Nyt ei ihan riitä sanat kuvaamaan miten ihana kirja tämä oli. Mutta sen paljastan, että kun kirja loppui, sisään astui samanlainen tyhjyys kuin jos joku olisi kuollut. Ei kukaan perhepiiristä, mutta joku hyvä ystävä. Sellainen jota tapaa ehkä kerran vuodessa, mutta hän on siitä huolimatta erittäin läheinen.
Tähän tartuin pienessä sivistymättömyyden kriisissä, kun tajusin etten ole koskaan lukenut ainuttakaan Hemingwayta. Olen kyllä pidellyt niitä usein kädessä, lukenut takakansia ja todennut että aihe ei ole ihan minun juttu. No nyt mukaan tarttui vanhus ja meri, osittain siksi että se oli lyhyt, mutta myös siitä syystä ettei siinä ole sotaa. Olen nähnyt tästä joskus elokuvan, joten mitään yllätyksiä kirja ei tarjonnut ainakaan juonen kannalta. Mieskin luki ja tykkäsi.
Ensi vuoden lukuhaasteeni tulee liittymään juuri tähän sivistymättömyyteen. Ajattelin valita 12 kirjaa (1/kk), joista jokainen on klassikko tai muuten sellainen mitä jokaisen kunnon kansalaisen olisi pitänyt lukea joskus. Osan näistä jo tiedän, esimerkiksi Rikos ja rangaistus, tai sen että haluan lukea jotain Waltarilta (ehkä Sinuhen mutta tämä on vielä harkinnan alla). Hemingway oli myös tällä listalla mutta sen voin nyt kuitata ja korvata jollain toisella. Hemingwaylta voisi lukea muutakin, vaikka aiheet tuntuvat olevan hyvin äijämäisiä eikä yksikään niistä oikein innosta minua, mutten haluaisi myöskään jättää Hemingway lukemistani tämän yhden kirjan varaan.
Muuten huhtikuu meni kouluhommissa ja tenttiin lukien. Nyt on kesken Fifty Shades:in ensimmäinen kirja ja yksi E:hen liittyvä.
