Iltavuorojen
jälkeen on aina vähän vaikea nukahtaa. Jotenkin en kerkiä oikein
rauhoittua ja vaikka keskiviikkona istuttiin loppuillan miehen
kanssa sohvalla ja juteltiin, seuraavan päivän työjutut pyöri
mielessä kun menin nukkumaan. Sekään ei auttanut, että unohdin
ottaa unilääkkeet. Muistan kyllä, miten tajusin puoli kymmeneltä,
että ne on vielä ottamatta (yleensä otan ne jo kahdeksalta).
Nousin sohvalta, kävelin hyllylle jossa lääkkeet on, matkalla
aloin miettimään uusinta tarinaa koska kirjoitusvihko oli siinä
pöydällä ja esillä, sitten käännyin takaisin hyllyyn päin ja
mietin, et mitähän mä tässä seison?
Lääkkeettömyys
kostautui sillä, että herään puoli neljä enkä sen jälkeen
nuku. Nousin ylös, keitin teetä, luin melkein tunnin. Sitten koetin
vielä nukkumista. Viideltä annoin periksi.
Hyviä
puolia tuossa lääkemokassa… sen puolituntisen, jonka makasin
vuoteessa ennen kuin lopulta nousin ylös meni kokonaan uuden tarinan
juttuja miettiessä. Kun sitten tartuin viiden jälkeen kynään,
sain kirjoitettua kaksi sivua. Suurin osa vain mietteitä ja asioiden
purkamista, mutta myös yksi pieni kohtaus.
Uudesta
tarinasta on olemassa aloituskohtaus. Kirjoitin sen toissa päivänä
ja olin niin innoissani että luin sen heti miehelle.
Eilen
oli myös kirjoittajapiirin tapaaminen. Pitkästä aikaan minullakin
oli siellä jotain tekstiä. Yksi pieni kauhunovelli. Vaikka olen
sanonut monesti, etten tykkää novellien lukemisesta, niiden
kirjoittaminen on aivan eri juttu. On todella mukavaa kirjoittaa
jotain mitä voi joskus jopa saada valmiiksi. Nyt mielessä pyörii
toinen kauhunovelli, joka tuskin valmistuu seuraavaan kertaan, mutta
sitä seuraavaan vois valmistuakin.
E:?
No siinä on kesken eräs uusi kohtaus joka valmistuu niin nihkeän
hitaasti kuin on vain mahdollista. Ehkä saan sen viikonloppuna
kuosiin.
E:lle
on olemassa nyt myös dedis. Ihan itse laadittu. 10.10. ja sen
jälkeen vielä yhdelle lukijalle.
