19/24

Edellisestä editointipäivityksestä on kaksi viikkoa, mutta editoitujen lukujen määrä ei ole päätä huimaava. Osittain se johtui iltavuorojen vähyydestä ja osittain siitä, että viime viikonloppu (pe-su) oli menoa joka päivä eikä yhtäkään kokonaista kotipäivää. Kuluva viikko oli töiden kannalta todella rankka, mikä heijastui olemattomana aivotoimintana työpäivän päätteeksi. Perjantaina piti olla vielä sosiaalinen, lauantai meni pelatessa, alkavan flunssan nujertamisessa sekä vain olemisessa koska energiataso oli täydet 0. Tänään olen jo huomattavasti enemmän hereillä. Editoin aamulla luvun 20 loppupuolta ja kun tuli stoppi aloin siivoamaan. Kohtapuolin voisin miettiä lounaan valmistamista ja ehkä sen jälkeen jaksaa taas editoida.

Vaikka en editoinut viikolla paljon, niin kirjoitin sitäkin enemmän ja löysin itseni kirjoitusvihon äärellä melkein päivittäin. Eniten kirjoitin vain jotain mitä tuli mieleen, mutta muutama uusi kohtauksin sieltä syntyi. Minulla on Scrivenerissä kansio nimeltä Pätkiä johon olen heittänyt kaikki ne kohtaukset joiden paikkaa en vielä tiedä. Suurin osa niistä ei päädy varmaan koskaan valmiiseen tekstiin, mutta on siellä muutama jotka ehkä päätyvätkin. Just nämä uudet mitkä kirjoitin sekä pari vanhaa.

Marraskuulle on vielä 3,5 viikkoa ja editoituja lukuja (4.5). Vielä olen ihan toiveikas, että ehkä se vielä onnistuu.

Syyskuussa luettu

 

Kuten otsikko jo sanoo, niin kirjan pointti oli, että Michelle McGagh on vuoden kuluttamatta rahaa turhaan. Turhaa oli miltei kaikki muu paitsi asumiskulut ja ruoka, eli aika tiukka linja. 

Tässä kirjassa oli kohtia jotka upposi ihan täysin ja kohtia jotka eivät. Ne mitkä upposi oli kaikki ne konkreettiset kuvaukset miten kirjassa välteltiin shoppailua ja turhan ostamista. Ne mitkä eivät uponneet oli enemmän se henkinen puoli. 

Sekä Michelle, hänen miehensä ja hänen ystävänsä olivan kauhean huolissaan, että Michelle erakoituu tämän vuoden aikana ja minä en millään jaksanut ymmärtää mitä vikaa erakoitumisessa on? Se on ihanaa, kun saa tulla kotiin töiden jälkeen ja eikä tarvitse nähdä muita kuin omaa puolisoa ja kissaa. Minua ainakin ahdisti kauheasti se, kuinka sosiaalista elämä Michelle vietti. Siis aina kun hänellä oli vapaata (töiden jälkeen tai muuten) hän meni jonnekin, teki jotain tai tapasi ihmisiä. Koko projekti lähti liikkeelle siitä, kun Michelle havahtui asuntolainansa suuruuteen ja minä ihmettelin monta kertaa, että mitä järkeä ostaa isompi ja kalliimpi talo jos siellä ei koskaan vietä aikaa? 

 

Pintti oli ihana, mutta enpäs muuta odottanutkaan. Tähän kirjaan olisin halunnut jäädä pidemmäksi aikaa, mutta minkäs teet. Kaikki hyvä loppuu aikanaan. Onneksi on kuitenkin Lopotti jota en ole vielä lukenut.

Ensimmäinen Latvala jonka olen lukenut. Aikaisempi kokemus Latvalasta oli Paljastuskirja, mutta se jäi kesken. Venetsialaiset yllätti keveydellään. En nyt tarkoita, että kirja olisi sisällöltään jotenkin höttöä, mutta teksti oli kevyttä. Sitä oli tosi vaivatona ja ihanaa lukea.

Aika harvoin jään miettimään kirjan hahmoja sen jälkeen kun olen lukenut teoksen, mutta Iiris jäi kummittelemaan mieleen. Siinä naisessa oli jotain mistä en osannut päästää irti ja olisin voinut ihan hyvin lukea kokonaisen kirjan vain ja ainoastaan hänestä. 

