Maaliskuussa luettu ja vähän muuta

Luin

Kuuntelin 

Kellotorni on edennyt kymmenenteen lukuun. Numero kymmenen aion kyllä hypätä ihan suosiolla yli koska siitä ei ole mitään kirjoitettuna. Ensi viikolla lomaa ja tavoitteena olisi editoida kaksi lukua ja kirjoittaa raakateksti tähän puuttuvaan. Muita lomasuunnitelmia on pestä ikkunat (pesin tänään jo yhden), sulattaa ja siivota jääkaappi sekä lukea.

Nainen ikkunasta -kirjasta on pakkoa sanoa, että se oli ihan mielettömän hyvä. Tämä siitä huolimatta, että en ole koskaan lukenut dekkaria missä juonen rakenteen voi nähdä niin selkeästi. Murhaajan arvasi kyllä tosi nopeasti ja kaikki "yllättävät" paljastukset oli hyvin yllätyksettömiä. Mutta silti. Kaikesta tästä huolimatta, kirja veti ihan järjettömällä otteella ja se tuli luetuksi parissa päivässä.

Kevät

Kevät ei ole minun juttu. Se vie energian ja innon ja vaikka kasvava valomäärä on ihan kiva, niin ei se auta. Syksy on ihanaa, talvi myös ja kevät on kaiken kivan kuolemaa. Kesällä sentään voi laskea jo päiviä elokuuhun joka on jo melkein syksyä.

Kellotorni on edennyt luku viikossa tahtiin ja työn alla on luku 8. Tällä viikolla en välttämttä onnistu saamaan mitään valmiiksi, koska yksi pieni kohtaus alkoi kasvamaan omaksi luvuksi ja nyt on kesken sekä tämän viikon luku, että tämä uusi haara. Mut jos ensi viikolla valmistuu kaksi lukua, niin keskiarvo pysyy samana. 

Puolitoista viikkoa ja sitten on loma. Jospa tämä kevätväsymys väistyy sen aikana.

Kaksi lukua

Tämän viikon saldo oli kaksi lukua. Tänään pakotin itseni koneen äärelle (vaikka ei ihan hirveästi huvittanut), koska halusin saada editoitua viidennen luvun loppuun. Ainoa syy, miksi tällä viikolla valmistui kaksi lukua, oli maanantain kotipäivä. Jos kirjoittaminen (tai siis oikeasti editoiminen) ei olisi silloin sujunut, viikon saldo olisi jäänyt yhteen. 

Seuraava kerta, kun saan editoitua viikossa kaksi lukua, on hyvin todennäköisesti vasta lomalla, johon on vielä vähän alle kuukausi aikaa.

Muuten viikonloppu on ollut ihan rauhallinen. Siivoilua, lukemista ja ihan pikkaisen peleihin liittyvää säätöä. Tänään leivoin myös pitkästä aikaan sämpylöitä ja päätin, että en ehkä enää osta nauriita iltapalaksi koska en pidä suuhun jäävästä jälkimausta joka saa kaiken maistumaan pikkasen oudolta. Nauriita on vielä yksi jääkaapissa, mutta sen jälkeen ne saa jäädä.

Helmikuussa luettu

A Cast of Killers oli kyllä yksi parhaista true-crime kirjoista mitä olen lukenut. Kirkpatrick lähti alunperin kirjoittamaan ohjaajan King Vidorin elämänkertaa, mutta päätyikin kertomaan siitä, miten Vidor vuonna 1967 alkoi tutkimaan ohjaaja William Desmond Taylorin murhaa vuodelta 1922. Tää asetelma oli niin dekkarimainen, että muistin jälleen kerran miksi pidän dekkareista niin paljon. Tästä syystä kirjastosta päätyi pitkästä aikaan dekkareita lainaan.

Melkein yksi luku

Eilinen meni kotona ja sairastelun merkeissä. Onneksi suunta oli selvästi paranemiseen päin ja vielä enemmän onneksi ajatus kulki ja sain editoitua sen neljännen luvun! 

Editoin ennen lounasta yhden kohtauksen ja lounaan jälkeen toisen. Hetken ehdin jo iloita, että onnistuin tavoitteessa, mutta sitten ymmärsin, että se uusi kohtaus minkä kirjoitin sunnuntaina kuuluukin näiden kahden jo editoidun kohtauksen väliin joten nyt se neljäs luku on vieläkin kesken. 

Tänään oli töitä. Onneksi oli vähän rennompi päivä niin ei tarvinnut ihan heti suorittaa täysillä tehoilla. 

