Kolmenkymmenentuhannen sanan rajapyykki hamuilee alle kahdeksansadan sanan päässä. Juon kahvia nälkäisenä ja mietin ylitänkö tuon etapin tänään. Toivottavasti.
Välillä mietin oikeasti, olenko todellakin aamukirjoittaja vai olenko sitä vain olosuhteiden pakosta? Aamut ovat selkeästi parhaita kirjoitushetkiä, mutta sitten kun on lomaa sitä huomaa kirjoittavansa myös aikoina jolloin arkena ei voisi kuvitellakaan. Esimerkiksi eilen kirjoitin päivällä seuraavan luvun raakatekstiä. Teksti ei luistanut ja käyttökelpoisia sanoja tuli vain kolmisensataa. Kymmenen jälkeen tuli sitten uutta intoa. Kirjoitin kyseisen luvun alun ja sitten menin nukkumaan. Olin kuitenkin liian kierroksilla joten nousin ylös kirjoittamaan lisää.
Olen nukkunut viime aikoina vähän huonosti. Neljältä nousemisesta on tullut miltei sääntö kuin poikkeus. Ainoa hyvä puoli on se, että Kellotorni on edennyt. Tänäänkin oli aikainen aamuherätys. Kirjoitin illalla aloittamani luvun loppuun ennen kuin menin takaisin vuoteeseen. Tunnin jaksoin pyöriä ja kuudelta menin suihkuun. Sen jälkeen kahvia ja 443 sanaa.
Onneksi tänään on vapaapäivä. Miehellä on myös ja olen nälkäinen koska päätettiin käydä syömässä aamupala lähikahvilassa ja suunnata sitten jouluostoksille.
Yksi syy herämiseen on tuo rakas karvainen lapsi joka nukkuu tyytyväisenä vatsa kuumaa patteria vasten. vaikka miten laitan raksuja illaksi sillä on aina nälkä aamuyöstä. Tästä syystä ajattelin käydä tutkimassa löytyisikö eläinkaupasta ruoka-automaattia jonka voisin ajastaa vaikka siten, että tiputtaisi tunnin välein muutaman kuivamuonamurusen. Ehkä tämä pitää rakkaan lapsen kylläisenä eikä herättämiselle ole enää tarvetta.
