Pitkä päivä

Iltavuorojen jälkeen on aina vähän vaikea nukahtaa. Jotenkin en kerkiä oikein rauhoittua ja vaikka keskiviikkona istuttiin loppuillan miehen kanssa sohvalla ja juteltiin, seuraavan päivän työjutut pyöri mielessä kun menin nukkumaan. Sekään ei auttanut, että unohdin ottaa unilääkkeet. Muistan kyllä, miten tajusin puoli kymmeneltä, että ne on vielä ottamatta (yleensä otan ne jo kahdeksalta). Nousin sohvalta, kävelin hyllylle jossa lääkkeet on, matkalla aloin miettimään uusinta tarinaa koska kirjoitusvihko oli siinä pöydällä ja esillä, sitten käännyin takaisin hyllyyn päin ja mietin, et mitähän mä tässä seison?

Lääkkeettömyys kostautui sillä, että herään puoli neljä enkä sen jälkeen nuku. Nousin ylös, keitin teetä, luin melkein tunnin. Sitten koetin vielä nukkumista. Viideltä annoin periksi.

Hyviä puolia tuossa lääkemokassa… sen puolituntisen, jonka makasin vuoteessa ennen kuin lopulta nousin ylös meni kokonaan uuden tarinan juttuja miettiessä. Kun sitten tartuin viiden jälkeen kynään, sain kirjoitettua kaksi sivua. Suurin osa vain mietteitä ja asioiden purkamista, mutta myös yksi pieni kohtaus.

Uudesta tarinasta on olemassa aloituskohtaus. Kirjoitin sen toissa päivänä ja olin niin innoissani että luin sen heti miehelle.

Eilen oli myös kirjoittajapiirin tapaaminen. Pitkästä aikaan minullakin oli siellä jotain tekstiä. Yksi pieni kauhunovelli. Vaikka olen sanonut monesti, etten tykkää novellien lukemisesta, niiden kirjoittaminen on aivan eri juttu. On todella mukavaa kirjoittaa jotain mitä voi joskus jopa saada valmiiksi. Nyt mielessä pyörii toinen kauhunovelli, joka tuskin valmistuu seuraavaan kertaan, mutta sitä seuraavaan vois valmistuakin.

E:? No siinä on kesken eräs uusi kohtaus joka valmistuu niin nihkeän hitaasti kuin on vain mahdollista. Ehkä saan sen viikonloppuna kuosiin.

E:lle on olemassa nyt myös dedis. Ihan itse laadittu. 10.10. ja sen jälkeen vielä yhdelle lukijalle.

Editointia

Noilla sanoilla summaan viimeviikkoisen elämäni. Ei siinä editoimisessa muuten olisi mennyt näin kauan, mutta yhdellä lukijalla oli paperiversio ja viidensadan sivun korjausten siirtäminen muiden joukkoon kesti. 
Eilen editoin yhden työpäivän verran + muutama tunti ylitöitä. Nyt tämä urakka on kuitenkin ohi ja E siirretty takaisin Scriveneriin. 
 
E vaatii lukujen uudelleenjärjestelyä (minkä takia siirsin takaisin scriveneriin), sillä yksi kommentti mitä sain kaikilta oli se, että paljon hahmoja ja niitä on vaikea muistaa. Hahmojen lukumäärään en voi vaikuttaa, niitä on jo nyt minimimäärä millä osaan kertoa tämän tarinan. Siihen muistamattomuuteen voisi auttaa se, että en vuorottele aikatasoa lukujen mukaan. Koska nyt tässä käy niin, että ensin tutustutaan ryhmään ihmisä, sitten vaihtuu luku ja aikataso ja tutustutaan toiseen ryhmään ihmisiä, sitten vaihtuu taas luku ja aikajana ja sun pitäs muistaa ne ihmiset parin luvun takaa. Osa ihmisistä on samoja kummassakin aikajanassa, mutta osa on sidottu vain yhteen tasoon. 

Toivottavasti se auttaa, että pysytään pidempiä aikoja yhdessä aikatasossa. Tätä lukujensiirtelyä alan tekemään tänään. Tekisi jo mieli aloittaa, mutta ensin pitää tehdä vähän kotitöitä. 
 
Onneksi, yksi lukija ei ehtinyt lukea tätä versiota E:stä niin hän saa testata tämän uuden, kunhan saan sen valmiiksi. Tämäkin on vähän näitä juttuja, että vain uusi lukija voi kertoa toimiiko se vai ei. 
 
Muuta?

