Ehkä se häämöttää jossain.
Nyt on työn alla viimeinen luku. Se mikä tekee tästä luvusta niin ihanan ja erikoisen ei ole se, että se on viimeinen vaan se, että se on ensimmäinen jonka kirjoitin suoraan koneelle. En kirjoittanut raakatekstiä ensin käsin, vaan naputtelin sen eilen aamulla suoraan tiedostoon. Tämä luku oli helppo, koska olin ajatellut sitä jo niin kauan. Tiesin miten se lähtee käymään ja se riitti. Sitten teksti muotoutui melkein itsekseen.
Luulin kerran aikaisemminkin, että olin kirjoittanut tekstiä suoraan koneelle. Myöhemmin, löysin muistiinpanojen joukossa käsinkirjoitetun version samasta kohtauksesta, jossa olin käyttänyt samoja sanoja ja lauseita, mitä sitten lopullisessa versiossa.
Tänään väsyttää. Heräsin joskus neljän jälkeen. Editoin tunnin tätä viimeistä lukua ja yritin sen jälkeen mennä takaisin nukkumaan, muttei siitä tullut mitään. Vielä kaksi päivää pitäisi jaksaa ja sitten loma.
