Jos kuuntelee
yhdysvaltalaisia kirjoittamispodcasteja, niin ei voi olla törmäämättä hisspipuheeseen
(elevator pitch). Melkein jokaisessa podcastissa toitotetaan, kuinka tärkeää on
pystyä kertomaan tarinastaan 30 sekunnissa. Olen miettinyt E:n hissipuhetta
vuosia ja se on aina tuntunut tosi vaikealta. No jossain vaiheessa päädyin
sellaiseen kuin: perhesalaisuuksia ja murhamysteeri.
No viime
viikolla olin tilanteessa, missä minulta kysyttiin E:n juonesta enkä siinä
vaiheessa muistanut enää mitään mistään hisseistä vaan aloitin selittämisen
sanoilla: No siinä on yks tyyppi joka…
Sain
alkuviikosta E:n takaisin ja eilen aloitin kommenttien läpikäymisen. Vaikka
mukana on ollut muutama isompi ehdotus (parin kohtauksen yhdistäminen ja
muutaman siirtäminen), niin toistaiseksi se on tuntunut ihan kevyeltä hommalta (kesän kommentteihin verrattuna).
Olen nyt käynyt läpi ensimmäisen kolmanneksen. Teen hommaa samalla taktiikalla
kuin kesällä eli käyn jokaisen kommentin läpi ja joko korjaan sen heti tai otan
ylös ja siirrän myöhemmäksi. Deadlineen on kolme viikkoa ja toistaiseksi olo on ihan toiveikas. Tämän viikon tavoite on käydä kässäri kertaalleen läpi ja
sitten ainakin tietää, millainen urakka on edessä.
Tänään oli
kotipäivä, koska olin sairaana. Enimmäkseen olen vain maannut ja lukenut, mutta
myös siivoillut ja pessyt pyykkiä. Aamulla jaksoin jopa editoida, että jotain
hyvää tässäkin taudissa. Toivottavasti tauti taittuu viikonloppuna sillä ensi
viikolla ei haluaisi millään olla sairaana. Minulla on ma-to jokaisena päivänä
joko ryhmä jota vedän tai tilaisuus missä säädän. Minkä lisäksi perjantaina
olen vapaalla kirjamessujen takia. Tarkoitus on mennä kahtena päivänä eli
perjantaina ja lauantaina.
Tällä viikolla säädin myös kotisivuja. Lisäsin kirjan kannen ja esittelyn ja nyt sieltä puuttuu ainoastaan se ensimmäinen postaus. Tekisi mieli sanoa, että eihän tässä ole onneksi mitään kiirettä, mutta oikeastihan tässä ei ole kauheasti enää aikaa.
