Välillä tuntuu että elämä on pelkkää editointia. A:n viimeiset editoinnit edistyy, mutta hitaasti. Tänään lisäsin korjaukset lukuihin 7 ja 8. ja huomenna voisin tulostaa luvun 10 ja aloittaa sen läpikäymisen.
Samaan aikaan tämän kanssa työstän tarinaa veljeni kanssa (heitä on kaksi ja nyt on kyse nuoremmasta joka myös kirjoittaa). Hänen kanssaan lähdin editoimaan kun joskus kesällä minulta loppui usko tähän projektiin ja tarvitsin kommentteja ihmiseltä joka ei ollut koskaan aikaisemmin nähnyt tekstiä. Veljen kanssa tapaamme kerran viikossa (jos ei tule esteitä) ja käymme yhden luvun kerralla läpi (ellei luku ole liian pitkä yhdelle sessiolle). Eli voitte arvata että tämä läpikäyminen on hyvin hidasta, mutten voi olla korostamatta kuinka hyödyllistä se on ollut sekä minulle että A:lle.
Onneksi kaiken tämän editoinnin rinnalla voin aina työstää E:tä. Tänään en editoinut hirveän paljon koska piti hoitaa pari työjuttua joita en muuten kerkiä hoitamaan. Editointiin jäi aikaa ja energiaa se vajaa 30 minuuttia. Tämän jälkeen jumituin lukemaan blogeja kunnes tuli tunne että nyt tarvitsen E:tä ja aloin kirjoittamaan. Ainuttakaan sanaa en olisi jaksanut editoida, mutta uuden tarinan ideoiminen on täysin eri juttu ja hyvä vastakohta valmiin muokkaamiseen.
Huomenna osa kotiajasta menee taas työjutun hoitamiseen joten ihan kaikkea valveillaoloaikaa en voi käyttää A:n hyväksi mutta jos edes hitusen saisin huitoa printtiä punakynällä, olisin hyvin tyytyväinen.
