Lauantai meni töissä ja eilinen siihen että palauduin. Eilisen saldo oli kasa kankeita ja irvokkaita lauseita, joissa ei ollut muuta hyvää kuin tapahtumien kulku.
Muuta? Luin Butcher's Crossingia. Sitä on vielä vajaa 90 sivua jäljellä ja voisin hyvin saada sen illalla loppuun. Katsoin myös To Kill a mockingbird -elokuvan. Olihan se hyvä, mutta ennen 70-lukua tehdyt leffat harvoin onnistuu olemaan jännittäviä (ainakin minusta), joten katsoin sitä tuntematta mitään.
Viime viikolla sain katsottua myös Helsinki-Lit videot. Kuuntelin niitä koneelta samalla kun tein pädillä palapeliä. Katsoin niitä yhtenä päivänä niin monta tuntia, että pädisormi alkoi tuntumaan siltä, kuin siihen olisi tulossa rakkula.
Katselin samalla myös viime vuoden esityksiä. Mielenkiintoisia haastatteluja tosiaan, ainoa mikä vähän ärsytti oli se että Nadifa Mohamed ja Nura Farah oli niputettu yhteen.
Esittelytekstissä luki:
"Kaksi samankaltaisen taustan omaavaa kirjailijaa keskustelevat kotimaastaan Somaliasta, identiteetin rakentamisesta ja kirjoittamisesta. Haastattelijana Heikki Aittokoski"
No jaa, ainoa mikä naisia yhdisti oli se että olivat syntyneet Somaliassa. Nadifa muutti pois 5 vuotiaana, Farah 13. Nadifa britteihin Farah Suomeen. Tällä logiikalla olisi voinut yhtä hyvin niputtaa Donner ja Tikkanen (kaksi Helsingissä syntynyttä ruotsiksi kirjoittavaa kirjailijaa), tai Jonas T. Bengtsson ja Peter Høeg (kaksi tanskalaista kirjailijaa).
No nyt lopetan valittamisen. Helsinki-Lit on ihan kiva tapahtuma ja olen kiitollinen että niitä voi katsoa areenalta. Ihan kaikkia haastatteluja en ole vielä katsonut, mutta aion.
