Kellotorni

Ennen kuin aloin editoimaan E:tä niin elättelin hetken sellaista kuvitelmaa, että voisin työstää Kellotornia E:n rinnalla. Että Kellotornia aamulla ja E:tä töiden jälkeen. Hautasin tämän fantasian aika nopeasti. Ei nämä aivot vaan kykene kahteen. Välillä huomaan kuitenkin miettiväni Kellotornia ja joskus jopa kaipaavani sitä. Haluaisin niin kovasti tietää, miltä se näyttäisi, jos se joskus päätyisi samaan pisteeseen, kuin missä E on nyt. Viime viikolla sitten sorruin hiukan ja aukaisin pitkästä aikaa (1.5 kuukautta, mutta tuntuu ikuisuudelta) Kellotornin Scrivener projektin. Valitsin satunnaisesti yhden luvun ja luin. E:hen verrattuna Kellotornin teksti on paljon keskeneräisempää, mutta ei se ihan kauhealta kuulostanut.  

Sitäkin olen miettinyt, että mitä elokuussa? Alkuun luultavasti ei mitään. Nautin siitä, että ei tarvitse editoida, säädän kotisivuja, vien kissan eläinlääkäriin rokotettavaksi ja pelaan ilman huonoa omatuntoa. Niin ja pesen tietysti ikkunat, koska pitäähän lomatraditioita kunnioittaa. Mutta sitten? Jatkanko Kellotornin parissa? Yritänkö saada kirjoitettua viimeisten 15 luvun raakatekstin? Toisaalta, en haluaisi uppoutua Kellotorniin liikaa, koska E varmaan tulee taas jossain vaiheessa syksyä takaisin. On se vähän vaikeaa palata takaisin sellaiseen tekstiin, jonka on joutunut pistämään tauolle. Eikä sekään ole kiva, jos on täysillä tekstin sisällä ja sitten se pitää laittaa sivuun. Mutta ehkä se raakateksti voisi onnistua. Se on kuitenkin enimmäkseen sitä, että kirjoitan käsin.

Tämä viikon editointitavoite oli päästä kohtaan 50. Pääsin kohtaan 45. Mulla on kyllä hyvät selitykset, miksi en päässyt tavoitteeseen. Perjantaina olin illalla sosiaalinen, eli editoin vain aamulla ja lauantaina ihan järjettömän väsynyt minkä lisäksi piti käydä hoitamassa kaupungilla asioita. Kun sitten vihdoin kotiuduin joskus kolmen maissa, editointienergiat oli jo kulutettu. Tänään olin kuitenkin parempi ihminen. Editoin aamulla pari tuntia ja sitten vielä pari sessiota iltapäivällä ja illalla. Tänään ruksasin yli kahdeksan kohtaa ja kirjoitin pariin kohtaukseen vähäsen uutta tekstiä.

Ensi viikon tavoite? Päästä kohtaan 100. Se tarkoittaisi 65 kohtaa. Se on myös ihan mahdoton tavoite, mutta onpas ainakin haastetta. Ensi viikolla minulla pitäisi kuitenkin olla enemmän editointiaikaa kuin kahdella edellisellä. En ole näkemässä ketään, menossa minnekään (töiden lisäksi) tai tekemässä mitään ylimääräistä.

Tavoitteita

Hassua miten minun on vaikea työstää mitään, jos minulla ei ole tarkkaa tavoitetta. Se ei riitä, että tiedän deadlinen olevan elokuun alussa. Jotenkin tästä sinne on aivan liian lyhyt aika ja se, että minulla on vain epämääräinen 105 kohdan lista ei auta hahmottamaan edistystä. Tänään sitten keksin, että voisin ottaa viikon tavoitteeksi sen, että olen yliviivannut 50 kohtaa listalta. Tällä hetkellä yliviivattuja kohtia on 27, eli alle puolet enää jäljellä! Ei minulla ole hajuakaan, pystynkö saavuttamaan tämän tavoitteen koska nämä kohdat eivät ole tasavertaisia. On sellaisia, jotka vaativat lisäystä/säätöä useampaan kohtaan ja sitten niitä, jotka liittyvät yhteen pieneen asiaan. Mutta onpas jotain mihin tähdätä.

