sunnuntai 16. lokakuuta 2016

Kellotorni

Eilen oli ihana lauantai. En käynyt lähikauppaa kauempana ja luin melkein koko päivän. 

Eilen havahduin ensimmäistä kertaa myös siihen, että E ei enää vie suurinta osaa aivokapasiteetista vaan se on pikkuhiljaa vaihtunut kellotorniin. Projekti K, eli päähenkilön nimen ensimmäinen kirjain, mutta myös kellotorni. En halua puhua vain kirjaimista, joten olen tässä kuumeisesti yrittänyt löytää jonkin hyvän työnimen mitä voin käyttää blogissa. Eilen keksin kellotornin, kun kuvailin vähän maisemia. Kotona kutsun projektia päähenkilön etunimellä. Niin kuin olen tehnyt kaikkien projektien kohdalla. 
 
Kellotornista on olemassa jo kaksi lukua ja olen myös pikkuhiljaa aloitellut taustatutkimukset. Kirjastosta on lainassa kasa kirjoja ja eilen tilasin amazonista kolme lisää. 
 
Tässä projektissa on se erikoinen puoli, että se on varmaan ensimmäinen jonka kirjoitan ilman, että olen suunnitellut koko tarinaa. Tiedän tarinan alun, tiedän muutaman ison tapahtuman keskeltä ja tiedän miten tämä loppuu, mutta en sitä, mitä tapahtuu näiden tiettyjen tapahtumien välillä. Tiedän että moni asia selkenee kunhan pääsen lukeman aiheesta lisää. Niin kävin E:n kanssa, että taustatutkimuksesta tarttui monta pientä palaa jotka sitten muokkasivat tarinaa. Samalla tavalla kuin kirjoittaminenkin muokkaa tarinaa. Ihan sama mitä suunnittelet, parhaat hetket ovat kuitenkin ne kun tarina vie sinne minne on tarkoituskin. 
 
Kellotornista on suunniteltu yksitoista ensimäistä lukua sekä yksi irrallinen jonka tiedän tapahtuvan myöhemmin. Eli tässä on ihan reilusti vielä aikaa lukea ja tutkia, ennen kuin tulee se hetki, etten tiedä miten edetä.