Kielessä on ollut
jo viikon ikävä rakkula, joka tekee kaikesta kivuliasta.
Syömisestä, juomisesta, puhumisesta ja ihan vain nielemisestä. On jännää kuinka suuri vaikutus
mielialaan näin pienellä jutulla voi olla. En halua edes ajatella,
miltä tuntuisi elää jatkuvan hermokivun kanssa.
Jostain syystä
minun pitää aina ensin kärsiä monta päivää, ennen kun tajuan
että apteekissakin voisi käydä ja kysyä apua. No sain siihen sitten jotain suihketta joka vähän auttaa. Se turruttaa kivun ja lisää
ohuen kalvon rakkulan päälle antaen vähän suojaa. Samalla se vähän turruttaa suupieltä ja nyt on pari
päivää ollut sellainen olo kuin suu olisi toipumassa
hammaslääkärin puudutuksesta.
Ikävintähän tässä
on tietenkin se, että tänä viikonloppuna olisin voinut saada
suklaata, koska herkkulakko loppuu, mutta turhaa sitä on syödä kun
se tuntuu niin ikävältä. Jos oikein käyttää mielikuvitusta,
niin luulen että tämä ei ehkä satu yhtä paljon kuin eilen.
Toisaalta, edellisestä lääkkeenlaitosta on vasta vajaa tunti.
Jaa'a. Pitäisi
varmaan myös puhua kirjoittamisesta. Sain juuri kirjoitettua luvun
seitsemän. Tänään on töitä ja huomenna on pakko lukea tenttiin
ja vähän muitakin juttuja, mutta toivon että ehdin aloitella seuraavaa lukua.
Riippumatta kirjoitanko vai en, laitan huomenna taas edistyslukuja blogiin. Sen verran ajattelin spoilata, että ensimmäinen kymppitonni on jo korkattu.