Tänään tein myös jotain muuta ennenkuulumatonta, eli editoin työpäivän jälkeen. Päätin, että on vaan pakko yrittää, ettei päällimmäinen tunne ole se, etten ole tehnyt tarpeeksi. Viime viikonloppu ei ollut kauhean tehokas editointia ajatellen. Lauantaina en editoinut yhtään, sunnuntaina editoin vähän, mutta kumpikin päivä meni pääsääntöisesti äidin matkajärjestelyjen hoitamisessa (samoin kuin sitä edellinenkin viikonloppu). Mutta tällaista se on, kun on iäkkäät vanhemmat. No nyt on äiti turvallisesti reissussa ja yhtä siivouskeikkaa lukuun ottamatta minulla ei pitäisi olla mitään menoja yhtenäkään viikonloppuna nyt heinäkuun aikana. 

Huomenna herätys soi taas viideltä ja toivottavasti jaksan editoida myös työpäivän jälkeen.  

Lukuhoukka kirjoitti juuri omasta Ihanan kamalasta vaiheestaan, mutta täältä kaukaa katsottuna se kyllä kuulosti vaan Ihanalta ihanalta vaiheelta :)

Nimi

E:llä on nimi. Siis ihan sellainen oikea, vakavalta kuulostava aikuisten kirjan nimi, joka tulee joku päivä kanteen ja jolla minun pitää oppia kirjaa myös kutsumaan. Tiesin, että tämä nimipäätös oli tulossa. Kustantajan deadline oli viime viikolla ja alkuviikon jännitin, että mitähän ne keksii ja sopiiko se? No hyvän keksivät ja ihan se siihen tarinaankin sopii.

Valitettavasti minusta ei ollut nimen keksimisen kanssa paljonkaan apua. Oma ehdotukseni nimelle oli E:n koko nimi, eli etu ja sukunimi, mutta sen lisäksi ei ollut muuta. En osannut yhtään edes kuvitella, että se nimi voisi olla jotain muuta, mutta nyt kun se on olemassa, niin hyvinhän se toimii. Ja vaikka käytin sanaa nimipäätös, niin olisihan siitä voinut neuvotella, mutta kun nyt vain satuin pitämään ehdotuksesta ja se sopii myös hyvin kirjaan niin lyötiin lukkoon, että tällä mennään.

Uskon kyllä, että kun puhun E:stä kotona, niin se tulee olemaan aina E koska se on ollut E jo kohta viisi vuotta. Ja, kun puhun kotona editoimisesta, niin tulen jatkossakin käyttämään verbiä, jonka loin E:n nimestä. En siis koskaan sano miehelle, että kirjoitin tai editoin vaan että Exxxxtoin. Joku päivä en sitten enää voi käyttää tätä sanaa ja se on samanaikaisesti sekä miellyttävä että aavistuksen haikea ajatus.

Editoimisesta en osaa sanoa muuta, kuin että se edistyy. Sekä viime että tällä viikolla iltavuoroja oli vain yksi. Toisaalta kiva, koska pidän aamuvuoroista enemmän, mutta toisaalta ei koska saan eniten aikaiseksi juuri iltavuorojen aamuina. Viime viikolla heräsin viideltä kahdesti, tällä viikolla herätyksiä on toivottavasti kolme. Tämän päivän herätys onnistui, mutta eilisen ei koska maanantaina olin töissä kasiin mikä tarkoittaa, että otin unilääkkeet myös tavallista myöhemmin. Järkevämpi ihminen ottaisi lääkkeensä töihin ja söisi ne bussissa matkalla kotiin, mutta kuten sanoin. Järkevämpi ihminen.

Olen nyt yliviivannut 10 kohtaa 105 editoitavan asian listalta. Eli siis edistystä, mutta tänään iski ensimmäistä kertaa epäilys, että ehdinkö? Eihän tässä ole kuitenkaan kuin vähän päälle kuukausi aikaa.