1. Töitä. Paljon ja kiirettä, mutta silti ihanaa. 
2.  Opin sen että Googledoksi ei sovi pitkien tekstien työstämiseen. En tiedä missä menee raja, sata-, kaksisataa-, mutta viisisataasivua on liikaa. Pelkästään dokumentin aukaisemisessa kestää tovi ja jossain vaiheessa se hidastuu niin paljon, että jokaisen napinpainalluksen jälkeen voi pitää pienen 9gag tauon. Tähän ei auta muuta kuin dokumentin sulkeminen ja uudelleen aukaisu. Sitten se rullaa taas hienosti seuraavaan jumitukseen asti. 
3. Aloitin lomalla mekon neulomisen, mutta nyt olen tullut siihen tulokseen että minun pitää luopua siitä pitsikuvioinnista mikä siinä on, sillä kun neulon sitä, en voi tehdä muuta, koska pitää seurata ohjetta. Yleensä kuuntelen kirjaa, podastejä tai katson jotain youtubesta tai sarjoja. Nyt pitäisi tehdä päätöksiä että puranko kokonaan, vai teenkö tämän kuvio-osuuden loppuun ja aloitan sitten suoran neuleen. Jos puran niin ehkä teen jotain palmikkojuttua, koska pelkää suora voi olla vähän tylsä.
   

Välitila

Uusi projekti innostaa. Se on samanaikaisesti sekä hienoa, että vähän tuskastuttavaa. En halua vielä hypätä siihen ihan täysillä, sillä E:täkin pitäisi jossain vaiheessa jatkaa, mutta ei vielä.

Yksi on lukenut E:n, yksi on melkein lopussa, yksi puolessa välissä, yksi alussa ja viidennestä en tiedä. Kuudes sai E:n vasta sunnuntaina.

Tuntuu, kuin olisi jossain epämääräisessä välitilassa. Odotan koko ajan jotain, uutta kommenttia tai mitä tahansa. Onneksi uutta tekstiä varten ei tarvitse vielä shoppailla amazonissa. Toistaiseksi minulle riittää se mitä luen netistä, kirjastosta lainattavien kirjojen etsiminen, sekä amazonin toivelistan täyttäminen.

Päähenkilöllä ei ole vieläkään nimeä. Luulin löytäneeni sen, mutta tuppaan kirjoittamaan sen jatkuvasti väärin joten ei se taida toimia. 

E:n kanssa minulle kävi niin, että kun nimi tuli mieleen, osa tarinasta purkautui esille samalla silmänräpäyksellä. Nyt tietty odotan, että koen saman uudelleen, mutta luulen, että pitää ehkä luopua jo tästä toiveesta. Se toimi kerran. Se ei välttämättä toistu enää koskaan.

Elokuussa luettu

 Tähän kirjaan tartuin mukaan ihan sattumalta. Löysin sen Bestseller hyllystä, kun olimme kumpikin siinä sopivasti. Minä ja kirja. 

Olen heikkona elämänkertoihin, jopa sellaisiin ihmisiin joista en tiedä mitään. Tämän kirjan innoittamana luin sitten Syyskesän ja hyllyssä odottaa Vetää kaikista ovista.

Kuiskaavasta tytöstä pitää sanoa, että todella hieno kirja. Koko ajan kun luin, vatsa oli vähän solmussa. Aika ahdistavaa, mutta siksi kauhua luetaankin. Miinusta annan lyhyydestä sekä epämääräisestä lopusta.

 

Pyysin tämän kirjan syntymäpäivälahjaksi, koska Hautala kehui tätä kerran. Muistaakseni sanoi, että luki tätä läpi yön kun ei malttanut jättää kesken. Luin tämän kahdessa päivässä koska odotin koko ajan, että milloin alkaa se hetki kun alan pelkäämään. Sitä ei tullut. 

Kuuntelin:

Nyt en kuunnellut montaa kirjaa, mutta useampi on kesken. Kumpikaan näistä ei ollut mitenkään erityisen ihmeellinen. You are a Writer oli muutaman tunnin motivaation nostattaja ja Structuring your novelissa ei ollut mitään uutta. 

Jos vielä kertaalleen kuulen tämän lainauksen:

The king died and then the queen died is a story.

The king died, and then queen died of grief is a plot

 Saatan räjähtää. Miltei jokainen kirjoitusopus lainaa sitä.

Luin myös nämä:

 Aluksi meinasin, etten merkkaa lastenkirjoja joita luen töitä varten, mutta sitten päätin merkata koska:
1. Nämäkin ovat kirjoja
2. Näidenkin lukeminen vie aikaa ja se aika on pois muusta lukemisesta.

Tällä hetkellä: Aloitin juuri eilen Mustosen Ruokarouvan.