Marraskuussa luettu

 

Olipa ihana uppoutua uuteen Ruth Gallaway -tarinaan. Pidin ensimmäisestä paljon ja tämän laitoin heti varaukseen kun tajusin, että se on olemassa. Seuraavan suomennos taisi tulla ensi vuonna. Eihän nämä kirjat ole mitään sivistyksen huippua, mutta ei kaiken tarvitsekaan olla. Joskus on ihana vain viihtyä tarinassa. Jos jostain pitää antaa kritiikkiä niin se on kaikki ne perunalastut joita tässä syötiin. Teki vain itselläkin koko ajan mieli :/

Ärsyynnyn aika harvoin kirjan kirjoitustyylistä, mutta Leona Kortit on jaettu -kirjassa tyyli tökki ja pahasti. Teksti oli jotenkin niin kömpelöä ja kankeaa, että melkein jätin kirjan kesken. Leonan kohdalla näkee kuitenkin sen, että jos tarinassa on tarpeeksi imua, kirja saa paljon anteeksi. Tarina siis veti. Ei minua kyllä koskaan tehnyt mieli tarttua kirjaan, mutta sitten kun pakotin itseni sen äärelle, en oikein meinannut saada lukuhetkeä katkaistua. Tässä oli todella hyvä cliff-hanger sarjan seuraavaa osaa varten, mutta on hyvin epätodennäköistä, että tartun siihen. 

Leonan jälkeen (missä oli vähän liikaakin stressiä ja juoksemista), oli ihana tarttua kirjaan jonka päähenkilö esitellään siten, että hän makaa sohvalla ja lukee lehteä<3 Vanhat rouvat eivät juokse ja Leonan jälkeen tämä tuli tarpeeseen. Ihanan leppoisa murhatarina, jossa ei pidetä kiirettä ja kahvikin juodaan rauhassa. Olin kipeenä yhden päivän ja tartuin tähän kirjaan. Hyvä tapa viettää sairaspäivä. 

Olipa ajatuksia herättävä sarjakuva. En ollut jotenkin tajunnut, millaista törkyä jotkut voivat saada vain siksi, että kirjoittivat jotain mistä toinen ei pitänyt. Tätä kirjaa olen suositellut jo monelle ja varmaan suosittelen sitä jatkossakin. 

Ei mitään muistikuvia mitä luin Vihan ja inhon internetin ja Adan algoritmin välissä, mutta jotain kuitenkin. Minulla on jopa mielikuvia kirjan palauttamisesta, muttei mitään hajua, mikä se kirja saattoi olla. Selvästi mieleenpainuva lukukokemus. 

Tähän kirjaan tömäilin aika-ajoin ja lopulta päätin myös tarttua siihen. Kyse on siis Ada Lovelacen elämänkerrasta ja siitä, miten hän päätyi kirjoittamaan ensimmäisen tietokone-algoritmin. Enemmän tässä käsitellään Adan ja häneen vaikuttavien ihmisten elämiin, ettei sitä ohjelmointipuolta lopulta ihan hirveästi käsitelty. Oikeastaan olin yllättynyt kuinka vähän siihen lopulta keskityttiin. 
On kyllä ollut mielenkiintoisa spekuloida sitä, että jos digi-aika olisi todellakin alkanut jo sata vuotta aikaisemmin, missä olisimme nyt? 

Nyt luen Andy Weirin kirjaa The Martian. Elokuva oli hyvä ja kirja on vielä parempi.  

Edit 10.12. korjailin vähän kirjoitusvirheitä. Esimerkiksi kaikki Lenona -sanat = Leona.