Eilen
oli ihana lauantai. En käynyt lähikauppaa kauempana ja luin melkein
koko päivän.
Eilen havahduin ensimmäistä kertaa myös siihen,
että E ei enää vie suurinta osaa aivokapasiteetista vaan se on
pikkuhiljaa vaihtunut kellotorniin. Projekti K, eli päähenkilön
nimen ensimmäinen kirjain, mutta myös kellotorni. En halua puhua
vain kirjaimista, joten olen tässä kuumeisesti yrittänyt löytää
jonkin hyvän työnimen mitä voin käyttää blogissa. Eilen keksin kellotornin, kun kuvailin vähän maisemia. Kotona kutsun
projektia päähenkilön etunimellä. Niin kuin olen tehnyt kaikkien
projektien kohdalla.
Kellotornista
on olemassa jo kaksi lukua ja olen myös pikkuhiljaa aloitellut
taustatutkimukset. Kirjastosta on lainassa kasa kirjoja ja eilen
tilasin amazonista kolme lisää.
Tässä
projektissa on se erikoinen puoli, että se on varmaan ensimmäinen jonka kirjoitan ilman, että olen suunnitellut koko tarinaa. Tiedän tarinan
alun, tiedän muutaman ison tapahtuman keskeltä ja tiedän miten
tämä loppuu, mutta en sitä, mitä tapahtuu näiden tiettyjen tapahtumien välillä.
Tiedän että moni asia selkenee kunhan pääsen lukeman aiheesta
lisää. Niin kävin E:n kanssa, että taustatutkimuksesta tarttui
monta pientä palaa jotka sitten muokkasivat tarinaa. Samalla tavalla kuin kirjoittaminenkin muokkaa tarinaa. Ihan sama mitä suunnittelet, parhaat hetket ovat kuitenkin ne kun tarina vie sinne minne on tarkoituskin.
Kellotornista
on suunniteltu yksitoista ensimäistä lukua sekä yksi irrallinen
jonka tiedän tapahtuvan myöhemmin. Eli tässä on ihan reilusti
vielä aikaa lukea ja tutkia, ennen kuin tulee se hetki, etten tiedä miten edetä.
