Joskus on helpompaa tarpoa suolla lyijykengät jalassa

Viime viikko oli raskas. Ei vain sen takia, että se oli viimeinen ennen loma, mutta myös sen takia, että kirjoittaminen oli ihan tolkuttoman vaikeaa. Luku kolme koetteli hermoja. Ainoat syyt miksi selvisin siitä oli:

1. Jaoin sen neljään pieneen kohtaukseen, ettei tarvinnut tuijottaa yhtä pitkää tekstiseinää 
2. Hyväksyin sen, että en saa siitä täydellistä (en lähellekään). Riitti, että sain tapahtumat suurin piirtein paikoilleen.

Koko viime viikko meni siihen, että painin luvun kolme kanssa. Jossain vaiheessa tuntui jo siltä, että koko projekti tyssää tähän. Lopulta editoin (ihan sama) energialla ja tavoitteena oli vain se, että pääsen sen loppuun.

 

Luku neljä on onneksi ollut helpompi ja nyt kun illalla editoin jäljelle jäi hyvä mieli. On vain niin hauskaa nähdä kun teksti loksahtaa paikoilleen. Toivottavasti huominenkin on hyvä päivä sillä luvusta neljä on vielä puolet editoimatta. 

 

Pari ensimmäistä lomapäivää on mennyt siihen, että välttelen liikuntaa ja otan jatkuvasti päikkäreitä. Vasta nyt alkaa tuntumaan siltä, että jaksan tehdä jotain. Heti kun löydän puhelimen jostain voisin ajastaa herätyksen kuudeksi, jos vaikka kävisi sellainen ihme, että jaksaisin lähteä huomenna aamulenkille.