Eilen
sain vihdoin siirrettyä viimeiset luvut Scriveneriin ja sitten
palkitsin itseni uudelleen järjestelemällä luvut parempaan
kuosiin. Tajusin yhtenä päivänä että aloitin tämän
menneisyyden osuuden liian myöhään. Aloittamalla tarinan paljon
aikaisemmin saan mahdutettua mukaan monta kohtausta jotka vaikuttavat
nykyhetken osuuksissa. Nyt voin näyttää kohtaukset, sen
sijaan että vain kerron niistä. Tämä
uudelleenjärjestely ei onneksi vaikuta paljon niihin lukuihin mistä
olin jo kirjoittanut raakatekstin. Se vaikuttaa vain siihen missä
järjestyksessä asiat tapahtuu.
Eilen
iltapäivällä alkanut kurkkukipu muuttui sitten yön aikana ihan
kunnon flunssaksi ja herätti minut kahdelta. Burana auttoi vointiin,
mutta ei nukahtamiseen. Nousin sitten ylös, keitin kupin teetä ja
aloin kirjoittamaan menneisyys osuuden ensimmäistä lukua. Kirjoitin
neljään, menin sitten takaisin vuoteeseen, en saanut unta ja nousin
viideltä jatkamaan. Nyt kello on kuusi ja ensimmäisen luvun
ensimmäinen versio on kasassa. Onhan se raukka ruma, eikä sitä
kehtaa näyttää kellekään mutta se on olemassa!
En
alunperin aikonut aloittaa tätä urakkaa kuin vasta maanantaina, kun
siitä nykyhetkestäkin on vielä pätkiä editoimatta, mutta
ajattelin että nämä aamutunnit on parasta käyttää ihan uuteen
tekstiin koska kirjoittaminen on silloin helpompaa. En päässyt
mihinkään flowhon mutta nopeastihan ne tunnit meni.
Nyt
suuntaan aamupalalle ja sitten nappaan toisen buranan ennen töihin menoa. Olo ei ole niin karsea että voin perustella kotiin
jäämistä. Tiedän että nykyinen olotilani on illuusiota, sillä ilman buranaa
tuskin menis näin hyvin.