Latvalan Välimatka kiinnostaa. Ehkä voisi siirtää se jossain vaiheessa (sitten joskus) lukulistalta (ihan oikeasti) luettavien kasaan.

Ihanan synkkää ja tarpeeksi pelottavaa. Varsinkin alku. Varsinkin jos tätä luki yöllä kun mies ja kissa oli jo nukkumassa ja vuoteeseen kömpi vasta kun oli jo täysin pimeää ja sitten mies murahtaa jotain oikealla hetkellä ja kun kääntyy häntä kohti huomaa, että se vain nukkuu ja kaikesta tästä jää vaan ahdistavalla tavalla creepy fiilikset. 

Jännitys lopahti pikkasen loppupuolella, kun mysteeri oli tavallaan selvinnyt ja jotenkin tuntu, ettei viimeiset sata sivua pitänyt yhtä hyvin otteessaan kuin ensimmäiset kaksisataa. 

Leväluhdan lukeminen meni kyl teknisesti lokakuun puolelle koska luin tämän loppuun vasta tänään aamulla kun heräsin aamuyöstä enkä saanut enää unta. Mutta laitan sen tähän samaan satsiin koska suurimman osan luin kuitenkin syyskuun puolella. 

Seuraavaksi pitäisi aloitta Tapani Baggen Aavehevosen arvoitus, mutta se mitä oikeasti haluaisin lukea on Rouva C. Se odottaa hyllyssä sitä, että saan luettua töiden takia pari kirjaa ensin alta pois ja voisin sitten tarttua siihen <3 

Lokakuu. Saa nähdä kuinka pitkälle selviän ennen kuin joulukrääsä puskee silmille. Viimevuonna en selvinnyt marraskuulle asti.

17/24

Perjantaina mielessä on aina sata asiaa, mitkä haluan saavuttaa viikonloppuna ja sunnuntaina sitä aina toteaa, että enpäs saanut tuotakaan juttua tehdyksi. Ehkä lopputulos olisi toinen, jos viikonloppu olisi kolme päivää koska lauantai menee aina pelatessa ja vasta sunnuntaina jaksaa tehdä muutakin.

Editointi on edennyt. Alkuviikosta se oli vielä ihanaa, kun editoin lukuja joita oli superhelppo työstää. Tekstissä ei ollut muuta vikaa kuin aikamuoto jonka vaihdoin. Muutaman lauseen kanssa tappelin, mutta muuten se oli vain uudelleenkirjoittamista. Sitten tuli ensimmäinen tynkäluku. Hyppäsin yli ne hakasulut missä luki [ensimmäinen vierailu. Kuvaile] ja jatkoin vain eteenpäin. En osaa kuvailla paikkaa vielä. En osaa piirtää mielessä huoneen ääriviivoja.

Tämän päivän lukua en saanut valmiiksi. Sekin on tynkä ja aikamoinen raakile. Tällä kierroksella minulle riittää, että saan sen jotenkuten kuosiin. Luku vaatii uuden kohtauksen jonka sisällöstä on vain aavistus. En aio vaatia tältä editointikierrokselta, että saan tämän luvun valmiiksi (tai sen tyngän tai ne kolme muuta lukua jotka vaativat enemmän työtä ja uusia sanoja). Tällä kierroksella riittää, että saan tekstin sellaiseen kuosiin, että sitä voi lukea jo jollain tavalla järkevänä kokonaisuutena. Scrivenerissä on kyllä se ihanuus, että luvut voi merkata miten lystää. Tällä hetkellä tekstissä on seitsemän lukua jotka olen merkannut huutomerkillä. Neljä niistä on takana, yksi työn alla ja kaksi vielä edessä. 

Ensi viikolle en aio asettaa muita tavoitteita kuin saada tämä keskeneräinen luku jotenkin pakettiin. Arkena käsikirjoitus edityy yleensä vain niinä päivinä kun olen iltavuorossa ja aamulla on aikaa kirjoittaa. Aamuvuorojen iltoina aivoista ei vaan ole mihinkään. Ensi viikolla kirjoitusaikaa on aika niukasti. Iltavuoroja on vain yksi ja viikonloppuna on menoja.