Aamulla editoin sitä sunnuntain kohtausta. Alkuun se ei meinannut millään alkaa toimimaan ja jossain vaiheessa jo luovutin, että olkoon, mutta sitten katsoin sitä vielä kerran ja yhtäkkiä tajusinkin miten yhdistän alun ja lopun pätkät järkeväksi kokonaisuudeksi ja ennen kuin tiesinkään aamun editointivartti oli ohi ja minulla melkein kiire pesemään hampaat ja juoksemaan bussiin. 

Sairastelusta huolimatta eilinen olin ihan hirveän kiva päivä kirjoittamista ajatellen ja hetken jopa leikittelin ajatuksella kuinka ihanaa olisi joskus irtautua edes hetkeksi töistä ja vain keskittyä tähän. Lomat on tietenkin, mutta ne menee ihan latautuessa. Minusta tulee yleensä tehokas vasta siinä vaiheessa, kun mies menee töihin koska sitten otan tämän vapaan jotenkin vakavammin enkä vaan lusmuile sohvalla ja pelaa. 

Nyt yritin vähän orientautua editoimismoodiin, mutta ei se näillä työnjälkeisillä aivoilla oikein onnistu. Nenäsumutteen käyttö onnistuu kuitenkin. Ajattelin, että voisin tarttua seuraavaksi siihen.

Sunnuntai

Kolmas viikko ja kolmas luku. Harmi, että tämä viikonloppu meni flunssassa, minkä takia en ole jaksanut edes ajatella editoimista. Sain kolmannen luvun valmiiksi torstaina ja olisi ollut kiva edistää jo seuraavaa. Äsken kirjoittelin vähän raakatekstiä koska olen nähtävästi kirjoittanut kolmannen luvun loppuun asioita, joita en sitten mitenkään käsittele koko tekstissä ja vähän kiinnostaisi tietää, mihin sekin haara johtaa. 

Ainoa hyvä puoli sairastelussa oli se, että olen pelannut. Pelasin vähäsen jo viime viikonloppuna, mutta sitä edellisestä kerrasta on jo aikaa. Niin paljon kuin pidänkin pelaamisesta, niin se on se asia minkä pistän ensimmäisenä syrjään, kun pitää saada muille asioille aikaa. Pelaaminen on myöskin sellainen asia, mitä en voi tehdä jos kaikki ei ole hyvin. Eli jos tiskit seisoo altaassa ja pölyt on pyyhkimättä en osaa rentoutua pelin ääreen, ennen kuin kaikki työt on hoidettu. Oikeasti asia on sama kirjoittamisen kanssa. En osaa uppoutua siihen hommaan koska olen aina hirveän tietoinen kaikista niistä kotitöistä joita en ole vielä tehnyt. Onneksi asutaan kuitenkin pienessä kämpässä, niin ei niitä keskeneräisiä kotihommia ole yleensä kovin paljon.

On hyvin epätodennäköistä, että olen huomenna työkunnossa. Toivottavasti ajatus kulkee kuitenkin edes jotenkuten normaalitasolla ja jaksaisin työstää sitä neljättä lukua. Olis tosi ankeaa, jos olisin koko päivän kotona enkä saisi mitään järkevää aikaiseksi. 

Taas se aika vuodesta...

... kun ulkona on niin valoisaa, että pitää ainakin pari kertaa tarkistaa kellosta, ettei vahingossa lähtenyt töistä liian aikaisten.

Vaikka tämä päivä on mennyt neljän tunnin yöunilla (unohdin ottaa eilen unilääkkeet) olen silti onnistunut tekemään jotain mitä en yleensä ikinä jaksa työpäivän päätteeksi, eli editoida. Toisen luvun aloituskohtaus ei suostu nyt millään asettumaan paikoilleen. Olen työstänyt näitä samoja neljää riviä sunnuntaista lähtien. Se on tavallaan sinnepäin, muttei kuitenkaan. Ja vaikka ajattelinkin jo luovuttaa tälle päivälle, niin näiden neljän rivin editoiminen on ollut ihan hauskaa (tämä osa editoimisessa yleensä on). Vielä hauskempaa se tulee olemaan siinä vaiheessa, kun tajuan, miten niiden sanojen pitää oikeasti olla. 

Tänään kävin myös melkein luistelemassa. Melkein tarkoittaa, että vaihdoin ulkoliikunta vaatteet päälle, otin luistimet ja menin jäälle. Vain todetakseni, ettei siellä voi luistella. Sää oli mitä mahtavin, mutta jää oli kammottavassa kunnossa.

Seuraavaksi voisin suunnata keittiöön ja tiskata loput astiat pois. Vuodekin kutsuu. Kello yhdeksän on ihan hyvä aika mennä vuoteeseen lukemaan.