Tämä kirja tuli vähän yllätyksenä koska viimeksi kun katsoi varauslistaa, minua ennen oli yli 400 ihmistä. Kun liityin varausjonoon, olin numerolla kaksituhattajotain. Se oli pisin varausjono mihin olen koskaan itseni pistänyt.
Tästä kirjasta olen kuullut kahdenlaisia juttuja. Sellaista, että kirja on alusta asti niin vetävä, ettei sitä voi laskea kädestään. Sekä sellaista, että kirjaa ei voi laskea kädestään puolenvälin jälkeen, kunhan on ensin jaksanut sinnitellä alun.
En tiedä vielä kumpaan kategoriaan minä päädyn, sillä olen vielä todella alussa. Sen voin kuitenkin jo sanoa, että olen kateellinen tästä kielestä. Se on niin sujuvaa, että E:n tuijottaminen tulee tekemään tämän jälkeen kipeää.
Tajusin vasta nyt tätä kuvaa katellessani, että tuossahan on kahdet kasvot. Olen nähnyt tämän kannen satoja kertaa, mutta jotenkin tämä on jäänyt huomaamatta. Aikaisemmin olen vain nähnyt värien epämääräistä sekamelskaa.
