouhuksi, juoksemiseksi ja ammuskeluksi. Minua kiinnostaa enemmän ongelmien ratkominen puhumalla, kuin taka-ajoilla

Hyvä päivä

Tämä päivä on ollut ihmeen tehokas. Heräsin ennen kuutta, mikä sinänsä ei ole hyvä juttu koska olisin saanut nukkua pidempään. Mutta niinhän se aina menee, kun saa nukkua ei nuku ja kun pitää herätä kuudelta töihin, ylösnouseminen on täyttä tuskaa. Hyvä puoli tässä oli kuitenkin se, että sain tehtyä kaksi tuntia töitä ennen kun puoliso heräsi ja näin sain semivalmiiksi luvun 13. Semivalmis tarkoittaa sitä että luku pitää vielä tulostaa ja käydä läpi, mutta sekin tuntuu hyvältä kun saa tulostus valmiin version aikaiseksi. 

Säätelin taas E:n lukuja, järjestelin eri tavalla, yhdistin joitakin, poistin toisia, lisäsin muutaman ja korvasin yhden sivujuonen uskottavammalla. Nyt lukuja on 32 ja juoni vähän loogisemmassa kuosissa. Mutta vielä sieltä puuttuu yksi oivallus, se miten saan E:n näkemään asian x, jolla sitten suunnataan tarina päätökseen. Onneksi tämä oivalluksen paikka on vasta viimeisissä luvuissa joten sitä ei tarvitse tällä hetkellä miettiä, ainakaan tietoisesti. 

Tällä hetkellä työn alla on luvun 15 raakatekstiversio, josta puolet on kirjoitettu. Toinen puoli ei suostunut vielä näyttäytymään. Luvun 14 yli skippaan. Se on vähän sellainen hengähdysluku, jossa juonta potkitaan vähän eteenpäin, mutta ei liikaa. Nyt ei huvita kirjoittaa sitä, vaan keskittyä enemmän siihen tiiviimpään kamaan. 

Toivottavasti saan huomenna kirjoitettua toisen puolen luvusta 15 ja siirrettyä sen koneelle. Ja ensi viikolla voisin myös vastata kirjoittajameemiin, niitä on ollut mukava lukea muiden blogeista ja oletan vastaamisenkin olevan ihan mukavaa. 

Ensi viikolla myös juhannus = lyhyt viikko eli pitkä viikonloppu mikä toisin sanoen tarkoittaa yksi päivä lisää kirjoittaa. 

Toivottavasti huomenna ei sada, sillä suunnittelin pyöräillä töihin ensimmäistä kertaa tänä kesänä.

17/50 - Kirja, jonka nimi on yksi sana

 

Todella ihanaa lukea välillä fiktiota ^_^