13/24

Kirjoittelen tätä samalla kun odotan, että kahvinkeitin lakkaa porisemasta. Tänään olin tehokas heti aamusta ja pelaamisen sijaan editoin kunnes tuli deija-vu fiilis, että enkö mä ole jo editoinut tämän kohdan kertaalleen? No sitten kulutin seuraavat 40 minuuttia yrittäen ymmärtää, miksi iPad ja läppärin Scrivenerit ei synkkaa. Syyllinen oli läppärin Dropbox -sovellus joka oli epäonnistunut elämässä ja lakannut toimimasta. Uudelleenasennus korjasi kaiken ja sain jatkoin editoimista. Olen viime aikoina editoinut enimmäkseen pädiltä, koska silloin voin käyttää Pennaa. Tiedän, että sen hankkiminen oli turhamaista ja täysin turhaa, mutten silti kadu sitä lainkaan. Sillä on vain niin ihana kirjoittaa ja sitten on tietenkin ne näppäinäänet.

Oltiin eilen keskustassa asioilla ja huomattiin, että siellä oli menossa jotkut markkinat. Ei jääty sinne eilen syömään, mutta tänään olisi tarkoitus mennä. Minua kiinnostaa gambialainen ruoka ja miestä kenguru-hampurilainen. Tänään olisi tarkoitus myös tehdä kasviskaalilaatiikkoa (ensi viikon ruoka), siivota, kaivaa pitkähihaiset paidat esille (koska syksy <3 ) ja käydä lenkillä. Jos onnistun lenkissä, niin se olisi viikon ensimmäinen ja ainoa liikunta. Tiistaina oli tarkoitus mennä, mutta satoi. Keskiviikkona ei satanut, mutta olin nukkunut niin huonosti edellisenä yönä, ettei ollut energiaa.

Kahvi on valmis ja minä voisin jatkaa editoimista. Olisi kiva saada tämä keskeneräinen luku loppuun.

11/24 Eli toisin sanoen, 13 lukua ennen nanowrimoa

Ensimmäinen työviikko on ohi. Miehen mielestä viikko meni nopeasti, kun taas minusta se tuntui pitkältä. Oli kaikenlaisia työjuttuja, uusia asioita ja vanhaakin. Olin oikeasti yllättynyt, että jaksoin lähteä työpäivän jälkeen lenkille (jopa kahtena päivänä). Olin myös tyytyväinen siihen, kuinka paljon luin, mutta pettynyt siihen kuinka vähän jaksoin editoida. Osittain se johtui siitä, että kävin lenkillä ja niinä päivinä ei kyllä ehdi enää hirväesti muuta, mutta myös siitä, että työpäivän jälkeen ei vain ole energiaa (vaikka sitä aikaa olisikin). Tuli pieni karu muistutus, että tällaistahan se oli (jännä miten senkin ehti jo lomalla unohtaa).

En halunnut laatia lomalla mitään tavoitteita, mutta kuten äskeisestä jo tuli ilmi niin loma on ohi. En aio osallistua Nanoon perinteisessä mielessä, mutta haluan osallistua kuitenkin. Haluaisin alkaa vihdoin kirjoittamaan L:n osuukset puhtaaksi. Niistä on olemassa vain se raakaversio minkä kirjoitin vuosi sitten, mutta sen jälkeen en ole tehnyt niille mitään. Ensin oli E ja sitten jatkoin K:n osuuksien parissa. Tavoitteena olisi, että saisin editoitua K:n luvut ennen nanoa, jolloin voisin marraskuussa tehdä L:n osuudet. Nanoon on seitsemän ja puoli viikkoa mikä tarkoittaa, että viikossa pitäisi editoida noin kaksi lukua. Hyvällä onnella, se puolikas viikko jää vapaaksi.

Elokussa luettu

 Herding Cats oli hauska paitsi viimeiset sivut, kun sarjakuvamaisuus loppui ja siitä tuli kannustava usko itseesi tsemmapuskirja. 

 Miksi en ole aikaisemmin lukenut Westötä? Pitäisi. Tämä oli ihana. Tämä oli myöskin hyllynlämmittäjäkirja.

