Näiden lisäksi luin yhden tietokirjan E:tä varten.
Kesken jäi Jussi Adler-Olsonin vanki. Se oli kirjoitettu jotenkin vain niin tiiviisti, että lukeminen oli tosi raskasta ja työlästä.
Taisin jaksaa 26 sivua. Yleensä yritän päästä edes viiteenkymmeneen, mutta tämän kohdalla en vaan millään jaksanut ajatusta, että pitäisi jatkaa.
Auteren kirja oli tähän verrattuna täysi vastakohta. Luin sen yhdessä viikonlopussa, enkä edes yrittänyt. Tuntui vain, että aina kun edes vilkaisin kirjan suuntaan 20 sivua meni ihan noin vain. Olen ennenkin hehkuttanut täällä noiden Auteren kirjojen perään. Hard-core dekkaristit eivät ehkä ihan tule pitämään siitä, että loppuratkaisu töksähti yllättäen eteen ja vielä vähän puskasta, mutta minä luenkin näitä ihan sen fiiliksen takia mikä kirjoissa on. Jostain syystä olen aina ollut vähän heikkona 30-lukuun.
Kuuntelin:
