Eilen aamulla minulla oli menoja ja menojen jälkeen suuntasin töihin. Perillä katsoin kelloa ja totesin, että aikaa on. Joten menin läheiseen kahvilaan, tilasin soijalaten ja istuuduin nurkkapöytään jota silmäilin jo kaukaa, että tuonne haluan. Onneksi kukaan ei rynninyt "minun" paikalle. Kirjoitin 20 minuuttia. Oli vain minä, kirjoitus vihko ja ihan väärä kynä (kirjoituskynä on loppu enkä ole ehtinyt ostamaan uutta). Kynästä huolimatta oli hauskaa ja olisin voinut istua siellä pidempäänkin.
Illalla kotiuduin kuuden jälkeen. Söin, käytiin kaupassa ja sitten aukaisin koneen. Siirtelin joitakin kohtauksia paikasta toiseen ja sujautin rungon sekaan muutaman uuden. En siis kirjoittanut, lisäsin vain tyhjiä tiedostoja ja muistiinpanot siitä, mitä niissä pitäisi tapahtua.
Sitten pakotin itseni lukemaan fifty shadesin viimeiset kahdeksankymmentä sivua. Hävettää kuinka kauan luin sitä, mutta se oli niitä kirjoja että vaikka miten luki ja luki se ei tuntunut koskaan loppuvan.