Panteleimonin kirjat <3 

 Lasi maitoa oli niitä kirjoja joita ei oikein malttanut päästää kädestä. Voisi tarkistaa onko Wassmo kirjoittanut mitään muuta.

Luin kesällä Kukkaron kuningattaren ja jos pitää valita näiden kahden välillä niin Railakas rahakirja voittaisi. Kukkaron kuningatar oli liian pirteä, kun taas Railakkaassa rahakirjassa oli (kansikuvasta huolimatta) paljon rauhallisempi. Parasta tässä kirjassa oli se, että Railakas rahakirja ei tsempannut lukijaa kertaakaan (vaikkapa sen takia, että kirja on yli puolessa välissä).

 Hiltusen kirja yllätti. Tämäkin oli seissyt kirjahyllyssä pitkään, koska takakansiteksti ei innostanut. Jostain syystä olin kuitenkin jossain vaiheessa napannut sen kierrätyshyllystä ja siirtänyt omieni joukkoon. Mieskin luki tämän ja piti vaikka IT-ihmisenä sitä häiritsi kovasti pari asiaa jotka eivät oikeassa maailmassa toimi niin kuin kirjassa sanottiin. Mihin minä sitten sanoin: "Mutta kulta, tämän takia se onkin fiktiota."

Painterin kirja oli ihan ok ja perus, mutta Birminghamin kirja nauratti. Tähänkin törmäsin uudelleen ihan sattumalta, kun selasin kindleä ja näin, että olin lukenut sitä jo 56% (mutta en muistanut siitä mitään). Aloitin tämän viime viikolla uudelleen. 

Sain kaksi hyllynlämmittäjäkirjaa luetuksi! ja sitten hyllyyn eksyi pari uutta kirjaa, kun pyörittiin miehen kanssa Sörnäisissä ja törmäsin antikvariaattiin jota en ollut aikaisemmin nähnyt. 

Nyt luen Keisari Aarinota. Katsoin lomalla siitä tehdyn sarjan. Sarjaa ei voi kuin suositella, minunkin tarkoitus oli katsoa vain yksi jakso ja seitsemän jaksoa myöhemmin ryömin vuoteeseen. 

Olen lueskellut myös Virginia Woolfin ensimmäistä päiväkirjaa. Ostin nämä kirjamessuilta vuosi sitten, mutta en ollut ehtinyt vielä tarttumaan niihin. Sitten kun luin Westötä oli pakko hankkia sen rinnalle muuta luettavaa. Kangastus 38 oli kirjaston poistokirja ja niin kammottavassa kunnossa, etten voinut lukea sitä vuoteessa.

Lomasummailua

Ajattelin summailla tähän vähän lomafiiliksiä vaikka vielä on muutama päivä jäljellä.

Kellotorni

Luin viime viikolla Kellotornin kahdeksan tulostettua lukua ja voisinpas sanoa, että oli mitä ihanin lukukokemus, mutta kun en voi. Siellä oli kohtia jotka toimi, mutta paljon sellaista mikä ei. Suurin ongelma oli se, että tarina junnaa paikoillaan kun maalailen maisemia. Se hyvä puoli siinä paperilta lukemisessa oli, että ensimmäistä kertaa näin tarinan alun kokonaisuutena. Viikonloppu ja alkuviikko meni editoidessa ja eilen luin tekstin uudelleen. Oli jo paljon parempi. Täydellistä se ei ole, mutta sen verran ok, että voin jättää ne ensimmäiset luvut hetkeksi lepäämään ja jatkaa editoimista.

Lukeminen

Lukemisen suhteen olen vähän pettynyt. Enemmänkin olisi voinut lukea. Viime viikko oltiin miehen kanssa reissussa ja vaikka oli pari kirjaa mukana, en lukenut ainuttakaan loppuun. Luin vain Kellotornia ja pelasin spider solitairia puhelimesta.

Lenkkeily

Tähän olen semityytyväinen. Olen tyytyväinen määrään, mutta en nopeuksiin. Ehkä voisi ensi talvena ostaa taas salikortti ja yrittää panostaa nopeuden nostamiseen.

Ensi viikolla vuorossa on paluu töihin ja arkeen. Välillä olen ihan valmis menemään jo töihin ja välillä en.