Lokakuussa luettu

En voi käsittää, että on jo marraskuu, juurihan minä nautin siitä että oli elokuu ja syksy aluillaan. No mutta, tässä on viime kuun saldoa:

Miksi en ole aikaisemmin lukenut Waltaria? No ehkä ensi vuoden haasteessa. Mielettömän hauska opas jolle sai nauraa ihan täysillä. Silti täynnä asiaa. 

Tätä olen odottanut, mutta ehkä petyin hiukan. Ei lainkaan yhtä hyvä kuin ensimmäinen, mutta luin tämän silti kahdessa päivässä. 

Muistan miettineeni että haluan lukea tämän jo silloin, kun joskus näin Enkelin kosketus -elokuvan. Nyt odotan Jalosen Kirkkautta -kirjaa ja tämä tuli luettua tämä siinä sivussa. Hieno kirja, karu, mutta hieno. 

Olisi aivan ihanaa lukea lisää juuri tällaisia työpäiväkirjoja.Tätä oli nautinto lukea.

Olin kuullut tästä kirjasta niin paljon hyvää, että olin tietenkin skeptinen. Tässä kerrotaan Lempi nimisestä naisesta ja kertojana ovat aviomies, piikatyttö ja sisar. Teksti on minämuotoista ja hyvin tajunnanvirtamaista. Juuri tämä tajunnanvirtamaisuus aiheutti sen että ekat parikymmentä sivua tuotti vaikeuksia, en jotenkin päässyt rytmiin mukaan, mutta kun sitten pääsin tuntui siltä kuin olisi uinut pumpulissa. Harmitti kovasti kun tämä sitten loppui. Jos Rytisalo vielä kirjoittaa pitää kyllä napata kirja mukaan. Niin paljon nautin tästä.

Hauska kurkistus Prinsessan elämään. Aika karuahan se oli. 

Ensimmäinen Gerritsen jonka olen lukenut. Tämän kanssa on vähän ristiriitainen olo. Toisaalta, luin tämän ihan parissa päivässä mikä sinänsä ei ole suoritus koska kirja on tosi lyhyt. Tarina oli vetävä, mikä on sinänsä hyvän kirjan merkki. Mutta... jostain syystä olin kuvitellut että Gerritsen kirjoittaa paremmin. Ainakin tämä tarina oli pelkkää adjektiivien juhlaa, varsinkin kun päähenkilö kuvasi kaunista, älykästä, herttaista.... tytärtään. En tiedä onko tätä kirjaa editoitu kertaakaan, mutta välillä toivoin että joku olisi käynyt sen läpi vielä kerran.

Voisin kuitenkin tarttua toiseenkin Gerritseniin jossain vaiheessa. Tarina oli kuitenkin mainio. 

Morren kirjassa oli hyvää tarina ja ihanat yliluonnolliset kuvaukset. Kritiikkiä annan lyhyydestä, liian hitaasta alusta ja siitä, että kaikki selvittelytyö tehtiin kulissien takana. Rakastan kirjoja missä näytetään kun jotain tietoa etsitään. Tässä se tapahtui "kameran" ulkopuolella ja lukijalle kerrottiin vain lopputulos.
 
Näiden lisäksi luin kasan lastenkirjoja. Luin samanlaisen kasan myös syyskuussa, mutta en pitänyt näistä tällä kertaa kirjaa. Ehkä tässä kuussa voisin. 

Tällä hetkellä luen Sarah Watersin Parempaa väkeä ja odotan viikonloppua, jolloin voisin vain maata sohvalla ja lukea.